Royal Hunt – Dystopia (2020)

Tanskalainen Royal Hunt on seilannut jo useamman vuosikymmenen progressiivisen heavyn aallonharjan tuntumassa, mutta tuuli ei aivan huipputasolle ole koskaan yhtyettä kantanut. Bändissä kosketinsoittaja André Andersenin ympärillä miehistöä on vuosien varrella nähty lahjakas muusikko toisensa jälkeen, mutta vokalisti DC Cooperin paluu ruotuun 10 vuotta sitten on näyttänyt vakiinnuttavan toiminnan.

Bändi hyppäsi Frontiers-levymerkiltä omakustannelinjalle kaksi vuotta sitten ilmestyneellä ”Cast In Stone” -levyllä, joka heikosta tuotannosta huolimatta niitti bändin menestyalueella Japanissa sen verran myyntilukuja, että jatko-osalle riitti katetta samalla toimintaperiaatteella.

”Dystopia” on ei niin yllättäen konseptilevy. Vierailijoina kuullaan yhtyeen entisiä laulajia Henrik Brockmannia sekä Mark Boalsia ja mm. Yngwie Malmsteenin, Therionin ja Candlemassin riveistä tuttu Mats Levén käy myös vokalisoimassa etukäteen julkaistulla singlellä ”The Art Of Dying”. Vierailijat sulautuvat kokonaisuuteen niin saumattomasti, ettei heidän läsnäoloaan huomaa. Usein tämä on merkki toimivasta kokonaisratkaisusta, nyt toivoisi jonkinlaista irtiottoa edes tätä kautta.

Royal Huntilla on oma soundi ja tunnistettava tyyli, joka ajoittain jopa vangitsee kuulijan. Tähän pystyvät vain harvat ja valitut, mutta huippulevyksi ”Dystopia” ei yllä. Bändi osaa kiehtovien sointukulkujen reseptin ja yksin Andersen maalailee jatkuvasti kauniita kuvia koskettimillaan. Kun AC/DC:stä ei tässä ole kysymys, on pakko kyseenalaistaa yhtyeen päätöstä olla poistumatta mukavuusalueeltaan. Joskus riskinotoksi mielletty teemalevy ei enää ole millään tavalla poikkeuksellista tässä genressä. Musiikkiin se ei tuo muutosta vaan kappaleet olisivat lähes kaikki voineet löytyä jo ”Cast In Stonen” takakannesta.

Kuva: NorthPoint Productions

DC Cooper sopii yhtyeen soundiin täydellisesti, mutta siitä huolimatta innostuin miehen vokaaleista selvästi enemmän Silent Forcen aikoihin. Soittajien taito on kiistaton, eikä tuotannossa ole moittimista, toisin kuin edellisellä kiekolla. Koska heikkosoundista power/progelevyä ei voi suositella edes pahimmalle vihamiehelle, ”Dystopia” on ”Cast In Stoneen” verrattuna suhteellisen kivuton kuuntelukokemus.

Kappaleet ovat myös tällä kertaa hyviä, mutta erinomaisuus lipsahtaa lähes kauttaaltaan käsistä. Nyt siihen yltää ainoastaan mahtava balladi ”I Used To Walk Alone”, jossa Boals sekä Alexandra Andersen tuovat lopulta duetollaan jotain maagista mukaan ja tarttuva kertosäe nostaa biisin yhdeksi Royal Huntin koko uran kohokohdista. Japanissa suosio lienee ”Dystopian” myötä taattu edelleen, muualla levy tuskin nähdään myyntilukujen tai soittolistojen kärjessä.

7/10

Ville Krannila

http://royalhunt.com

1.Inception ℉451
2.Burn
3.The Art Of Dying
4.I Used To Walk Alone
5.The Eye Of Oblivion
6.Hound Of The Damned
7.The Missing Page (Intermission I)
8.Black Butterflies
9.Snake Eyes
10.Midway (Intermission II)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here