Jokin maaginen nostalgian kosketus saa palaamaan näihin Saxonin kasarikauden levyihin erityisesti 1980-luvun puolivälistä eteenpäin, vaikki fanilasit riisuttuaan on aina pakko tunnustaa materiaalin olevan useassa kohtaa keskinkertaista.
Nyt paluun syyksi riittää 40-vuotisjuhla, jota viettää ”Rock The Nations” -albumi. LP:llä Saxon teki edelleen laskelmoitua yritystä lyödä itsensä läpi Amerikan markkinoilla. Taustalla oli uusi sopimus suuren EMI-merkin kanssa ja määräys melodisemmista kappaleista mahtipontisilla ja tarttuvilla kertosäkeillä oli ohjenuora, jota lähdettiin kuuliaisesti studiossa toteuttamaan.
Aikakauden arvioissa on jo kyseenalaistettu Saxonin uskottavuus, mikä on vähintään ironista, kun huomioidaan vuoden 1986 musiikillinen maisema. Eräässä ikimuistoisessa Saxon-arviossa todettiin myös yhtyeen kappaleiden nimien olevan yhtä vanhoja kuin kivikauden vuoriseinämät. ”Waiting For The Night” sekä ”We Came Here To Rock” muutaman muun ohella kieltämättä löytyvät useina eri biiseinä levykokoelmasta.
”Rock The Nations” merkitsi myös uuden aikakauden alkua, kun alkuperäisbasisti Steve Dawson oli poistunut yhtyeestä edellisen kiertueen jälkeen. Vauvaöljyllä itsensä vuoden 1985 ”Innocence Is No Excusen” kanteen kaunistellut Dawson on hahmo, jota ei voinut kuin rakastaa tai vihata. Nykyään lähinnä vihata, sillä mies sai vuonna 2024 tuomion seksuaalisesta kajoamisesta alaikäiseen, ja istuu sen seurauksena vankilassa.
Biff Byfordin mukaan bändissä vaikuttaessaan Dawson vaati yhä uudelleen levyille yksilön voimasta kertovaa ”Stand Up” -teemaa, ja tätä lähes jokaisella pitkäsoitolla eri variaatioissa kuultiin. Tällä kiekolla samaa tarinaa saadaan ”We Came Here To Rock” -kappaleen muodossa, joka olisi suoraan sanoen kannattanut jättää julkaisematta. Dawsonin korvasi Paul Johnson, joka liittyi riveihin ”Rock The Nations” -sessioiden aikana, mutta ei tosiasiassa soittanut levylle yhtään nuottia. Basso-osuudet taltioi ilman krediittiä keulamies Biff, joka oli soitellut kyseistä instrumenttia myös bändin alkuaikoina varhaisella 1970-luvulla.
Aiemmin mainittu Amerikan markkinoiden kosiskelu todentuu lähinnä Nigel Glocklerin hyvin siloitellussa rumpusoundissa ja Byfordin taustalla kertosäkeissä soivissa muovisen kuuloissa kuoroissa. Laulajan nykyisin pääroolissa pinnalla vaikuttavaa ääntä on myös miksattu eri linjaan ja sopivammaksi tavoitteeseen. West Yorkshiren ykkösterrieri ei ollut Kevin Cronin tai Steve Perry, joten kontrastia edelleen riittää ja bändin luontevampi ilmaisu toteutuisi selkeästi paremmin seuraavan vuosikymmenen puolelta alkaen.
Albumin pelastavat sen tunnetut esitykset. Nimikappale ”Rock The Nations” sekä single ”Waiting For The Night” iskevät maaliin edelleen ja voimaballadista parhaiten käyvää ”Northern Ladya” on kuultu muutaman yksittäisen kerran yhtyeen tämän vuosituhannen konserteissa. Lisäksi ”Battle Cry” on yhtyeen 1980-luvun diskografiassa parhaita heavy -sovituksia, johon aavistuksen raskaammalla otteella saisi ”Heavy Metal Thunder” -uudelleen levytysten kakkososalle potentiaalisen uuden klassikon.
Kuten lähes kaikkien Saxonin ensimmäisen vuosikymmenen levyjen kanssa kävi, alun avainraitojen jälkeen patterit on kulutettu loppuun ja lähes koko vanhan vinyylin kääntöpuoli on tuskaisen keskinkertaista kuunneltavaa. Kaiken lisäksi biiseissä luisutaan pahasti 1970-luvun lopun juntti-hard rockin puolelle, johon aiemmin mainittu sliipattu äänimaailma istuu yhtä hyvin kuin Nokian villavuoratut kumisaappaat lomakohteen kuumalle hiekkarannalle.
Studioon saatiin jollain ihmeellä itse Elton John vierailemaan. Legendan pianoesityksiä ei ole sovitettu millään tavalla ja tuntuu kuin Saxon olisi lennosta nimenomaan häntä varten kasannut ”Party Til You Puke” -hirviön Eltonin odotellessa minuuttitaksalla vuoroaan. Joissain piireissä tämä on kulttiklassikko, mutta manageriportaan täydellistä nukkumista Amerikan valloitustavoitteessa edustaa parhaiten se tosiasia, että biisi kelpuutettiin mukaan levylle. ”These people are sick”.
Eltonin pianoa kuullaan myös ”Northern Ladyssa”, jossa koitetaan tällä tavoin pilata sovitukseltaan kohtalaisen onnistunut balladi parhaan kyvyn mukaan. Yhtye myönsi myöhemmin virkkoneensa pianistin mukaan ”Party Til You Puken” taltioinnin yhteydessä erinäisistä nauhalta löytyneistä lämmittelyjuoksutuksista ja valitettavasti tämän kuulee.
”Rock The Nations” kerää pisteet suuren maailman valloituksen yrityksestä, mahtavan nostalgisista musiikkivideoista sekä muutamasta hienosta melodiakulusta. Ja mitään ei voi pois ottaa Saxonin aikakauden musiikkivideoiden komedia-arvolta, ilman näitä yhtyeen ulosanti olisi varmasti ollut tylsempää.
6½/10
Ville Krannila
1.Rock The Nations
2.Battle Cry
3.Waiting For The Night
4.We Came Here To Rock
5.You Ain´t No Angel
6.Running Hot
7.Party Til You Puke
8.Empty Promises
9.Northern Lady
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}