Amorphis ja ”Tales From The Thousand Lakes” on yhdistelmä, joka nostattaa välittömiä mielikuvia. Monet niistä vahvan nostalgisia. Levystä on kirjoitettu nimensä mukaisesti tuhansia sanoja, ja sen merkitystä genreen ei voi aliarvioida.
Tunnusomaisinta oli aikakausi, jolloin se ilmestyi ja kuinka albumi resonoi tähän. Koskettimet nousivat vahvempaan rooliin ja uuden kasvon, Kasper Mårtenssonin osuus LP:n menestyksessä on merkittävä. Melodiset osuudet valtasivat kasvavassa määrin tilaa ja jo tällä levyllä bändi astui pois debyyttinsä ”The Karelian Isthmus” puhtaasta death metal -soundista.
Moog- kuviot ”Thousand Lakes” -introssa ja ”Magic And Mayhem” -kappaleessa kuulostavat kuin näytteiltä 1970-luvun Uriah Heepin ja Jethro Tullin sointukirjasta. 1990-luvulla kyseiset yhtyeet olivat kirosana, mutta kukaan ei tuntunut näitä musiikillisia yhtymäkohtia tuolloin erikseen noteeraavan. Omalaatuiset poikkeamat hyväksyttiin osaksi äärimetallin jatkuvasti rikastuvaa DNA:ta.
Koskettimien luoman värityksen lisäksi Esa Holopaisen ja Tomi Koivusaaren kitarat sekä viimeksi mainitun örähtelyt kantavat läpi levyn. Kyyriassa tuolloin vaikuttanut Ville Tuomi täydentää näitä muutamalla puhtaalla lauluosuudella, jotka tosin muistikuvat olisivat sijoittaneet keskeisempään rooliin.
Kalevalan rikkaasta maailmasta nostetut tarinat täydentävät kokonaisuuden. Folk elementit maustavat musiikkia ja levy on selvästi suuri hyppäys portailla edeltäjäänsä verrattuna. Tästä huolimatta liike ”Tales From The Thousand Lakesista” seuraavaan, vuoden 1996 ”Elegyyn” oli vielä merkittävämpi niin musiikin kuin luonnollisesti lauluesityksen osalta.
Mitä yksittäistä hetkeä hienosti toimivasta kokonaisuudesta kuulija voi nykyään nostaa esille? ”The Castawayn” meriitit tunnetaan ja ”Drowned Maid” iskee hermoon jokainen kerta taatulla voimalla. Ja tietysti kaiken kruunaa “Black Winter Day” -klassikko, jota yhä kuuntelee mielellään. Näitä huomattavasti erilaisemmille poluille siirtynyt yhtye on yhä livenä soittanut ja toki Amorphis on esittänyt myös koko teosta konserteissaan alusta loppuun, ja Tavastialla taltioitu tulkinta saadaan kauppojen hyllylle tänään.
Koko levy ja erityisesti sen tunnetuimmat biisit ovat soineet stereoista niin monta kertaa 1990-luvun jälkeen, että nykypäivänä on mukavampi hehkuttaa harvemmin kuultuja kappaleita ”First Doom” ja ”Forgotten Sunrise”, joka ovat Holopaisen käsialaa. On helppo kuvitella death- ja folk metal -liikkeiden imeneen vaikutteita tämän kaltaisista sovituksista.
Viimeisen niitin ”Tales From The Thousand Lakesin” menestyksen takana takoivat neljä nimeä: Sunlight studiot, Thomas Skoksberg, Sjlvain Bellemare sekä Wes Benscoter. Levyn soundit ovat erinomaiset ja syksyllä 1993 on vaikea kuvitella paremmin ajan hermolla ollutta metallituotantoa. Samoin kansitaide on vakuuttava, ja vaikka vanha Amorphis-logo laskettiin tämän jälkeen hautaan, se loistaa sinisyydestä kauniilla ja vakuuttavalla tavalla.
Amorphis 30 vuotta sitten on kuin täysin eri yhtye nykyiseen bändiin verrattuna, tämä ei ole huono eikä hyvä asia vaan etuoikeus, josta voi nauttia yhden kotimaisen metallin kiistattoman klassikon soidessa taustalla.
9/10
Ville Krannila
1.Thousand Lakes
2.Into Hiding
3.The Castaway
4.First Doom
5.Black Winter Day
6.Drowned Maid
7.In The Beginning
8.Forgotten Sunrise
9.To Father’s Cabin
10.Magic And Mayhem
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}