Coverdale/Page -albumi ilmestyi 25 vuotta sitten: tribuutti ja Suomen TV:n haastattelu vuodelta 1993 katsottavissa.

Yhdeksi 1990-luvun alkupuolen kohutuimmista yhteistöistä noussut Whitesnake-vokalisti David Coverdalen ja Led Zeppelin –kitaristi Jimmy Pagen ”Coverdale/Page”-albumi ilmestyi 25 vuotta sitten.

Loppuun palanut Coverdale oli laittanut Whitesnake-yhtyeensä väliaikaisesti hyllylle ”Slip Of The Tongue” –kiertueen päätyttyä 1990. Alkuperäisistä blues-juuristaan amerikkalaisen stadionrockin huippuja tavoitellut musiikki sekä laulajan vaikea avioero toisesta vaimostaan, malli Tawny Kittaenista eivät auttaneet asiaa. Hetkellisen pohdiskelun jälkeen levy-yhtiön toiveesta David sai alkuvuodesta 1991 kutsun tapaamaan Jimmy Pagea ja tätä myötä toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa yhteistyöstä Zeppelin-legendan kanssa. Coverdalen mukaan kyseessä oli kohtalo. Page ei ollut julkaissut uutta materiaalia vuoden 1988 ”Outrider”-levynsä jälkeen. Vuonna 1990 oli toki ilmestynyt suurta suosiota saanut Pagen tohtoroima Led Zeppelinin kokoelma ”Remasters”.

Kirjoitussessioiden jälkeen kaksikko rekrytoi osaavan yhtyeen taakseen. The Babys– sekä Bad English –kokoonpanoissa vaikuttanut basisti Ricky Phillips, Gloria Estefanin levyillä esiintynyt basisti Jorge Casas sekä arvostettu sessiorumpali ja Heartin sekä Montrosen kanssa työskennellyt Denny Carmassi saapuivat riveihin. Kosketinosuudet hoiti Lester Mendez. Albumin tuottivat Coverdale ja Page yhdessä Mike Fraserin kanssa Vancouverissa, Lontoossa, Miamissa sekä Nevadan Hook Cityssä. Levytykset käynnistyivät loppuvuodesta 1991 ja ne saatiin pakettiin seuraavan vuoden alusta. Julkaisua jouduttiin odottamaan vuosi ja miksausprosessi oli työläs, projektissa ei myös aikaa ja rahaa säästetty. Levyn rikas, mutta samalla orgaaninen äänimaailma palkitsi kuulijansa maaliskuussa 1993.

Levy yhdisti onnistuneesti kahden johtohahmon eri vaikutteet, Coverdalen Whitesnake-mankelin läpikäyneet blues-juuret pääsivät paremmin esiin kappaleissa kuten ”Feeling Hot” ja ”Waiting On You”. Erityisesti ”Feeling Hot” oli hyvin Whitesnake-henkinen sävellys, jossa Page otti taka-alaa. Samoin ”Absolution Blues” levyn metallisimpana esityksenä henkii vuonna 2018 kuunneltuna myöhempien Whitesnake-levyjen tunnelmaa.

Coverdalen vokaaliesitys vakuutti, mutta albumin varsinainen tähti on Jimmy Page. Hän on loistavassa vedossa ja erityisesti miehen Zeppelin-kaikuja sisältänyt akustinen kitaratyöskentely dominoi kappaleita. ”Pride And Joy” sekä ”Easy Does It” ovat hienoja esimerkkejä tästä. Myös hitaammissa blues-vedoissa Jimmyn soitto tihkuu tunnetta.
Avauskappale ”Shake My Treen” riffi oli peräisin jo Zeppelinin vuoden 1979 ”In Through The Out Door” –päätöslevyn sessioista, ja huhujen mukaan sitä kierrätettiin myöhemmin myös Pagen ja Paul Rodgersin The Firm -yhtyeen harjoituksissa 1980-luvun puolivälissä.

”Pride and Joy” oli puolestaan Coverdalen idea ja varsin yksinkertainen akustinen sovitus kasvoi lopullisessa versiossa raskaaksi ja repiväksi rokkariksi paljolti Pagen vaikutuksesta. Coverdale muistelee kappaletta:

And then, of course Page had to put in this enormous gutter, disgusting, churning, malevolent riff on top.

Kappaleessa Page soittaa dulcimeria ensimmäistä kertaa ”Led Zeppelin III” (1970) albumin ja ”That’s The Way” -kappaleen jälkeen. Myös eeppinen ”Don’t Leave Me This Way” sekä “Over Now” huokuvat Zeppelin-tunnelmaa enemmän kuin yksikään Robert Plantin soolokappale edelliseltä vuosikymmeneltä. Koko ”Coverdale/Page” –levyn tähtihetki on kuitenkin säästetty loppuun. Vajaat 7-minuuttia kellottava ”Whisper A Prayer For The Dying” on mahtava suoritus, joka yhtäaikaisesti tavoittelee Led Zeppelinin ”Kashmir”-henkistä majesteettisuutta ja toisella hetkellä yltää Whitesnaken ”Still Of The Nightin” kaltaiseen alkukantaiseen mahtipontisuuteen.

Monet uskoivat Pagen ryhtyneen projektiin ainoastaan ärsyttääkseen Plantia, joka kieltäytyi itsepäisesti kaikista Led Zeppelin -reunionyrityksistä. Ärsytys näytti onnistuvan, sillä entiset ystävät Plant ja Coverdale alkoivat vaihdella loukkauksia median kautta. Plant julkaisi oman soololevynsä ”Fate Of Nations” vain pari kuukautta ”Coverdale/Pagen” jälkeen ja vaikka kyseessä oli Robertin parhaimpia albumikokonaisuuksia, levyn menestys jäi huonoksi. Plant kutsui entisen kumppaninsa uusinta projektia ”Cover-versioksi” eikä selvästi ollut mielissään Coverdalen esiintymisestä Pagen rinnalla:

Katselin heidän esiintymistään ja ajattelin ”tuo kaveri yrittää olla kuin minä, hetkinen, se on MINÄ. Haluan rahani tuosta.

Projektista jäi materiaalia myös hyllylle ja vuosien varrella uudelleen julkaisusta on keskusteltu lähinnä levy-yhtiön ja David Coverdalen toimesta. Huolimatta edelleen lämpimistä väleistä, Page ja Coverdale eivät ole suunnitelleet jatko-osaa eivätkä myöskään yhteistyötä ensimmäisen levyn puitteissa.

Coverdale:

There’s a song called ‘Saccharine’. The riff is absolutely obscene, as are the lyrics. There is also a an alternate version of “Shake My Tree”. EMI have been making overtures to me about putting a special edition together after they heard there were several unreleased tracks, but time and resource is the problem…We’ve been archiving lots of tapes, cassettes and videos at home recently and we have discovered a ton of the demos Jimmy and I made which could be very interesting for some people to hear. We also filmed a lot of our writing and recording sessions…so I feel we could put a terrific ‘special’ together that would be a treat to have, but in reality JP and I have never discussed re-issuing or making another Coverdale/Page album.

Coverdalen mukaan levyn kannen liikennemerkki kuvasti kahta yhteenliittyvää tietä, tällä pyrittiin ilmaisemaan kahden musiikin jättiläisen liittymistä yhdeksi luovaksi voimaksi.

1.4.1993 Lontoossa Suomen ”Enemmän Tätä” -ohjelmaan tehdyssä haastattelussa Page ja Coverdale keskustelevat levyn taustoista. Lopussa kaksikko vastaa Pagen entisen bänditoverin Robert Plantin kritiikkiin projektista. Coverdalen mukaan kyseessä oli ”puukonisku selkään”. Page puolestaan toteaa Plantin mielipiteiden olevan ”lyhytnäköisiä”:

Video: Pete H.

Levy sai pääasiassa rohkaisevia arvioita ympäri maailmaa, ja ylsi top-5 joukkoon niin Englannissa kuin Amerikassakin, mitä voidaan pitää merkittävänä saavutuksena grungen valtakauden huippukohdassa. ”Coverdale/Page” myi platinaa, mutta luvut kääntyivät rohkaisevan alun jälkeen laskuun ja suunniteltu areenakiertue Amerikassa ei koskaan toteutunut.

Monet odottivat kaksikon suuntaavan maailmankiertueelle, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Yhtye soitti muutamia keikkoja Japanissa joulukuussa 1993, mutta erosi sen jälkeen omille teilleen. Japanista linjoille saadut bootleg-tallenteet kertovat Coverdalen ja Pagen olleen tuolloin hyvässä vedossa.

Coverdale tulkitsi Zeppelin-klassikot hienosti ja vastaavasti Page hengitti uutta blues-virtaa Whitesnaken 1980-luvun hitteihin ”Slide It In” ja ”Still Of The Night”. Monet eivät kuitenkaan hyväksyneet Davidia Led Zeppelinin keulamiehenä, eivätkä toisaalta katsoneet hyvällä Jimmy Pagen roolia Whitesnake-kitaristina, joten projekti oli tuomittu vaipumaan unohduksiin nopeasti.

David Coverdale kasasi Whitesnaken uudelleen ”Greatest Hits” –kiertueelle seuraavana vuonna ja Page yhdisti lopulta voimansa Robert Plantin kanssa ”Unledded – No Quarter” albumille sekä tätä seuranneelle maailmankiertueelle. Coverdale jatkaa edelleen uraansa Whitesnaken kanssa ja yhtye on julkaissut muutamia kohtalaisesti menestyneitä levyjä,  Page/Plant pysyi aktiivisena vuoteen 1998 asti kunnes laulaja lopetti homman tylysti kesken ”Walking Into Clarksdale” -levyn kiertuetta. Tämän jälkeen Page on keskittynyt ainoastaan Led Zeppelin uudelleenjulkaisuprojekteihin. Satunnaisia vierailuja lukuun ottamatta kitaristin ainoat live-esiintymiset ovat tapahtuneet Black Crowesin kanssa vuosituhannen vaihteessa sekä joulukuun 2007 yhden keikan mittaiseksi jääneen Zeppelin-reunionin yhteydessä.

25 vuotta julkaisunsa jälkeen ”Coverdale/Page” –albumi toimii edelleen hienosti. Mittavan musiikillisen perinnön omaavan kaksikon diskografioissa se on yksi harvemmin esiin nosevista mutta yhtälailla ehdottomista kohokohdista.

Teksti: Ville Krannila

Alta katseluun kansitaidetta, levyn musiikkivideot sekä livemateriaalia Japanista joulukuulta 1993:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here