Brutus – Wandering Blind (2016)

Mainos:
Saarihelvetti

[three_fourth]Vuonna 2007 perustettu norjalainen Brutus on ehtinyt urallaan jo kolmanteen levyynsä, mutta ennen ”Wandering Blindia” yhtye oli jäänyt allekirjoittaneelle aivan tuntemattomaksi. Oslolaisia on verrattu mediassa useampaan 70-luvun klassikkobändiin, kuten Black Sabbathiin, Blue Cheeriin, Grand Funk Railroadiin ja Pentagramiin. Vertaukset osuivatkin tällä kertaa melkoisen hyvin maaliin, sillä Brutuksen blues-pohjainen raskas rock liikkuu varsin lähellä edellä mainittuja orkestereita. Kaiken huipuksi bändin vokalisti Nils Joakim Stenb kuulostaa hämmentävän paljon nuorelta Ozzy Osbournelta.

”Wandering Blind” käynnistyy levyn nimikkorallilla, joka osoittautuu vallan mainioksi riffirokkariksi. Komea alku saa jatkoa melkoisen Sabbath-henkisellä ”Drowningilla.” Levyn kolmas veto, ”Axe Man,” jatkaa Sabbath-fiiliksissä. Biisi ei kuitenkaan kuulosta suoralta rippaukselta, vaan ainakin minä koin kappaleen ennemminkin rakkauden tunnustukseksi omille idoleille. Rauhallisempi ”Whirlwind Of Madness” vie kuulijan tunnelmiin, joissa yhdistyy 70-luvulla startannut loppumaton happotrippi ja unenomainen fiilistely.

”The Killer” palauttaa orkesterin takaisin Sabbath-meininkiin, rokaten kuin Vol. neloselta tippunut Iommi-riffittely. ”Blind Village” jatkaa vakuuttavaa albumia ollen kuin Sabbathin ja Grand Funk Railroadin äpärälapsi. Kun Grand Funk Railroad mainittiin, niin ”Creepin’” kulkee hienoissa GFR-tunnelmissa. Levyn toiseksi viimein viisu, ”My Lonely Room” on albumin selkein blues-viisu ja vallan mainio sellainen. Basso pörisee kuin yhä olisi vuosi 1972, Stenb raakkuu kuin nuori Ozzy kolmen promille humalassa, kitaristien Johan Forsbergin ja Kim Molanderin viimeistellessä tämän bluesjamin upeasti maalin. Päätöskappale ”Living In A Daze” starttaa hieman Led Zeppelin mieleen tuovalla riffillä, koukaten tempomuutoksen kautta Tony Iommi-riffiin. Mainiota. Yksinkertaisesti mainiota.

Mietin pitkään mitä tästä norjalaisten levystä voisi sanoa? Päädyin varsin yksinkertaiseen kommenttiin: Brutuksen ”Wandering Blind” on aivan helvetin kova levy. Albumi oli minulle melkoinen yllätys ja albumi kiilaa allekirjoittaneen alkuvuoden Parhaat levyt-listalla varsin korkealle. Kiekkoa voi suositella jokaiselle, joka sattuu diggaamaan arvion alussa mainitsemista yhtyeistä. Lopuksi annan vielä erityismaininnan levyn soundeista: kaltaiseni vanha jäärä, joka inhoaa 2010-luvun rokkilevyjen äänimaailmaa, nautti suunnattomasti ”Wandering Blindin” retrohenkisistä luomusoundeista.

8+/10

Ilkka Järvenpää

www.facebook.com/Brutusband
[/three_fourth] [one_fourth_last]

brutus-kansi

1. Wandering Blind
2. Drowning
3. Axe Man
4. Whirlwind Of Madness
5. The Killer
6. Blind Village
7. Creepin’
8. My Lonely Room
9. Living In A Daze[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän