Avatarium – Hurricanes And Halos (2017)

Ruotsalaisen Avatariumin tarina on saapunut jo kolmanteen albumiinsa. Kuluneen kesän Tuskassa vakuuttanut viisikko on ensimmäisestä levystä lähtien viehättänyt omintakeisella soundillaan ja persoonallisella otteella erityisesti lauluosastolla. Se kolmas vaikea albumi on usealla yhtyeellä osoittautunut kompastuskiveksi; vanha fanikunta pitäisi säilyttää, mutta samalla keksiä jotain uutta ja laajentaa ilmaisua.

Yhtyeen perustanut Candlemassin primus motor Leif Edling on tällä levyllä vetäytynyt syrjään basistin tehtävistä, eikä häntä enää promokuvissa näy. Leifin kädenjälki kuuluu kuitenkin kaikissa albumin kahdeksassa kappaleessa, joiden tekijäksi mies on merkitty. Avatariumin doom metal lepääkin Edlingin vaikutteiden kautta vanhassa perustassa ja musiikki hakee vaikutteensa suoraan 1970-luvulta. Metalli antaa useassa kohtaa tilaa suoraviivaiselle rockille, mutta yleisvire on silti raskas ja kuulas. Candlemass toki kuuluu läpi hetkittäin, mutta loppujen lopuksi ”Hurricanes And Halos” -levyllä on hyvin vähän yhteistä esimerkiksi ”Nightfallin” kanssa. Siinä missä Candlemass aikanaan määritteli doom metallin peruskiven, Avatarium on selkeästi rock-vaikutteisempi ulosannissaan.

Bändin vahvin ase on edelleen Jennie Ann Smithin hypnoottisen voimakas ja blues-vivahteita sisältävä lauluääni, joka on yksi hienoimmista mitä tällä musiikin saralla olen kuullut. Smith ei petä tälläkään kertaa, hänen tulkintansa hallitsee sovituksia kuulostaen milloin haavoittuvalta, milloin välittävän vain vaivoin sidoksissa pysyvää vihaa sekä äärimmäistä intohimon paloa. Smith nostaa pelkistetympiäkin sovituksia ylemmälle tasolle käymällä läpi koko tunneskaalansa. Hänen kumppaninsa Marcus Jidell kitarassa sekä Carl Westholm koskettimissa tekevät samoin vahvaa jälkeä. Sovitukset ovat ilmavia ja kantavat pidemmänkin kestonsa hienosti läpi. Edlingin poissaolo ei ainakaan musiikillisessa ilmaisussa kuulu millään tavalla vaan doom-mestarin sävellystyötä kunnioitetaan täydellä antaumuksella.

Avauskappale ”Into The Fire/Into The Storm” edustaa levyn raskainta ja melodisinta antia. Tämän jälkeen albumi tuntuu sukeltavan monimuotoisempiin maailmoihin ja biisit ovat sovituksiltaan tutun hypnoottisia, sulautuen yhdeksi hienosti toimivaksi kokonaisuudeksi. ”When Breath Turns To Air” vie kuulijan keskelle kuulasta talviaamua ja hiljalleen leijailevia lumihiutaleita kun taas heti perään kajahtava ”A Kiss (From The End Of The World” alkaa syvän kauniisti sekä meditoivasti. Black Sabbathin hienoimpia hetkiä peilaava riffittely vie myöhemmin kappaleessa vastustamattomasti mukanaan. Jopa levyn päättävä lyhyt instrumentaali nimikappaleesta toimii kokonaisuudessa vahvasti ja ehdottomasti.

Avatarium kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan, mikäli yhtye vielä jostain syystä on jäänyt vieraaksi. ”Hurricanes And Halos” jatkaa bändin aiemmilta julkaisuilta tuttua linjaa, mutta onnistuu vielä kantamaan sitä astetta pidemmälle nimenomaan levykokonaisuuden tunnetilan välittämisessä. Bändin musiikissa on jotain orgaanista ja ainutlaatuista, jota hyvin harvoin enää nykypäivän ylituotetussa tai yksinkertaisesti lahjattomassa raskaan musiikin maailmassa kuulee. Yksi vuoden 2017 parhaista levyistä on tässä.

9+/10

Ville Krannila

1. Into The Fire/Into To Storm
2. The Starless Sleep
3. Road To Jerusalem
4. Medusa Child
5. The Sky At The Bottom Of The Sea
6. When Breath Turns into Air
7. A Kiss (From The End Of The World)
8. Hurricanes And Halos

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here