Night Viper – Night Viper (2015)

MAINOS:



[three_fourth]Ruotsalainen Night Viper on tahkonnut perinteistä, rehellisen vanhakantaista heavy metalliaan parin vuoden ajan. Joulukuun alussa julkaisun on saanut yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi, joka 38 minuutin rivakalla rutistuksellaan ei jätä ilmaan kysymysmerkkejä tyylilajistaan. Erikoiseksi keitoksen tekee naispuolinen laulaja Sofie Lee Johansson, jonka ääni ei perusilmeeltään ironista kyllä, juuri erotu vastaavaa musiikkia korkealta ja kovaa kiskovista miesvokalisteista.

Bändin vaikutteet lepäävät 1970-luvun lopun brittiläisessä heavyssa, josta monet uuden aallon ruotsalaisyhtyeet ovat ammentaneet voimansa. Ajoitellen mausteita haetaan Diamond Headin tapaan polveilevista biisirakenteista, jotka ani harvat yrittäjät ovat aidosti saaneet toimimaan musiikissaan. Night Viper asettuu linjaan esimerkiksi Black Tripin, Wolfin ja Crystal Eyesin kanssa varsin saumattomasti. Vaikutteita yhtye listaa Pentagramista Metallicaan ja Judas Priestiin. Kaikkia näitä en allekirjoita, joskin NWOBHM suuntana on tunnetusti ollut jonkinlaisena inspiraationa osalle näistäkin yhtyeistä.

Night Viper operoi alueella, jossa kilpailu on todella kovaa ja energiatason sekä sävellysten on osuttava maaliinsa kertaheitolla. Yhtyeen biisit ovat suoraviivaisia, mutta niistä puuttuu se viimeinen räjähdyspanos ja dynamiitti jää väistämättä tussariksi. Tarttuvuudellaan vakuuttava ”Dagger In Hand” sekä eeppisiin mittasuhteisiin yltävä ”Curse Of A Thousand Deaths” saavat kuulijan nyökyttelemään päätään hyväksyvästi. Suurin osa kappaleista kuitenkin valuu ohi ja saman tien viemäriin sen enempää muistijälkiä jättämättä. Laulaja Johansson väläyttelee hetkittäin osaamistaan korkealla ja repivällä skaalalla, mutta vokaalit jäävät kokonaisuutena liian ohueksi nostaakseen materiaalia ylemmälle tasolle. Soundit kaipaisivat niin ikään selvästi tukevoittamista. Kuten monen vastaavan yhtyeen kohdalla on todettu, ei vuoden 1979 pölyisen soundimaailman replikointi vuonna 2015 ole paras mahdollinen ratkaisu.

Loppujen lopuksi bändillä tuntuu olevan rahkeita edetä tässä genressä, mutta se vaatii selkeää parannusta tuotantoon, tiukennusta vokaaliosastolla ja ennen kaikkea sen extralatauksen kaivamisen itse kappalemateriaaliin. Night Viper on kuitenkin nimi, joka kannattaa pitää mielessä tulevankin varalle.

7-/10

Ville Krannila

[/three_fourth] [one_fourth_last]

nightviper

1.Night Viper
2.The Hammer
3.Curse Of A Thousand Deaths
4.Run For Cover
5.Warrior Woman
6.Faces In The Mirror
7.Never Be Enslaved
8.Dagger In Hand
9.The Wolverine[/one_fourth_last]

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.