Saksalaisen konekiväärimetallin vahvin edustaja Destruction on Sodomin tavoin jatkanut tinkimättömällä linjalla läpi yli 40 vuoden uran, 1990-luvulla tapahtunutta pientä taukoa lukuunottamatta. Vuosikymmenen kellottava ”Under Attack” oli aikanaan yhtyeen 13. studiolevy ja jos jokin saksalaisen thrashin peruskivessä edustaa perusasiaa, se on tämä kokonaisuus. Niin hyvässä kuin pahassa.
Tällä kertaa keulamies Schmierin mukaan kaikki maailman ihmiset sekä kansakunnat olivat hyökkäyksen kohteena, ja hyökkääjinä ovat kännykät, tietokoneet sekä digitaalinen media. Laulajan mukaan nimikappale ”Under Attack” on varoitus ihmiskunnan luisumisesta kadotukseen, ja siihen ettei muutos parempaan koskaan ehdi tapahtua ajoissa. Myös ”Second To None” jatkoi samaa teemaa keskittyen verkossa tapahtuvaan ahdisteluun sekä kiusaamiseen, joista on tullut toinen valitettava lieveilmiö viime vuosikymmeninä.
Tästä kieltämättä aiheellisesta teemasta louhitaan vakuuttavan kriittistä näkökulmaa useassa kohtaa. Läpi albumin Schmier sylkee ulos vihaansa digitaalista rappeutumista, median manipulointia sekä sosiaalista mädäntyneisyyttä kohtaan. Tämän taiteenlajin Destruction on aina osannut parhaiten, toisin kuin yleisemmin etualalle nostetut teurastajan iskut, ja thrash metallin kuolemaan saakka ratkuvan veivauksen.
Schmierin välittömästi tunnistettava kiljunta on läsnä ja jossain määrin dramaattisesti bändistä viisi vuotta sitten poistuneen Miken riffikäsityö vaihtaa hengästyttävästä rynnäköinnistä raskaampiin keskitempoisiin jyräyksiin, tuoden levylle jonkin verran kaivattua dynamiikkaa ilman, että terävyys tylsyy. Erityisesti nimikappaleen hitaasta alusta käynnistyvä myräkkä vakuuttaa.
Jotain Miken tulevasta kohtalosta mahdollisesti ennakoi vierailevien kitaristien määrä. Destructioniin toiseksi kitaristiksi muutamaa vuotta myöhemmin liittynyt Damir Eskic, bändissä 1980-luvun lopussa soittanut Harry Wilkens sekä Schmierin sivuprojekti Pänzerista tuttu VO Pulver yhdessä Uwe Hoffmannin kanssa tarjoilevat määrittelemättömän osan kuusikielisen osuuksista.
Myös tuotantopuolesta vastannut Pulver sekä Martin Buchwalter kanssa ovat käännelleet miksauspöydän nupit kliinisen kylmään äänivalliin, josta ei saada irti mitään kaivattuja nyansseja. Nauhoituksia tehtiin kahdessa studiossa Saksassa sekä Sveitsissä, mutta tarjolla oleva massa on tasaisen lattea. Monet pitävät tämänkaltaisesta vallista, mutta omalta kohdalta alan kaivata edes pientä variaatiota soundissa.
Itse kappalemateriaali seuraa samaa latua. Sovitukset alkavat muutaman kuuntelun jälkeen puuduttaa ylilyövällä samankaltaisuudellaan. Tuntuu, että jokainen tempo, riffi ja Vaaverin rumpujen isku kierrätetään uudelleen sovituksesta sekä kappaleesta toiseen. Aiemmin mainitun nimiraidan lisäksi ainoastaan tätä seuraava “Generation Nevermore” erottuu tehokkaana thrash-hymninä, jossa Schmier karjuu “How much lies can we bury in blood” ja musiikki tukee väkevää maailmanlopun sanomaa. Tuntuu, että tähän avauskaksikkoon on tällä kertaa on käytetty kaikki luovat panokset.
”Under Attack” ei saavuta Destructionin 1980‑luvun klassikoiden villiä kaoottisuutta, eikä yhtyeen paluun jälkeisten “All Hell Breaks Loose“, “Metal Discharge” ja “The Antichrist” -albumien kontroloitua voimaa. Taustalla tämän LP:n kuuntelee läpi ongelmitta, ja parempaa on kohtuullista odottaa julkaisijan meriiteillä. Bonuskappaleina rajoitetulla versiolla saadaan Krisiunin keulamies Alex Camargon vahvistuksella tulkittu versio Venom-klassikosta ”Black Metal” sekä instrumentaali ”Thrash Attack”.
6½/10
Ville Krannila
1.Under Attack
2.Generation Nevermore
3.Dethroned
4.Getting Used To The Evil
5.Pathogenic
6.Elegant Pigs
7.Second To None
8.Stand Up For What You Deliver
9.Conductor Of The Void
10.Stigmatized
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}