Oman merkittävän kappaleensa Kisstoryyn kirjoittanut Vinnie Vincent sai kenkää Kissin riveistä ”Lick It Up” -kiertueen päätteeksi keväällä 1984. Pari vuotta myöhemmin kitaristi palasi kehiin oman Invasion-kokoonpanonsa kanssa. Osa debyyttialbumi ”Vinnie Vincent Invasion” materiaalista oli Vinnien demoja kolmannelle Kiss-levylleen, jota ei koskaan tullut ja loput kappaleista pääasiassa uudelleen sovitettuja Warrior-yhtyeen biisejä 1980-luvun alkupuolelta. Warrior oli Vinnien kokoonpano ennen Kiss-aikakautta.
Basistiksi Invasioniin Vincent rekrytoi kykyjenetsijänä Los Angelesissa vaikuttaneen Dana Strumin ja rumpujen taakse istui Bobby Rock. Laulajaksi puolestaan saapui 1970-luvulla hetken Journeyssa AOR-veteraanin uran alkuaikoina vaikuttanut Robert Fleischmann. Vanha materiaali puristettiin läpi vuonna 1986 suosion huipussa olleesta glam metal muotista ja Fleischmann kirjoitti pariin biisiin uudet sanat. Vinnie on nyt päästetty vapaaksi Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin valvovan ikeen alta, ja tämän kuulee jokaisesta nuotista. Soolot ulvovat hypernopeudella ja koska kyse ei ole mistään aikakauden parhaasta Yngwie Malmsteenista, näiden musiikillinen tarkoitus jää toisarvoiseksi. Sovitukset tuntuvat alistuvan kitaristin yhden miehen showlle, jossa Fleischmann säestää sen minkä tilaa saa.
”Shoot U Full Of Love” sekä ”Baby-O” ovat selkeästi potentiaalista Kiss-materiaalia, tosin on helppo kuvitella näiden kohdanneen reilusti parturointia, mikäli näihin olisi Vinnien vanhan yhtyeen toimesta päästy käsiksi. Sanoitukset ovat genrelle tuttua banaalia höttöä, mutta heijastavat kyseisen vuoden tunnelmia. Glam imagoa ruuvattiin selvästi alas jo seuranneelle LP:lle.
Vincentin ja Strumin tuotanto on kliinisen prosessoitu ja erityisesti kitaravolyymi aivan liian kova. Myös tämä kuuluu aikakauteen, niin hyvässä kuin pahassa. Kappalemateriaalin osalta levyn alku on kohtalaisen onnistunut, mutta ehdoton tähtihetki saadaan kun raita numero seitsemän ”Back On The Streets” tärähtää soimaan. Biisi oli kirjoitettu jo vuonna 1981 ja se demottiin ”Creatures Of The Night” -albumille vuonna 1982. Kyseinen LP oli käytännössä koesoitto useille alkuperäisjäsen Ace Frehleyn paikkaa hakeneille kitaristeille, joista Vinnie lahjakkaana säveltäjänä ja sinnikkäänä persoonana sai homman. Biisiä yritettiin taltioida useilla eri tavoilla ja koko bändin laulamana, mutta ainoa joka osasti esittää tunnelmallisen sovituksen oikein oli Vinnie itse.
”Back On The Streets” ei lopulta mahtunut albumille ja ensimmäisenä sen virallisesti levytti 3 Speed -bändi vuonna 1984 elokuvan Voyage Of The Aliens -soundtrackilla. Ace Frehley soitti myös biisiä ensimmäisillä kiertueillaan oman Frehley’s Comet -yhtyeensä kanssa ja demosi sen. On mahdollista että jo käytännössä riveistä ulkona ollut kitaristi kuuli demon ”Creatures Of The Night” -sessioiden yhteydessä, mutta virallisesti Ace ei sävellystä koskaan taltioinut.
Harva noteerasi näitä esityksiä, joten Vinnie pääsi itse tekemään ensimmäisen merkittävän taltioinnin biisistä. Hyvä niin, sillä kyseessä on Kiss-klassikoiden ohella Vinnie Vincentin sävellysuran kruununjalokivi, jossa kitaristi hoitaa osan vokaaleista. Fleischmannin stratosfääreihin nouseva lauluesitys hakee myös vertaistaan. Vinnien hillitympi laulu säkeistöissä korreloi hienosti Robertin korkealta sekä kovaa kulkevan melodian kanssa ja lopputulos nostaa kylmät väreet selkärankaan. Biisi olisi sopivalle kasari soundtrackille saatettuna varmasti myynyt miljoonia. Nyt se tajuttiin laittaa ulos toisena singlenä, mutta ei onnistunut nostamaan Vinnien yhtyettä mestariluokkaan.
Myöhemmin tästä oman katsauksensa teki Europe-kitaristi John Norum ensimmäiselle soololevylleen ”Total Control”. Myös tuo “Back On The Streets” kannattaa tarkistaa, vaikka tälle säveltäjänsä versiolle ei pärjätä. Tämän mestariteoksen jälkeen loppulevy on väistämätön notkahdus tasossa, ja päätöksenä kuultavan ”Invasion”-kappaleen lopun kahden minuutin loopilla soiva kitaran ulvontakierto ei auta asiaa.
Fleischmann poistui kokoonpanosta albumin ilmestymisen jälkeen ja hänet korvasi kiertueelle niinikään todella korkealta ja kovaa vetänyt Mark Slaughter. Invasion pääsi avaamaan Alice Cooperin sekä Iron Maidenin keikkoja vuosien 1986 ja 1987 aikana, joiden kautta potentiaalia yleisön kasvattamiseen oli merkittävissä määrin. Musiikillisesti toki liikuttiin erilaisella pohjalla, ja glam metallin lyhyt nousukiito oli väistämättä päättymässä.
Bändi selvisi läpi vielä yhden täyspitkän ”All Systems Go” ennen kuin väistämättä hajosi. Bobby Rock kertoi tilanteen taustoista vuonna 2017 Metalliluolalle:
”Levyt eivät myyneet niin paljon kuin levy-yhtiö Chrysalis olisi toivonut, ja yhtyeessä oli sisäisiä ristiriitoja, jotka olivat pääsyy hajoamiseen. En usko, että yhtiö oli edes tietoinen niistä, he eivät vain tienneet kuinka markkinoida bändiä.”
Slaughter ja Strum perustivat tämän jälkeen oman Slaughter-kokoonpanonsa, ja Vinnie puolestaan siirtyi soolouralle, jonka ulosanti on lähes 40 vuoden aikana ollut hyvin ohut. Vaikka Vinnien Kiss-materiaali mukaanlukien myöhemmin vuoden 1992 vahvalle “Revengelle” tehdyt kappaleet, erottuu omalle jalustalleen, “Vinnie Vincent Invasion” seuraa näitä heti vanavedessä ja on puutteistaan huolimatta yllättävän positiivinen kuuntelukokemus.
8-/10
Ville Krannila
1.Boyz Are Gonna Rock
2.Shoot U Full Of Love
3.No Substitute
4.Animal
5.Twisted
6.Do You Wanna Make Love
7.Back On The Streets
8.I Wanna Be Your Victim
9.Baby-O
10.Invasion
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}