Swallow the Sun haastattelu

Swallow the Sun ei päästä kuulijoitaan helpolla kuudennella albumillaan ”Songs From The North.” Levy julkaistaan peräti kolmena erillisenä pitkäsoittona, jotka esittelevät yhtyeen monipuolisesta musiikillisesta annista erilaisia puolia. Metalliluola istui alas laulaja Mikko Kotamäen ja kitaristi Markus Jämsenin kanssa selvittämään suuren projektin syitä ja seurauksia sekä yhtyeen muita kuulumisia.

swallowthesun2

Olette julkaisemassa varsin kunnianhimoista projektia nimeltään ”Songs From The North” – miten idea tähän syntyi?

Mikko Kotamäki: Eihän se välttämättä ollut mikään fiksuin veto tällaisena aikana. Mutta toisaalta juuri siksi se oli ihan vitun hyvä idea. Onhan se aikamoinen keskisormen nosto tälle vallitsevalle meiningille, jossa porukka vain kahlaa läpi yksittäisiä biisejä Spotifystä. Tuntuu, etteivät levyt ole enää sellaisia alusta loppuun mietittyjä kokonaisuuksia. ”Songs From The North” ei ole ainakaan mitään kertakäyttökamaa. Jos tuon haluaa alusta loppuun vetää, siihen pitää käyttää vähän aikaa ja keskittymistä.

Mistä tuli ajatus teemoittaa kolme levyä eri musiikillisilla tyyleillä? Oliko tässä ajatuksena tavoitella eri tyyleillä eri yleisöä?

Markus Jämsen: Ei me koskaan ajatella tuollaisia. Omaan napaan vain tuijotetaan.

Kotamäki: Onhan siinä loppupeleissä venytetty rajoja. Bändin ominaisjuttu on purettu kolmeen eri osaan. Tuollaista matskua on meillä ollut aiemminkin, mutta ne on vaan laitettu yhteen läjään. Raivio (Juha, kitara/sävellys) puhui myös jo kauan sitten, että haluaisi tehdä sellaisen ”ultimate laahaus levyn.” Eli vitun hidasta funeral doomia. Kukaan ei sille idealle ole aiemmin lämmennyt, mutta nyt saimme sitten senkin puolen tehtyä.

swallowsmall

Miten uusi levy-yhtiönne Century Media otti vastaan uutiset, että tripla-levyä olisi tulossa?

Kotamäki: Nehän olivat muna pystyssä heti ja innoissaan jutusta. Totta kai siinä joutui hiukan pähkäilemään miten levy saadaan ulos niin, ettei hinta nouse aivan pilviin. Ennakkotilattuna CD-versio taitaa olla vajaat 30 euroa, mikä on ihan kohtuullinen hinta kolmesta levystä. Viiden LP:n boksihan on tulossa myös ja sillekin saatiin suhteellisen siedettävä hintalappu.

Edellisen levy-yhtiönne Spinefarmin kanssa oli ilmeisesti jonkinlaisia ongelmia?

Jämsen: Todellakin. Itseasiassa tämän levyn oli tarkoitus ilmestyä jo vuosi sitten syksyllä, mutta sukset menivät levy-yhtiön kanssa pahasti ristiin. Tapeltiin koko vuosi heidän kanssaan. Sopimus sieltä suunnasta vaan huonontui aste asteelta.

Kotamäki: Lisäksi vuosi vuodelta tekivät vähemmän työtä bändin eteen. Se olisi ollut aivan totaalista ajanhaaskausta koko homma. Ei olisi välttämättä löytynyt edes kaupoista tätä levyä saati, että olisivat mainostaneet sitä mitenkään. Ei jaksa kyllä näiden kilometrien jälkeen enää pelleillä ja tapella tuollaisista asioista.

Nyt kuitenkin taustavoimat ovat muuttuneet. Millaiset resurssit Century Medialla on markkinoida teitä ulkomailla?

Kotamäki: Startti on ainakin ollut hyvä. Siellä on vitusti enemmän porukkaa meidän takana ja tekemässä töitä asian eteen päivittäin. Nythän Sony osti Century Median enkä näe sitä meidän kannalta yhtään huonona asiana. Porukka on itkenyt siitä netissä, mutta me nähdään se positiivisena juttuna. Aiemmin CM:n jakelu on hoitunut osittain Sonyn kautta ja nyt se puoli todennäköisesti laajenee vielä entisestään.

swallowpromo

Miten ”Songs From The Northin” sävellysprosessi eteni, oliko kappaleiden kirjoitukseen mennyt aika suhteessa materiaalin määrään?

Kotamäki: Ei oikeastaan, tämähän oli valmis jo viime vuonna. Kyllä Raivio on melkoinen velho tuossa sävellyshommassa. Siltä tulee matskua hyvin eikä ole sellainen kaveri, joka säveltää pöytälaatikkoon kappaleita. Kerralla tehdään homma alusta loppuun, eikä mitään jämäbiisejä jätetä varastoon.

Jämsen: ”New Moonin” ja ”Emerald Forest The Blackbordin” aikaan Raivio joutui lopettamaan sävellyksen puoliväkisin, kun levyt oli saatava paketoitua. Kitara piti laittaa pois. Kun mies saa sen ”moodin” päälle, biisejä vaan tulee ja tulee.

Millaisia haasteita monipuolinen materiaali asetti Mikko sinulle laulajana?

Kotamäki: Se ajoi kyllä melkoisen hermoromahduksen partaalle. Ensimmäistä kertaa käytettiin laulutuottajaa, yksi vanha frendi nimeltään Jaani Peuhu nauhoitti kaikki laulut ja tuotti ne samalla. Sain sitä kautta vähän tuoreempaa näkemystä hommaan. Kovasti Jaani potki perseelle eikä missään vaiheessa hyväksynyt multa vastausta ”en osaa.”

Jämsen: Peuhuhan on aikamoinen poppari-jätkä. Kyllähän senkin levyltä kuulee.

Mikä on mielestänne ”Songs Of The Northin” sanoma, levyllä on mitä ilmeisemmin hyödynnetty vahvaa pohjolateemaa?

Kotamäki: Onhan siellä sellaista skandinaavista maisemaa. Ja vanhaa tuttua elämisen rajatonta riemua. (nauraa)

Ei siis mitään hurmiota Swallow the Sunin viestissä havaittavissa edelleenkään?

Kotamäki: Ei. Elämä on paskaa aikaa kuitenkin loppupeleissä. Ei tätä selvin päin kestä.

Levyltä löytyy myös kappale ”66,50’N, 28,40’E”. Koordinaatit osoittavat ilmeisesti Sallan liikenneympyrään?

Kotamäki: No se on Raiviolle tärkeä paikka. Inside-juttu. Eipä sitä varmaan tarvitse sen enempää avata.

Jämsen: Itseasiassa minäkään en tiedä mikä tuo liikenneympyrä-juttu oikein on. Ei tuo Raivio hirveästi noista aiheistaan puhele.
Toisin kuin me, mutta me vaaditaankin siihen kolme promillea!

 

Kansitaidekin vakuuttaa erilaisuudellaan.

Jämsen: Eikös ole hyvännäköinen misu? Raivion emännän kavereita taisi olla.

Kotamäki: Ne kuvat on otettu useampi vuosi sitten Ruotsissa ja Raivio ilmoitti heti, että tästä muuten tulee sitten tulevan levyn kansi. Meidän Aleksi (Munter, kosketinsoittaja) on duunannut muut hommat siihen, siellä on paljon hänen ottamiaan kuvia sisäkansissa. Tee itse ja säästä.

Jämsen: Aleksi tykkää näprätä noita kansijuttuja, hallitsee kuvankäsittelyt erittäin hyvin.

Levyllä on mukana myös yhtyeen uusi rumpali Juuso Raatikainen. Mitä hän on tuonut mielestänne uutta mukanaan bändiin ja sen soundiin?

Kotamäki: Juusohan on pikkaisen meitä nuorempi kaveri. Aika nälkäisesti se minun näkökulmasta levyn teki. Nauhoitti kaikki kolmen levyn rumpuosuudet kolmessa ja puolessa päivässä. Alusta asti kun Juuson kanssa on soitettu, on ollut selvää, että sen jätkän soittotyyli sopii meille täydellisesti. Rumpujen osalta ei laadullisesti eikä tyylillisesti ole kyllä yhtään kärsitty.

Jämsen: Se on nuori ja nälkäinen jätkä. Saatanan pitkä mies, eikä puhu paljon. Vielä hiljaisempi kuin me ja sillä on todella kuiva huumori.

Kotamäki: Ja saatanan iso kulli! Eikä juo niin paljon meidän viinoja, mikä on aika tärkeä juttu. Soittaa aikalailla selvin päin, niin jää meille muille enemmän juotavaa.

Jämsen: Wintersunilta kun lopultakin tuli se levy ja Kaitsulla (Hahto) alkoi olla bändin rundeja ja muita menoja, Suomen keikoille piti sitten saada joku tuuraava rumpali. Muistan vielä Juuson ensimmäiset treenit. Mentiin sinne kolmestaan, minä Matti (Honkonen, basisti) ja Juuso. Heti kun ensimmäinen biisi soitettiin, ajattelin mielessäni ”tästä kaverista tulee meidän uusi rumpali.” Se meni niin helvetin hyvin. Nyt Juuso on siis virallisestikin pestissä.

Kotamäki: Kaitsu on meille kuitenkin rakas ihminen. Minähän se olin, joka Kaitsulle soitti ja kertoi asiasta. Kun hänellä oli sen verran paljon Nightwish-hommia, päätettiin että Juuso soittaa nyt levyllä. Kyllähän siinä melkein itku pääsi, kun sellaisen puhelun joutui soittamaan. Kaitsu tulee kuitenkin aina olemaan osa tätä bändiä. Ei me sille varsinaisesti siis kenkää annettu, kaveri tulee aina olemaan yksi meistä.

swallowthesun

Mennäänpä yhtyeen vaikutteisiin. Pari vuotta sitten tuli Nosturissa todistettua Mikko Kotamäen ja Candlemassin yhteinen musiikkihetki, kun vetäisit lavalla ”Incarnation Of Evil”-kappaleen.

Kotamäki: Joo pyysivät mukaan vetämään yhden biisin. Olihan se vitun siistiä. Eipä sitä nuorempana olisi heti tullut mieleen, että käyn joskus laulamassa Candlemassin keikalla. Ja tuli vielä vedettyä siinä jonkin verran ördää niin olihan se loistavaa. Siellä doom-puritaanit oli ihmeissään: ”ei helvetti mitään örinöitä tämmöiseen biisin.” Haha, oli kivaa päästä vittuilemaan niille mulkuille. Mikäs siinä oli ottaa vanhojen pappojen kanssa vähän linimenttiä. Lähdettiin siitä vielä baariin illan päätteeksi. Todella mukavia jätkiä olivat kyllä Candlemass-miehet. Leifin (Edling, basisti) olin tavannut kerran aiemmin Norjassa. Soitettiin samoilla festareilla.

Kuuluvatko nämä vaikutteet kuten Candlemass ja My Dying Bride edelleen musiikissanne?

Kotamäki: Kyllä ne kuuluvat. Ja Type O Negative on sekin aina läsnä.

Jämsen: Itseasiassa koko tämä yhtyehän lähti siitä, kun Raivio näki keikalla My Dying Briden. Se oli niin vakuuttunut ja tohkeissaan siitä bändistä, että päätti saman tien ryhtyä tekemään samanlaista musiikkia. Se oli loppuvuodesta 2000. Raiviolla oli toinen bändi silloisen rumpalin kanssa ja treenien jälkeen päättivät kokeilla paria Juhan uutta juttua, hidasta synkistelyä.

Kotamäki: 2000-luvun alussa lauloin hetken aikaa melodeath-bändissä nimeltään Enter My Silence. Raivio oli kuullut bändiä ja eräänä päivänä olin kaupungilla kävelemässä. Raivio pysäytti minut ja kysyi: ”Sinähän laulat siinä yhtyeessä, tuletko kokeilemaan tällaista matskua, tarvittaisiin siihen juuri sinunlaista laulajaa?” Ja sillä tiellä ollaan edelleenkin.

Kävimme haastattelemassa Swallow the Sunia. #swallowthesun #mikkokotomäki #markusjämsen #doommetal #deathmetal

Mitä kuuluu Mikko toiselle yhtyeellesi Kuolemanlaaksolle?

Kotamäki: Ollaan kyllä yhä aktiivisia. Jätkät ovat tehneet biisejäkin valmiiksi, mutta tilanne on valitettavasti se, että minulla ei ole nyt aikaa sille. Mikäli haluavat minun bändissä laulavan, sitä hommaa valitettavasti duunataan varmaan vasta sitten kun meikäläisen aikataulut antavat myöten.

Mitkä ovat Swallow the Sunin kiertuesuunnitelmat tällä hetkellä?

Kotamäki: Eurorundi alkaa marraskuun lopussa ja kestää jouluun saakka. Tammikuussa on sitten luvassa Suomen keikkoja. Toivon mukaan saadaan jonkinlainen jenkkirundi onnistumaan siihen perään. Kesä menee sitten festivaaleilla, muutama sellainen on tiedossa jo. Kesästä kun selviää elossa, siinä on vielä syksy aikaa tehdä lisää Euroopan ja Amerikan kiertoa. Toivottavasti saadaan tehdä paljon keikkaa. Ainahan me ollaan kierretty vitusti, enkä haluaisi ainakaan vähentää sitä määrää.

Miten olette suunnitelleet käsittelevänne uuden levyn konserteissa?

Kotamäki: Biisit on kyllä valittu, mitä uudelta albumilta soitetaan. Kaikilta kolmelta levyltä tulee poimintoja keikkasettiin. Ja siihen perään joudutaan tietysti soittamaan vielä vanhoja kappaleita. Eli eiköhän niistä aika pitkiä keikkoja tule.

Kiitoksia haastattelusta. Viimeiset sanat Metalliluolan lukijoille?

Kotamäki: Ostakaa levy ja tukekaa bändin toimintaa.

Jämsen: Lucifer on Jumala.

Haastattelu: Ville Krannila

Kuvat: Yhtyeen promokuvat & Ville Krannila

http://swallowthesun.net/
https://www.facebook.com/swallowthesun

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here