Bolt Thrower – The IVth Crusade (1992)

[three_fourth]Edesmennyttä brittiläistä sotakoneistoa Bolt Throweria voidaan pitää yhtenä death metallin suurimmista nimistä. 80-luvulla ensimmäiset albuminsa julkaisseen Bolt Throwerin joutsenlauluksi jäi hiukan yllättäen vuonna 2005 ilmestynyt menestysteos ”Those Once Loyal”. Viimeinen taistelu käytiin kumminkin syksyllä 2015 kun rumpali Martin Keans menehtyi äkillisesti. Tästä ei enää noustu ja Bolt Thrower haudattiin arvoiseensa sankarihautaan.

90-luvun alkuvuodet olivat death metallin kulta-aikaa. Levyjä puskettiin ulos semmoista vauhtia, että ei meinannut perässä pysyä. Bolt Thrower oli julkaissut vuonna 1991 käsittämättön kovan ”Warmasterin” ja heti vuosi tämän perään iskettiin ”The IVth Crusade”. Jos ”Warmaster” oli soundeiltaan primitiivinen niin ristiretkellä äänimaailma on synkemmän sävyinen sekä myös pehmeämpi säilyttäen kumminkin bändille ominaisen raskauden. Bolt Throwerin tavaramerkiksi nousseet Willettsin murinalaulu, raskaat ja keskitempoiset eteenpäin vyöryävät riffit sekä unohtumattomat melodiat olivat yhä läsnä. Grindcore-vaikutteet olivat huuhtoutuneet maihinnousun aikana rantaveteen ja ristiretken sanoma kunnioitti yhä enemmän peristeistä kuolemaa. Yli 50-minuuttinen albumi luo mielikuvat valtavasta armeijasta tankkeineen, kaikki kohdalle osuvat tuhotaan ja sama jyräys jatkuu kunnes viholliset ovat lopullisesti kukistettu. Vaikka sodassa ei mitään hienoa olekaan, niin Bolt Throwerin musiikissa on.

Albumin aloittavan nimibiisi ”The IVth Crusaden” melodiat avaavat levyn mitä parhaimmalla tavalla. Vaikka biisi vasta käynnisteleekin moottoreita, niin bändin saumaton yhteistyö sekä timantinkova sävellystaito tulevat esille. Seuraavilla biiseillä ei enää säästellä. ”Icon” sekä ”Embers” kourivat vatsanpohjaa raskailla kitarariffeillään ja lopullinen tuho on saavutettu. Vaikka omalla tavallaan albumin sanoma on synkkä, niin poikkeuksen siihen tekee neljäs raita ”Where Next To Conquer” jonka duurimaiset melodiat saavat liput liehumaan ja sodan arvet hetkellisesti unohtumaan.

The IVth Crusade on albumina hyvinkin poikkeuksellinen. Siitä ei löydy yhtään keskinkertaisempaa kappaletta. Jokainen biisi on mestariteos.  Tarttumapintaa löytyy vaikka yhtyeen jyräys voisi äkkiseltään samankaltaiselta kuulostaakin. Riffejä katkoo harkitut ja mieleenpainuvat, jopa surumieliset melodiat sekä soolot. ”This Time It`s War”, ”Ritual” tai ”Celestial Sanctuary” eivät jätä kysymysmerkkejä. Loistavien riffien näytellessä pääosaa huomiota saavat myös temponvaihteluiden ristitulessa olevat jopa doomimaiset hitaammat osiot. Edes outro ”Through The Ages” ei poikkea kaavasta vaan sekin päätetään uskollisesti riffikoneiston myötä viimeiseen laukaukseen.

Soundeiltaan albumi on yhtyeen synkin sekä myös raskain. Tuottaja Colin Richardson teki levylle hienoa jälkeä tuotantotiiminsä kanssa. Soittimet ovat erottelevat sekä tasapainoiset. Karl Willettsen murina tuo entisestään soundiin jykevyyttä. Eugène Delacroixin maalaama taideteos nimeltä ”The Entry of the Crusaders into Constantinople” ei ehkä parhaiten kuvaa levyn musiikillista linjaa, mutta jotain maagista tässä maalauksessa on… aivan kuten koko yhtyeessä. The IVth Crusade on yhtyeen hienoin ja viimeistellyin taidonnäyte sekä myös yksi kaikkien aikojen parhaimpia death metal – albumeita. Eläköön Bolt Thrower, Eläköön Death Metal, Eläköön Englanti… This Time it`s War!!

10/10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
bolt
1. The IVth Crusade 4:59
2. Icon 4:11
3. Embers 5:18
4. Where Next to Conquer 3:50
5. As the World Burns 5:25
6. This Time It’s War 5:51
7. Ritual 4:29
8. Spearhead 6:47
9. Celestial Sanctuary 4:38
10. Dying Creed 4:17
11. Through the Ages (outro) 3:45[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here