Memoriam – For The Fallen (2017)

[three_fourth]Bolt Throwerin kaatuminen jätti panssarivaunun kokoisen aukon death metallin sotakenttään. Yhtyeen sotaisa kuolometalli on edelleen genren kovinta luokkaa ja levysuora 1980-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin hakee vertaistaan. Myös livenä yhtye murskasi vastustajat helposti ja Gavin Wardin kitaravallia sekä Karl Willetsin manalan syvyyksistä kaikuvaa korinaa eivät jäljittelijät ole kyenneet yrityksistä huolimatta toistamaan.

Rumpali Martin ”Kiddie” Kearnsin ennenaikaisen kuoleman johdosta yhtye teki tavallaan ymmärrettävän ratkaisun laskea aseet lopullisesti viime vuonna. Viimeinen tykki vaikeni, mutta perintö jatkuu. Vielä Bolt Throwerin virallisesti hengittäessä viimeisiä hengenvetojaan, Willets viritti seuraavan singon uuden kokoonpanon Memoriamin myötä. Mukana ovat myös Benedictionin basisti Frank Healy sekä Bolt Throwerin alkuperäinen rumpali Andy Whale. Nelikon täydentää kitaristi Scott Fairfax.

Ensimmäisiä demoja sekä kappalenäytteitä saatiin kuunteluun jo viime keväänä sekä tämän vuoden puolella ”Hellfire Demos II”-julkaisun muodossa ja nyt on debyyttialbumin ”For The Fallen” vuoro. Yhtyeen lähestymiskulma on pääosin keskitempoinen ja perinteinen death metal, johon on sovitettu annos vanhan ajan punk-henkeä sekä ajoittaista thrash-soundia. Bändin mukaan kitaristi Fairfax tulee uudemmasta kuolometallikunnasta, josta nämä vaikutteet erityisesti kumpuavat.

Bolt Throwerin jälkeensä jättämä savuvana on valtava, eikä tätä saisi käyttää Memoriamia vastaan. Mutta kun teemat, soundi ja sovitukset niin selvästi kulkevat samaa juoksuhautaa pitkin, on pakko todeta tämän muodostuvan ”For The Fallenin” akilleen kantapääksi. Kun soittimeen sijoittaa esimerkiksi ”…For Victoryn” tai ”The IVth Crusaden”, Bolt Thrower murskaa muurit ja syöksyy väkisin läpi. Memoriam ampuu kovaa, mutta samaan läpiajoon ei yhtye levyllä pysty. Tuntuu kuin koko albumi olisi suurta lupaavaa introa, jonka jälkeen varsinainen räjähdys saadaan ilmoille. Levy loppuu kuitenkin hiljaisuuteen.

Karl Willets karjuu tutulla voimalla, hänen äänestään on edelleen vaikea löytää minkäänlaista moitteen aihetta. Kokoonpanosta kuitenkin puuttuvat Baz Thomson sekä Gavin Ward ja tämän valitettavasti kuulee. Kitarat soivat kuuluvasti, mutta eivät nämä vallit jää historiaan ”Where Next To Conquerin”, ”The Killchainin” tai ”Cenotaphin” tavoin. Lisäksi Fairfaxin pinch harmonics-vingutusten turha ja rasittava viljely jokaisessa kappaleessa ryöstää voimaa muuten toimivista sovituksista.

”For The Fallen” ei ole huono levy, mutta  valitettavan epätasainen jääden esikuvalleen sen kuuluisan senttimetrin joka osa-alueella. ”Flatline” ja ”Surrounded By Death” ovat erittäin hyviä ja perinteikkäitä death metal-esityksiä, joissa tarttuvat riffit, Whalen tehokas rumputyöskentely sekä Willetsin panssarivaunumainen kuolonkorina saavat kuulijan liittymään jalkaväen eturintamaan ja nostamaan aseen korkealle. Valitettavasti kolikon kääntöpuolelta löytyvät ”Corrupted System”, joka on merkillisen hengetön ja jopa rasittava punk-tyylinen sävellys sekä albumin heikoin esitys: bändin nimibiisi. Jostain syystä viimeksi mainittu kappale on vielä sijoitettu heti levyn alkuun, jossa se ei todellakaan tee parasta mahdollista vaikutusta.

Memoriam tarjoilee toimivaa ja ajoittain hyvin mukaansa tempaavaa death metallia, tämän tason ammattilaisten käsissä aloittelevat yhtyeet on syytäkin jättää taakse. Mutta kun ilmeisesti tarkoitus on vallata sotakenttä Coventryn katapultin jäljiltä, tällä näytöllä ei hienosta kansitaiteesta ja loistavasta laulajasta huolimatta vielä poimita voiton sirpaleita areenalta.

7/10

Ville Krannila

[/three_fourth] [one_fourth_last]

1. Memoriam
2. War Rages On
3. Reduced To Zero
4. Corrupted System
5. Flatline
6. Surrounded (By Death)
7. Resistance
8. Last Words[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here