Ruotsalaisveteraani Hammerfallin kymmenes studiolevy “Built To Last” ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Toisin kuin nimi lupaa, tätä järkälettä ei ole luotu kovin kestävistä rakennusaineksista. Äskettäin 20 vuotta täyttänyt “Threshold“-levy pyöri ensin muutaman kerran soittimessa ja “Built To Last” sai vuoronsa sen jälkeen. Kuuntelu toimi mielenkiintoisena vertailupisteenä näiden kahden pitkäsoiton välillä, ja tässä ei ollut toista sanaa siitä, kummalle voitto kirjattiin.
“Built To Lastin” edeltäjä “(r)Evolution” oli ollut vahva paluu kunnian kentille, mutta kahdessa vuodessa kunniasta ei tunnu olevan kuin savuavat rauniot jäljellä. Pitkän uran yhtyeessä tehnyt Anders Johansson oli poistunut takavasemmalle ja David Wallin, vaikka tekijämies on, ei saa rumpuosastolle samaa tulta sekä vimmaa kuin aiemmilla levyillä on kuultu. Fredrik Nordströmin tuotanto ei ole yhtä onnistunut kuin “(r)Evolution”-kiekolla, ja kuulostaa turhan muoviselta. Samoin Andreas Marschallin kansi tuntuu vain kopioivan aiempien albumien taidetta kehnommalla värimaailmalla.
Avauskappale “Bring It!” alkaa energisellä metalliriffillä, mutta vajoaa suohon yksinkertaisen jankkaavan kertosäkeensä myötä. Single “Hammer High” ja “The Sacred Vow” seuraavat nopeassa tahdissa. Jo tässä vaiheessa kaikki menneisyyden sointukulut, tarinanparret sekä kuorolaulut on käytetty. Siitä huolimatta myöhemmin kuultava nimikappale “Built To Last” kierrättää vielä uudelleen kaikki nämä kliseet ja sovitusratkaisut. Nyt on selvästi koitettu mennä siitä missä aita on matalin.
“Thresholdilla” Hammerfall säästi kuulijansa sulatejuustoballadilta, mutta tässä kohtaa ei olla yhtä onnekkaita. “Twilight Princess” ei tylsyydessään aiheuta mitään reaktioita ennen kuin Joacim Cans toteaa kitaristi Oscar Dronjakin vokalistille laulettavaksi kirjoittaman tarinan päätteeksi olevansa itse iltahämärän prinsessa.
Tämän enempää väreitä tai tahatonta komiikkaa ei “Built To Last” edelleen aiheuta vuosikymmenen jälkeen. Sieluttomuudelle saa yhden selvän selityksen tuotantokrediiteistä. Soittimia on taltioitu eri vastuuhenkilöiden toimesta ja vokaalit kokonaan eri mantereella. Joskus muut kokoonpanot ovat saaneet näistä aineksista täysin toimivaa metallia aikaiseksi ja myöhemmin koronapandemian aikana tämänkaltaisesta levytysmallista tuli enemmän käytäntö kuin poikkeus. Hammerfall ei tässä tehtävässä onnistu, ja kaikessa “Built To Lastin” musiikissa sekä tekemisessä on vahva keinotekoisuuden ja päälleliimatun kyhäelmän maku.
Suuret Hammerfallin fanit epäilemättä nielevät myös tämän kymmenen kappaleen setin ongelmitta, ja pahasti ylikansoitetussa genressä on tottakai kuultu selvästi heikompaa materiaalia niin vanhempien kuin uudempien yrittäjien toimesta. Ruotsalaiset asettivat rimaa taas omasta toimestaan edellisellä täyspitkälle korkeammalle, ja “Built To Last” muistuttaa lähinnä viime hetkellä yrityksestään pakittavaa ja limbon tekevää seiväshyppääjää.
6/10
Ville Krannila
1.Bring It!
2.Hammer High
3.The Sacred Vow
4.Dethrone And Defy
5.Twilight Princess
6.Stormbreaker
7.Built To Last
8.The Star Of Home
9.New Breed
10.Second To None
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}