On käsittämätöntä, että Entombedin death metallin tienraivaajana toimineesta ”Left Hand Path” -levystä on kulunut aikaa jo yli 30 vuotta. Ja toisaalta vain 30 vuotta sitten oltiin vielä ajassa, jolloin underground-yhtyeiden demoja levitettiin laajasti erilaisten kasettinauhojen vaihtojen myötä ja tätä kautta uuden primitiivisen musiikkityylin sana sekä maine levisivät hevin ystävien keskuudessa. Death metal oli tuolloin vielä marginaalisen väestön musiikkia, vaikka lähinnä valtameren takaa alkoi jo vyöryä voimakas aalto vanhalle mantereelle Obituaryn, Morbid Angelin sekä Deathin johdolla.
Ruotsinmaalta kuului kummia, kun 1980-luvun lopulla underground-mainetta kerännyt Nihilist usean demojulkaisun jälkeen muutti nimensä Entombediksi ja sai lopulta solmittua levytyssopimuksen Combat/Earachen kanssa. Debyyttialbumi ”Left Hand Path” oli suurimmaksi osaksi koottu yhtyeen demojen pohjalta. Levyn kansi on yksinkertaisessa synkkyydessään kutsuva. Maalaus on Dan Seagraven töitä ja mies on tehnyt kansia lukuisille death metal -yhtyeille Morbid Angelista Pestilenceen sekä Dismemberiin. ”Left Hand Pathin” kantta on myös kopioitu surutta uudempien yhtyeiden toimesta.
Loistava avauskappale ”Left Hand Path” johdattaa kuuntelijan kuolometalli-puun juuristoon. Biisi alkaa laulaja Lars-Göran (LG) Petrovin raivokkaalla karjunnalla ja pian tutun viritetyt kitarat ottavat ohjat käsiinsä. Tällä levyllä maailmalle esiteltiin sittemmin valtaisaan suosioon noussut ”buzzsaw” -kitarasoundi. Tämä saatiin virittämällä kitarat todella alhaalle ja juoksuttamalla soitto erilaisten pedaalien läpi. Nimibiisin keskellä kuullaan hyytävä kauhuelokuvamelodia, jonka yhtye nappasi 1970-luvun lopun kulttifilmistä. Kyseessä on yksi genren kovimmista esityksistä.
”Drowned” on nopeampi ja likaisempi raita paljastaen Entombedin varhaiset Discharge-vaikutteet, kun taas kolmas kappale ”Revel In Flesh” sisältää tiukkaa keskitempoista riffittelyä ja LG:n sopivan räkäisen tulkinnan. LG osoittaa levyllä kautta linjan vakuuttavaa laulua kulkien läpi usean eri tyylilajin raa’asta karjunnasta syvempään örinään. Äskettäin 49-vuotiaana kuolleen vokalistin viimeisinä vuosina monotoniseksi käynyt ärjähtely loistaa tässä poissaolollaan. Alex Hellidin soolot tuovat peliin lisää terävyyttä ja aggressiivisuutta. Myös Nicke Andersson on rumpujen takana mies paikallaan ja tuo biiseihin filleillään huomattavasti lisäväriä.
Nämä kolme aloitusbiisiä iskevät peliin hyvin moniulotteisen ja kattavan katsauksen albumista. Lopun kappaleet ovat kaikki hyviä perus death metal -vetoja jääden kuitenkin hieman intensiteetissä levyn alkupään materiaalille. Tasaisesta joukosta esiin nousee vielä uhkaavan repivä ”Morbid Devourment,” joka on nimikappaleen ohella levyn parasta antia. ”Left Hand Path” on taltioitu Tukholman Sunlight-studiolla, jonka merkitystä death metallin Pohjoismaisessa historiassa ei tarvinne tässä toistella. Basso on hienosti pinnassa ja soundeista on vaikea löytää moitteen sijaan, tietenkin jos kitarasärö ei juuri tässä muodossa iske, voi nautinto jäädä puolitiehen.
Bändin seuraava levy ”Clandestine” jatkoi debyytin kanssa samalla tyylillä sillä erotuksella, että lauluosuudet levyllä hoiti rumpali Andersson ja sovitukset olivat aavistuksen suoraviivaisempia. Sen jälkeen Entombed siirtyi yhä vahvemmin death metallin ja rockin sekoittavaan death ’n’ roll -tyyliin, josta yhtye paremmin suuren yleisön suosikkina opittiin tuntemaan. Tyylilajilla on faninsa, mutta tähän suuntaan se ei ole koskaan iskenyt yhtä hyvin kuin tämä varhainen tuotanto.
”Left Hand Path” kuuluu kiistatta jokaisen death metal -puristin hyllyyn. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava muiden aikakauteen sijoittuvien pioneerijulkaisujen Unleashedin ”Where No Life Dwellsin” sekä Dismemberin ”Like An Everflowing Streamin” olevan aavistuksen monipuolisempia ja intensiivisempiä kokonaisuuksia. Tämä ei silti lainkaan vähennä Entombedin ”Left Hand Pathin” asemaa yhtenä death metallin alkuhämärän merkkiteoksena.
8+/10
Ville Krannila
1.Left Hand Path
2.Drowned
3.Revel In Flesh
4.When Life Has Ceased
5.Supposed To Rot
6.But Life Goes On
7.Bitter Loss
8.Morbid Devourment
9.Abnormally Deceased
10.The Truth Beyond
11.Carnal Leftovers
12.Premature Autopsy
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}