Progressiivisen rockin syövereissä matkaava helsinkiläinen Minutian ei keksi pyörää uudestaan tällä kakkosalbumillaan. ”Inwards” on ilmestynyt peräti kolme vuotta edeltäjänsä jälkeen ja töitä uuden kappalemateriaalin kimpussa on paiskittu tiukasti. Yhtyeen proge ei tässä tapauksessa ole aivan vaikeammasta päästä, vaan biisit ovat suurimmaksi osaksi suoraviivaisia. Linjoja voidaan vetää 1970-luvun suuruuksiin kuten Yes ja King Crimson, jotka yhdistämällä kotimaiseen surumieliseen ulosantiin saadaan yhtälöksi Minutianin musiikillinen näkökulma.
Kitaristi Jaakko Jernbergin menehdyttyä muutama vuosi sitten levy on tehty hänen muistolleen ja kitaristi on vahvasti läsnä kappaleiden hengessä ja sanomassa. Viimeinen biisi ”Redeemer” on kokonaan Jernbergin kirjoittama.
Aivan esikuviensa tasolle Minutian ei kappaleissa yllä, vaikka periaatteessa bändin soundissa ei ole mitään vikaa. Biisit tunnelmoivat ja polveilevat solisti Mikko Heinon koruttoman tulkinnan saattelemana. Levyn loppupuolella 9-minuuttinen ”Aphelion” yltää hetkittäin komeisiin ja kaunisiin sävelkulkuihin, jotka antavat viitettä siitä, mihin parhaimmillaan pystytään. Jotain viimeistä niittiä muista kappaleista jää väkisin kaipaamaan, ajoittain tuntuu kuin menoa pidäteltäisiin kun pitäisi päästellä hiukan vapaammin. Progressiivisen rockin ystäville levy sisältää hetkensä, muille kuulijoille ”Inwardsin” maailma saattaa jäädä etäiseksi.
7+/10
Ville Krannila
1. Hollow Heroics
2. On Derelict Sidings
3. The Crust of the Earth
4. Void Within
5. Onus
6. Burning Bright
7. Manifest
8. Aphelion
9. Redeemer
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}