Rainbow julkaisi ”Down To Earth” –albumin 40 vuotta sitten

Kaupallisemmille urille Rainbown vienyt ”Down To Earth” –albumi näki päivänvalon 40 vuotta sitten.

Levy ei aikanaan ollut huippumenestys, mutta on noussut usean kappaleensa ja karismaattisen laulajan Graham Bonnetin ansiosta myöhemmin yhdeksi bändin tunnetuimmista.

Sessioihin tultaessa jokaiselle levylle kokoonpanoaan johtohahmo Ritchie Blackmoren takana muuttanut yhtye oli myös musiikillisten muutosten edessä. Vuoden 1978 ”Long Live Rock’n’Roll” –levyn jälkeen Blackmore ilmoitti vokalisti Ronnie James Diolle, että tämän tulisi lohikäärmeiden ja sateenkaarien sijaan laulaa menetetystä rakkaudesta. Dion ajatusmaailmaan tämä ei sopinut ja laulaja lähti matkoihinsa loppuvuodesta 1978.

Korvaajaksi yhtye keksi The Marbles –yhtyeen vuoden 1968 hittisinglen ”Only One Woman” pohjalta Graham Bonnetin, joka tuli täysin erilaisesta musiikillisesta taustasta kuin Dio. Bonnetin ääniala oli huikea, mielenkiintoista on nykypäivänä lukea kauden arvioita, joiden mukaan Graham jätti Ronnie James Dion täysin varjoonsa. Kaksikon laulutyyli poikkesi melkoisesti toisistaan, Bonnetin vaikutteet olivat pop-musiikissa ja rhythm & bluesissa. Dio hyödynsi tekniikassaan klassisia ja jazz- sekä rock-tyyliä. Blackmore halusi viedä bändin kaupallisempaan suuntaan ja näki potentiaalia Grahamin persoonallisessa sekä vahvemmin R&B-tyylistä vaikutteensa ottaneessa äänessä.

Laulaja ei tiennyt Rainbowsta mitään ennen liittymistään. Graham kertoi myöhemmin koesoitostaan:

Roger Glover työskenteli siihen aikaan kaverini Micky Moodyn kanssa. Roger soitti Mickylle ja sai sitä kautta yhteyden manageriini. Minun täytyi mennä kuuntelemaan Rainbown levyjä ja opetella koekappale, joka oli ”Mistreated”. Menin linnaan esittämään sen heille ja laulettuani biisin he tarjosivat paikkaa minulle.

Muutaman päivän mietittyään 32-vuotias Bonnet päätti ottaa haasteen vastaan ja lensi Ranskaan liittyäkseen mukaan sessioihin.

Bonnetin saapuessa kehiin yhtye oli tehnyt taustat jo kaikkiin uusiin kappaleisiin. Blackmore ja rumpali Cozy Powell olivat ainoina jäljellä edellisen vuoden kokoonpanosta. Alun perin tuottajana kuvioon mukaan tullut Deep Purplen MKII –basisti Roger Glover oli ottanut ensin biisinkirjoitusvastuun ja sen jälkeen myös basistin tehtävät. Koskettimiin saapui puolestaan monessa mukana ollut Don Airey.

Blackmore ja Glover kirjoittivat kahdestaan lähes koko levyn lukuun ottamatta singleksi valikoitunutta ”Since You Been Gonea”, josta vastasi Argentin Russ Ballard. Kappale oli tehty Ballardin vuoden 1975 soololevylle. Rainbown manageri Bruce Payne ehdotti sen levyttämistä, sillä biisi saattaisi olla juuri se avain laajemman yleisön suosioon. ”Since You Been Gone” osoittautui vaikeaksi saada pakettiin. Powell vihasi kappaletta ja Glover joutui pakottamaan miehen nauhoittamaan rumpuosuuden aivan viimeiseksi sessioiden jo päättyessä.


Haasteeksi muodostuivat myös kappaleiden sanoitukset, joista vastasi Deep Purplessa joitain lyriikoita kirjoittanut Roger Glover. Glover ei ollut työstänyt näihin juuri lainkaan melodioita, joten Bonnetin tehtäväksi jäi luoda ne tyhjästä musiikkiin sopiviksi. Lisäksi Blackmore halusi variaatiota, joten jokaisesta biisistä tuli saada tarjolle usea erilainen kertosäe, josta kitaristi valitsi oletettavasti tarttuvimman ja kaupallisimman.

Bonnet:

It was exhausting. We had four different kinds of choruses for every damn song. Then Ritchie would come in and pick which he thought was the better way to go.

Bonnetin johdolla hittisinglet ”Since You Been Gone” ja ”All Night Long” saivat yhtyeen suosion nousemaan korkeammalle tasolle erityisesti Amerikassa. Singlet sijoitettiin taktisesti avaamaan molemmat puolet vanhasta vinyylistä, joten kuuntelijoille ei jäänyt epäselväksi bändin tekemä suunnan muutos. Ballardin ”Since You Been Gone” ja levyn heti “All Night Longilla” eri tahdeissa avannut linja oli melodinen ja selvästi yksinkertaisempi kuin Blackmorelta oli yhtyeen puitteissa aiemmin kuultu. Aiemman Rainbown mystiikkaa ylläpidettiin puolestaan ”Eyes Of The World” sekä “Danger Zone” -kappaleissa. ”Makin’ Love” lähenteli jo puhdasta AOR-soundia siirappisuudellaan.

Levyn musiikillisesti hienoin esitys löytyy sen lopusta. ”Lost In Hollywood” yhdistää hienolla tavalla Rainbown dynaamisen sovitustaidon. Bonnet on häikäisevä vokaaleissa, halliten tulkinnallaan laajan skaalan ja Blackmoren soitto on maanisen loistavaa.

Kaunis instrumentaali ”Weiss Heim” olisi sopinut albumin päätökseksi vielä paremmin, mutta biisi haluttiin säästää singlen kääntöpuolelle. B-puolelle jätettiin myös vaisuhko ”Bad Girl”. Nämä biisit ilmestyivät Rainbown uran paketoineella ”Finyl Vinyl” –albumilla 1986 ja myöhemmin myös ”Down To Earthin” uudelleen julkaisulla. Hankinnan arvoinen tupla-CD sisältää lisäksi levyllisen demo-ottoja ja instrumentaaliversioita.

”Down To Earth” ei ilmestyessään ollut välitön menestys kriitikoiden keskuudessa. Erityisesti ”Since You Been Gone” jakoi vahvasti mielipiteitä. Biisi on joka tapauksessa yhtyeen soitetuimpia ja edelleen mukana Rainbown settilistassa ”All Night Longin” ohella. Lisäksi listoilla levy ja singlet noteerattiin selvästi paremmin kuin edeltäjä ”Long Live Rock’n’Roll.” Amerikan markkinoita ei sijalla 66 vielä vallattu, mutta Englannissa yllettiin hienosti top-10: een.

”All Night Longista” kuvatulla musiikkivideolla Bonnet esiintyi Las Vegasin sutenööriä muistuttavalla tyylillä lavan vieressä tanssineelle tytölle, joka vaikutti täysi-ikäiseltä. Kappaleen seksistiset sanoitukset viittasivat siihen, ettei ajatuksilla ollut niin väliä, mutta ulkonäkö ratkaisi. Kontrasti edelliseen levyyn ja esimerkiksi ”Rainbow Eyesin” tunnelmalliseen kaipuuseen oli selvä.

Rainbow suuntasi julkaisun jälkeen kiertueelle, jolla painopiste oli luonnollisesti uudessa materiaalissa. ”Long Live Rock’n’Roll”, ”Man On The Silver Mountain”, ”Stargazer” sekä ”Catch The Rainbow” edustivat vanhempaa tuotantoa. Rainbown ura vaikutti olevan nosteessa, mutta jatkuvasti kokoonpanoa muuttaneen Blackmoren mielestä yhtyeen kemia ei ollut vieläkään kohdallaan. Powell ei ollut enää tyytyväinen musiikilliseen linjaan ja alkoi suunnitella poistumista riveistä, Bonnet puolestaan poikkesi esiintyjänä merkittävästi 1970-luvun hard tock –tyylistä ja huomio kiinnittyi miehen lyhyeen hiusmalliin, joka ärsytti Blackmorea suunnattomasti.

Kitaristi kiinnitti enemmän huomiota laulajan lyhyeen hiustyyliin kuin uuteen musiikkiin. Blackmore halusi Bonnetin kasvattavan hiuksensa pitkiksi, kuten rock-muodissa tuolloin oli tapana. Graham vastasi karkaamalla pukuhuoneesta ja ajelemalla niskansa lyhyeksi sängeksi ennen ensimmäistä keikkaa. Nähtyään Bonnetin hiuskuontalon lavalla Blackmore kertoi halunneensa iskeä vokalistia niskaan kitarallaan. Lähtölaskenta oli alkanut.

Blackmore kertoo alla olevasssa haastattelussa näkemyksiään Bonnetin tyylistä:

Elokuussa 1980 Rainbow nähtiin historian ensimmäisen Monsters Of Rock –festivaalin pääesiintyjänä Castle Doningtonissa. Keikka ei kuulunut bändin parhaisiin, vaikka se jälkipolville kuva- ja videomateriaalina taltioitiin. Tämä jäi myös Bonnetin ja Cozy Powellin viimeiseksi esiintymiseksi yhtyeen riveissä.

”Down To Earth” –albumin seuraajan valmistelut oli aloitettu jo ennen Donington-konserttia, mutta sessiot eivät tuottaneet minkäänlaista tulosta. Yhtye oli livenä esittänyt cover-versiota Carole Kingin vuoden 1960 kappaleesta ”Will You Love Me Tomorrow”, jota harkittiin tulevalle levylle. Russ Ballard oli lisäksi kirjoittanut ”Since You Been Gonen” jatkoksi uudelleen hittipotentiaalia omanneen kappaleen ” I Surrender”, johon Bonnet ehti tehdä alustavan vokaaliraidan. Muuta materiaalia ei ollut tarjolla.

Bonnet kertoo lähdöstään seuraavaa:

Seuraavaa levyä varten vedetyt treenit eivät olleet luovia eikä niissä tapahtunut mitään. Kaikki olivat kyllästyneet toisiinsa. Ritchie tuli treeneihin ja soitti kitarallaan urkupisteitä, seisoi siinä, teki omaa juttuaan, katseli ympärilleen ja kysyi ”onko ideoita?”. Soitimme hänelle biisiaihioitamme ja hän kuittasi ”Ei nappaa”. Äänittäessäni taustalauluja ”I Surrenderiin” mietin ”en nauti tästä enää – tämä ei ole hauskaa”, joten häivyin paikalta. Sain bändistä tarpeekseni ja lähdin. Minua ei erotettu, vaan minä lähdin.

Blackmore ja Glover eivät tuhlanneet aikaa vaan kokosivat seuraavalle ”Difficult To Cure” –levylle uuden kokoonpanon, etulinjassa nuori erittäin kaupallisen sekä AOR-vaikutteisen äänen omaava vokalisti Joe Lynn Turner. Lähes kymmenen vuotta nuorempana kuin Bonnet, Turner omasi oikeanlaisen ulkonäön ja äänen, jolla Blackmore uskoi lopullisesti murtavansa Amerikan markkinat.

”Down To Earth” jäi ainoaksi kokeiluksi Graham Bonnetin kanssa, mutta levy on edelleen tiivis, monipuolinen ja 40 vuodessa aikaa hyvin kestänyt kokonaisuus. Siinä on vielä 1970-luvun mystistä taikaa ja samalla hienoja riffejä ja yksinkertaisia melodioita, jotka Bonnet tulkitsee persoonallisella sekä vakuuttavalla tyylillään.

”Pale stars that never shine
Scotch and the whiskey
And the Rainbow local wine”

Teksti: Ville Krannila
Lähteet ja sitaatit: Classic Rock & Bloom, Jerry – Musta Ritari

Katso alta levyn kansitaidetta, ”Since You Been Gone” ja ”All Night Long” –musiikkivideot sekä livemateriaalia vuosilta 1979-1980:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here