Turkulainen vanhakantaista progressiivista metallia soittava Colonist herätti huomiota jo kaksi vuotta sitten julkaistulla ”Mechanical” EP:llään. Bändin perinteisestä heavysta, modernista Opethista ja raskaammasta progeilusta valmistusaineensa sekoittava soundi hakee edelleen vertaistaan kotimaisissa ympyröissä.
Nyt omakustanteena ulos on saatu ensimmäinen täyspitkä ”Songs Of The Machine”, joka pistää kokoonpanon samalla varsinaisen tulikokeen eteen. Opethin usein ylilyöviin kiemuroihin ei lähdetä, vaan biisit pysyvät kasassa ruotsalaisveteraanien kuuluessa enemmänkin sävellysten tunnelmapuolella. Rush ja King Crimson sen sijaan huokuvat selvemmin läpi levyn seesteisimmissä kohdissa, ja nämä tekevät ehdottomasti parhaan säväyksen. Melankolinen äänimaailma palvelee tätä puolta yhtyeen musiikissa, ja kun vaihdetta lyödään korkeammalle, on ikävää huomata laulajan hukkuvan miksaukseen heti avauskappaleessa. Myöhemmin nimibiisissä ote paranee selvästi, kunnes taas ”Seventh Wavessa” ollaan yhtä selvissä vaikeuksissa. Levy etenee samaa aallokkoa aina maaliin saakka.
Emil Kaukosen korkeampaa ja repivämpää lauluotetta vaativat osuudet olivat EP:llä ongelmallisia ja sama haaste on edelleen läsnä läpi ”Songs of The Machinen”. Kun rekisteri tuodaan alas ja meno rauhoitetaan, annetaan melodioille tilaa hengittää ja Kaukonen tekee hyvää työtä, mutta raskaammissa osuuksissa musiikki tuntuu vyöryvän vokaalien yli. Soittajien lahjakkuus hieman turhauttaa, kun kappalerakenteet eivät tunnu antavan mahdollisuutta hyödyntää koko potentiaalia.
Vaikeaselkoiselle yhtyeen logollekaan ei ole tehty mitään, vaikka kannesta muuten syksyinen ja melankolinen tunnelma välittyykin. Colonistilla on hyvä ote tekemiseensä, ja edelleen omaa ainutlaatuisen sekoituksen progressiivisen musiikin eri ainesosia. Bändin kannattaisi sihdata fokus 2010-luvun Opethin suuntaan ja jättää suorat metallivaikutteet vähemmälle, tämä mahdollistaisi pölyisen soundimaailman tehokkaamman hyödyntämisen ja antaisi kappaleille vielä kasvavan mahdollisuuden hengittää.
7+/10
Ville Krannila
1.Metropolis
2.Songs Of The Machine
3.Seventh Wave
4.Helios (I Am The Sun)
5.Oblivion
6.Englassed
7.The Crown Of The Drowned King
8.Blacklight Domain
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}