Scorpionsin keulamies Klaus Meine 70 vuotta!

Saksalaisen viiksihevin kuninkaan Scorpionsin keulilla lähes puoli vuosisataa vaikuttanut Klaus Meine on täyttänyt 70 vuotta.

Meinen ääni on raskaan musiikin tunnetuimpia. Nuoruudessa pelkästä iskelmämusiikista innostunut äitini totesi ”tällä miehellä on sitten loistavan kaunis ääni”. Tämä todisti Meinen yhtyeineen ylittäneen genrerajat, vaikka kauniimpan sukupuoleen usein vetosivatkin balladit kuten ”Still Loving You” ja megalomaaniseen menestykseen yltänyt ”Wind Of Change”.

Fly To The Rainbow

Meine on kitaristi Rudolf Schenkerin ohella ainoa Scorpionsin jäsen, joka on esiintynyt jokaisella yhtyeen albumilla. Hannoverilaisvokalisti kasvoi ihaillen brittiläisiä rockareita, joka 1950- ja 1960-lukujen Länsi-Saksassa olivat yhtä kaukaisia kuin vieraat planeetat. Meinen varhainen bändi oli nimeltään Mushrooms, tämä kokoonpano ei nimenkään perusteella kovin pitkälle yltänyt.

Aloin laulaa nuorena, 8-9 vuotiaana. Muistan olleeni todella innostunut kuullessani ensimmäisen kerran Elvis Presleytä. Saksassa oli muutamia laulajia, jota yrittivät kopioida amerikkalaisia rockareita kuten Elvistä ja Little Richardia, mutta eivät he pystyneet samaan. Ero oli valtava.

Meine loi lauluun oman aggressiivisen rock-tyylinsä, mutta imi yhtä lailla vaikutteita Everly Brothersin sekä Beatlesin harmonioista ja melodioista. Klausin musiikkiura oli katketa armeijavärväykseen, mutta päästyään palveluksesta vuonna 1969 mies törmäsi Hannoverissa Schenkerin veljeksiin Rudolfiin ja Michaeliin, mikä innosti laulajan jälleen tavoittelemaan täysillä tähteyttä.

Meine perusti Copernicus-yhtyeen vain 14-vuotiaan Michaelin kanssa. Saman aikaisesti Rudolf harjoitteli viereisessä huoneessa oman yhtyeensä Scorpionsin kanssa. Vanhempi Schenker kuunteli Meinen ja veljensä yhteispeliä ja oli niin vakuuttunut kuulemastaan, että hajotti oman yhtyeensä ja perusti uuden Scorpionsin Meinen ja Michaelin kanssa.

Scorpionsin ensimmäinen albumi ”Lonesome Crow” ilmestyi vuonna 1972. Michael Schenker jätti yhtyeen vuotta myöhemmin liittyäkseen nousevaan brittiyhtye UFO:on. Klaus ja Rudolf eivät lannistuneet vaan kasasivat Scorpionsin uudestaan Dawn Roadin kitaristi Uli Jon Rothin sekä basisti Francis Buchholtzin avulla. Jo Scorpionsin toisella ”Fly To The Rainbow” –levyllä kuultiin Rothin dramaattisen kitaratyylin myötä aivan eri tavalla intensiivistä yhtyettä.

”In Trance” ja ”Virgin Killer” ovat yhä 40 vuotta myöhemmin tarkasteltuina rikollisen aliarvostettuja levyjä, joilla yhtye taisteli pitääkseen päänsä veden pinnalla. Uli Roth lauloi jokaisella albumilla joitain osuuksia ja omia kappaleitaan, jotka olivat synkkiä ja oudolla tavalla kiehtovia. Meinen melodinen ja syvän tunteellinen esitys tuki kokonaisuutta.

Meinen ja Schenkerin melodinen sävellystyyli kuitenkin väistämättä kolahti yhteen Rothin progressiivisen Jimi Hendrix-vaikutteisen soiton kanssa ja loistavan ”Taken By Force” –levyn jälkeen välirikko oli edessä. ”Love Drive” –albumi vuonna 1979 esitteli uuden kitaristi Matthias Jabsin ja vakautti Scorpionsin kokoonpanon lähes 15 vuodeksi. Se samalla kiinnitti Meinen ja Rudolf Schenkerin vuosikymmenen ajaksi Scorpionsin pääsäveltäjiksi. Jabs ja rumpali Herman Rarebell osallistuivat satunnaisesti prosessiin.

Kuva: Rich Fusia

I Really Had a Blackout

Meinen tenoriääni oli uhattuna vuoden 1981 ”Blackout” -levytyssessioissa Klausin saatua merkillisiä kyhmyjä äänihuuliinsa, näiden vuoksi vokalisti menetti äänensä lähes kokonaan. Lääkärit kehottivat laulajaa etsimään itselleen uuden ammatin. Meine ja yhtye eivät kuitenkaan luovuttaneet ja terapian sekä kahden leikkauksen jälkeen Klausin ääni palasi ja vokalisti otti myöhempinä vuosina erilaisen lähestymiskulman lauluunsa painottaen syvempiä nuotteja ja pehmeämpää ilmaisua. ”Blackout” -levyn päätöksenä kuullaan yksi modernimman Scorpionsin hienoimmista esityksistä, ja Meinen äänen kauneutta loistavasti korostava ”When The Smoke Is Going Down”.

Työnsin ääneni aikaisemmin aivan äärirajoille. Lauloin voimakkaasti soitimme keikkoja kuutena päivänä peräkkäin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Kun kuuntelet materiaalia, jota julkaisimme ennen ”Blackoutia” voit kuulla ääneni murtuvan monessa kohdassa.

Vuoden 1984 ”Love At First Sting” nosti yhtyeen huippusuosioon. Meine yhtyeineen tunnetaan yhä parhaiten ”Rock You Like A Hurricane” ja ”Big City Nights” -hiteistä tai tuhansissa diskoissa soineesta ”Still Loving Yousta”. 1980-luvun lopulla Scorpions esiintyi Neuvostoliitossa ja kommunismin sekä Berliinin muurin kaaduttua soundtrackina toimi vuoden 1990 ”Wind Of Change”. Meinen kirjoittama biisi saavutti valtaisan suosion.

Sen saattelemalla ”Crazy World” -levyllä Scorpions amerikkalaisti soundiaan ja toi ensimmäistä kertaa mukaan ulkopuolisia biisinkirjoittajia tuottaja Dieter Dierksin valtakauden päätyttyä. Klaus Meinen ääni ja yhtyeen soundi muovautuivat vähitellen nykymuotoonsa.

Buchholtz ja Rarebell poistuvat yhtyeestä 1990-luvulla ja parin basistin sekä rumpalivaihdoksen jälkeen yhtye on nykykokoonpanossaan. Basisti Pawel Maciwoda liittyi mukaan 2000-luvun alkupuolella ja Motörheadista tuttu Mikkey Dee korvasi päihdeongelmien vuoksi sivuun jääneen James Kottakin joitakin vuosia sitten.

Hail Hail! Sting In The Tail!

Scorpions on jatkanut viimeiset lähes 30 vuotta monella tavalla pysähtyneessä tilassa. Musiikissa on tehty joitain sivuaskeleita, mutta bändi on ulkoisesti sekä soundiltaan suurimmaksi osaksi pysynyt vakaana. Meinen 1980-luvun lopulta tuttu lätsä on pysynyt tavaramerkkinä vaikka välillä vaihtunutkin perinteiseen lippalakkiin. Vuoden 1999 epäonnistunut ”Eye II Eye” sai yhtyeen paljastamaan kaljuuntuvat päälaet. Konemusiikin kanssa leikkinyt levy kirvoitti muistoihin jääneen keskustelun levykaupassa ”To Be No. 1” -singleä hankittaessa myyjän sekä ostajan välillä:

-Oletko kuullut tämän levyn?

-En.

-Yritin kuunnella loppuun, mutta en pystynyt – oli sen verran hapokasta menoa klassikkobändiltä.

-Ai jaa…

-Meinaat ostaa?

-No Scorpionsin kaikki levyt on hyllyssä ja faneja ollaan joten eiköhän tuokin hankita.

-Okei mutta omalla vastuulla sitten!

Meinen balladiääni nosti tälläkin keskinkertaisella albumilla biisit kuten ”A Moment In A Million Years” sekä ”Aleyah” -sävellykset kohokohdiksi, vaikka levy sisälsi suoraan sanoen suurimmaksi osaksi karmivaa materiaalia. Tätä seurasi viiden vuoden levytystauko ja paluu entiseen raskaampaan ulosantiin ”Unbreakable”-levyllä.

2000-luvun Scorpions on tavoitellut aikaisempia kunnian päiviään, mutta yhtyeen päätös kirjoittaa kappaleita ruotsalaisten pop-hittitekijöiden kanssa on vieraannuttanut sovituksia siitä maagisesta yhtälöstä, johon myös kiistelty tuottaja Dierks selkeästi kuului. Livenä yhtye on edelleen vahvassa kunnossa ja kiertää ahkerasti. Fanikunta on myös säilynyt uskollisena.

Kuva: Hannu Juutilainen ©Metalliluola

Meine on ottanut musiikillisesti tällä vuosituhannella entistä vahvempaa roolia yhtyeessä. Hän kirjoitti jo aikanaan valtaosan Scorpions-klassikoiden sanoituksista ja ”Wind Of Change” on sävellystä myöten kokonaan Meinen käsialaa. Viimeisillä levyillä useita kappaleita on kreditoitu laulajan nimiin. Meinen ääni on edelleen 70-vuotiaana hyvässä kunnossa ja 1970-luvun ja 1980-luvun alun rääkäisyjä ei ymmärrettävästi enää kuulla, livenä usein kuullut ”Dynamite” ja ”Crazy World” -kappaleet ovat hyviä esimerkkejä vokalistin taidon näytteistä nykypäivänä.

Kappaleet kuten ”No One Like You” ja ”Big City Nights” ovat minulle mahdottomia nykyisin laulaa aivan niiden alkuperäisessä sävellajissa. Meidän on soitettava ne kappaleet, mutta samalla selvittävä 100 keikan vuositahdista. Joten sävellajit ovat muuttuneet, mutta energia on yhä sama. Viemme kaiken yhä veitsen terälle, terän paikka on vain siirtynyt.

When you listen to songs from Blackout like ‘No One Like You,’ ‘Big City Nights,’ it’s physically impossible [now] to do those songs in the original key

Scorpions ilmoitti jäähyväiskiertueestaan vuonna 2010 ”Sting In The Tail” –albumin myötä. Kiertue jatkuu kuitenkin edelleen ja bändiltä on ilmestynyt vielä tuon jälkeen useita levyjä. Scorpions esiintyi viimeksi Suomessa Helsingin Hartwall Arenalla marraskuussa 2017.

”Just when You make your way back home, I find some time to be alone”

Teksti: Ville Krannila

Onnea Klaus Meine! Alta katseluun miehen hienoimpia esityksiä Scorpionsissa:

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here