Auri saapui heinäkuussa konsertoimaan Helsingin kenties kauneimmalle konserttipaikalle, CoolHead Brew‘n vehreälle takapihalle Viikkiin.
Jo kuudetta kertaa järjestetty CoolHead Live -konserttisarja toi Viikin luonnonsuojelualueen kupeeseen jälleen kahden viikon ajaksi musiikkia, pienpanimo-olutta, ruokaa sekä kesäistä tunnelmaa. Entisen trooppisen puutarhan uniikkiin ympäristöön rakentuvalla, jopa tuhatpäisen yleisön vetävällä tapahtuma-alueella nähtiin jälleen monipuolinen kattaus kotimaisia ja ulkomaisia artisteja.
Auri on Johanna Kurkelan, Tuomas Holopaisen ja Troy Donockleyn vuonna 2011 alkunsa saanut projekti, joka syntyi tarpeesta löytää tekijöilleen luova kanava, joka on vapaa heidän päätoimisten yhtyeiden sekä niiden yleisöjen odotusten kahleista.
Debyytti julkaistiin vuonna 2018, jatko-osa ”Auri II – Those We Don’t Speak Of” vuonna 2021 ja kolmas albumi ”Auri III – Candles & Beginnings” vuonna 2025. Vasta kolmannen pitkäsoiton myötä yhtye nousi ensimmäistä kertaa konserttilavoille kesällä 2025 seitsemän vuotta esikoislevyn ilmestymisen jälkeen ja kiertue jatkui myös tänä kesänä.
Lavalla Aurin ydinkolmikkoa täydensivät rumpali Kai Hahto, kosketinsoittaja ja laulaja Johanna Iivanainen sekä kitaristi Mikko Iivanainen. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kova kokoonpano, jonka yhteissoitto, ammattitaito ja läsnäolo tekevät Aurin konserteista ainutlaatuisia.
Celtic folkista, progressiivisesta rockista ja elokuvallisesta popista vaikutteita ammentavaa Auria on vaikea lokeroida tai edes kuvailla tyhjentävästi. Yhtyeen musiikki rakentaa sadunomaisia ja toismaailmallisia maisemia, joissa herkät tunnelmat sekä voimakkaammat hetket vuorottelevat luontevasti.
Noin puolentoista tunnin mittainen konsertti kuljetti yleisöä taitavasti tunnelmasta toiseen. Menevämmät kappaleet, kuten ”The Space Between”, ”Aphrodite Rising”, ”The Valley”, ”Shieldmaiden” ja yleisön suosikiksi noussut ”Blakey Ridge” pitivät energian korkealla, kun taas konsertin loppupuolella kuullut hyvin herkät ”Desert Flower” sekä ”Fireside Bard” hiljensivät tunnelman kauniisti ennen päätöstä.
Viime vuotta tiiviimpi settilista toimi erinomaisesti, ja myös ”Them Thar Chanterelles” sai jälleen tanssijalan vipattamaan, vaikka kappale esitettiin viimevuotista lyhyempänä versiona. Yksi illan hienoista yksityiskohdista kuultiin “See”-sävellyksessä, jossa Mikko Iivanainen soitti vaivihkaa bassoa. Livenä sen muhkeat matalat taajuudet toivat biisiin vaikuttavaa syvyyttä, joka ei välttämättä kiinnittänyt kaikkien huomiota, mutta rikasti kokonaisuutta merkittävästi.
Erityisesti Kurkelan välitön esiintyminen, iloinen olemus ja aito vuorovaikutus yleisön kanssa loivat lämpimän tunnelman läpi konsertin. Vaikutuksen teki myös hänen kaunis viulunsoittonsa, joka toi useisiin kappaleisiin lisää herkkyyttä ja syvyyttä. Samaan aikaan Donockley loihti sovituksiin lukemattomilla eri soittimillaan omaleimaisia sävyjä, samalla kun Holopaisen hienovaraiset kosketinmatot sitoivat kokonaisuuden yhteen.
Kun tämän päälle lisätään Hahdon tarkka ja dynaaminen soitto sekä Johanna ja Mikko Iivanaisen tärkeä panos livesoundiin, on helppo ymmärtää, miksi Aurin konsertti on enemmän elämys kuin pelkkä keikka.
Alla olevan kuvagallerian myötä voi palata illan tunnelmiin ja kurkistaa Aurin sadunomaiseen maailmaan. Kuvista voi myös yrittää bongata, montako erilaista puhallinsoitinta ja kitaraa Troy Donockley ehti illan aikana soittaa.
Teksti ja kuvat: Riku Juutilainen © Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
