Tanner tömisee. Ilma on sakeana savusta sekä ruudinkatkusta. Panssarikolonna vyöryy eteenpäin armoa antamatta. Napalmia sataa avuttoman vihollisen niskaan. Sodasta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tällä kertaa kyse vaan Vaderin albumista “The Empire“, joka täyttää kymmenen vuotta.
Häpeäkseni on pakko tunnustaa olen myöhäisherännäinen Vaderin suhteen, joten uudemmat tuotokset ovat itselleni vanhempia levyjä tutumpia. Erityisesti “Welcome To The Morbid Reich” (2012), joka pyöri soittimessa tiuhaan. Samaa ei voi sanoa parin vuoden takaisesta “Tibi Et Ignista“. Albumilla oli hetkensä, mutta epätasaisuus rikkoi kokonaisuuden pahasti. Valitettavasti “The Empire” putoaa osittain samaan kuoppaan. Hienoinen epätasaisuus vaivaa edelleen. Kokoonpanomuutoksista ei voi tällä kertaa syyttää, koska miehistö on sama kuin edellisellä levyllä.
Usean kuuntelukerran jälkeen on yhä sellainen olo, että tämä panssarivaunu käy notkahdellen ja vain muutamalla sylinterillä. Musiikillisesti ei tarjota mitään uutta vaan edellisistä levyistä tuttu kuolometalli thrash-vaikutteilla on homman nimi. Faneille tämä on tuttua kauraa. Muille on tarjolla hyvin soitettua perustason death metallia.
Huippuhetket koetaan levyn puolivälissä “Prayer To The God Of War” sekä “Iron Reign” -kappaleiden muodossa. Thrashin puolelle kallistuvat biisit vievät mennessään ja pistävät jalan tosissaan vipattamaan. Hölmösti nimetty “The Army-Geddon” vie kirkkaasti parhaan raidan tittelin. Pääosin keskitempoisesti jyräävä teos pistää miettimään miksei tämän biisin dynamiikkaa ole saatu tartutettua muihin kappaleisiin? Kunnia-maininta on vielä annettava “No Gravityn” lopun riffittelylle sekä laulaja/kitaristi Piotr “Peter” Wiwczarekille, jonka omaperäistä ärjyntää on aina mukava kuunnella.
Vader vuonna 2016 oli soitannollisesti murskaavassa kunnossa. Harmi vain, että musiikillisesta puolesta ei voinut sanoa samaa materiaalin tasapaksuudesta johtuen. Huonoa tästä levystä ei tosin millään muotoa saa ja bändi jättää taakseen suurimman osan uusista sekä vanhoista yrittäjistä.
8/10
Marko Klingberg
1. Angels Of Steel
2. Tempest
3. Prayer To The God Of War
4. Iron Reign
5. No Gravity
6. Genocidius
7. The Army-Geddon
8. Feel My Pain
9. Parabellum
10. Send Me Back To Hell
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}