Steve Vai on kitaristina edelleen omassa luokassaan ja 30 vuotta täyttävä ”Fire Garden” edusti aikanaan miehen siihen astisen uran kunnianhimoisinta hanketta. Myöhempinä vuosikymmeninä erilaiset orkesteriprojektit lienevät jo vallanneet ambitiotasolla kärkipaikan. Näillä ei välttämättä jahdata samaa menestystä kuin 1990-luvulla, jolloin Vain asema kitarasankarina haki vertaistaan.
Kitaristin neljäs soolokiekko “Fire Garden” on kahteen osaan jaettu teemalevy, joka vanhana aikana olisi ollut tupla-albumi, mutta koska vuonna 1996 teknologia mahdollisti kokonaisuuden sijoittamisen yhdelle CD-levylle, Vai on tämän tehnyt. ”Phase 1” sisältää lähes kokonaan instrumentaaleja, ja ”Phase II” vastaavasti Steven laulamia kappaleita. Saatesanoissa Vai suosittelee levyn nautiskelua osissa ja kuuntelun jälkeen on helppo yhtyä tähän. Kokonaisuus ei ole helpoimpia ja raskautta lisää instrumentaalien sijoitus alkuun, vaikka taustalla lienee olleet erinäiset taiteelliset syyt, jotka ovat hyvin ymmärrettävissä. Kaupallisesta materiaalista ei varsinaisesti ole kysymys. Toki tunnustusta annettava siitä, että edellä mainittu haaste myönnetään avoimesti.
Valtaosa musiikista on Vain esittämää, mukana vierailee joitain tekijänimiä kuten Deen Castronovo ja Mike Mangini rumpuosuuksissa. Vuonna 1994 Vai työsti kokonaisen levyn verran musiikkia Ozzy Osbournen kanssa, mutta projekti laitettiin erinäisistä syistä jäihin ja ainoastaan ”My Little Man” kelpasi seuraavana vuonna ilmestyneelle Ozzyn ”Ozzmosis”-kiekolle. Vai säästi puolestaan ”Dyin´Day” -instrumentaaliversion näistä sessioista tälle omalle levylleen.
Vain osaaminen instrumenttinsa kanssa ei vaatinut enää tässä vaiheessa todisteluja ja hienoja hetkiä riittää läpi ”Phase I” -osion. Tarttuva ”The Crying Machine” ja yhdeksän minuuttia kellottava ”Fire Garden Suite” käyvät tästä hyvinä esimerkkeinä. Mukana on myös mielenkiintoinen versio Björn Ulvaeuksen sekä Benny Anderssonin “Chess“-musiikaalista tutun “One Night In Bangkok” -ykköshitin introsta “Bangkok“. Otelma toimii tässä yhteydessä introna “Fire Garden Suitelle”.
Kakkososan vokaaliesityksissä ”Little Alligatorin” alussa Vai kuulostaa siltä kuin Mikael Åkerfeldt olisi tullut Opethista vierailulle, mutta myöhemmin vokaalit saavat tunnusomaiset Steven sävyt. Näitä sävyjä ei ole välttämättä paljon, mutta ne tukevat biisien eteeristä tunnelmaa hyvin. ”Aching Hunger” sekä ”All About Eve” nousevat esiin kiehtovina ja melodisina sovituksina. Kaikki muut biisit eivät toimi vastaavalla tavalla, mutta eri puolilta on silti löydettävissä riittävästi mielenkiintoisia nyansseja ja tunnelmointeja, jotta pitkän keston aiheuttama satunnainen puuduttavuus painuu taustalle.
Toisin kuin omassa lokerossaan ja nahassaan erinomaisesti viihtyvä Joe Satriani, Vai on aina tasapainoillut loistavan soiton ja ylilyövän kikkailun ohuella langalla, jolta ajoittain laadukkaan materiaalin on annettu liukastua alas omaan nerokkuuteensa. Myös ”Fire Gardenilla” on näitä nolouksia, joita karsimalla ja joitain sovituksia tiivistämällä olisi saatu kiitettävää aikaan.
Joka tapauksessa tämä albumi on saanut uutta nostetta purjeisiin vuosien varrella ja toimii nyt huomattavasti paremmin kuin ilmestyessään vuonna 1996. Kuluneesti voi todeta sen olleen aikaansa edellä. Levystä ei ole haastamaan edeltäneiden ”Passion & Warfaren” ja erityisesti Devin Townsendin vahvistaman hienon ”Sex & Religionin” tasoa, mutta ”Fire Garden” kuuluu heti näiden perässä Steve Vain uran merkittävimpiin teoksiin.
8-/10
Ville Krannila
1.There´s A Fire In The House
2.The Crying Machine
3.Dyin´Day
4.Whookam
5.Blowfish
6.The Mysterious Murder Of Christian Tiera´s Lover
7.Hand On Heart
8.Bangkok
9.Fire Garden Suite
10.Deepness
11.Little Alligator
12.All About Eve
13.Aching Hunger
14.Brother
15.Damn You
16.When I Was A Little Boy
17.Genocide
18.Warm Regards
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}