Melodisen heavyn kotimaiseen eturiviin vahvasti noussut Stargazery julkaisi toisen pitkäsoittonsa, jossa tähtiä sovitellaan linjaan, kymmenen vuotta sitten. Bändin ensimmäisestä erittäin hyvästä levystä ”Eye On The Sky” oli tässä vaiheessa kulunut aikaa jo neljä vuotta, joten ”Stars Aligned” -uutukaista kypsyteltiin hyvän aikaa ja pitkän työn hedelmät olivat nyt poimittavissa.
Bändin otetta on edelliseen levyyn verrattuna yhä enemmän ruuvattu vanhan koulukunnan Rainbown sekä Dio/Martin -aikakauden Black Sabbath -vaikutteisen melodisen hevin suuntaan. Tämä on ollut oikea ratkaisu, ja biiseissä on kautta linjan jotain loistavan vanhakantaista.
Marko Sneck (Poisonblack) loihtii tyylikkäät kosketinsoitinkuviot jokaisen biisin etulinjaan. Osassa kappaleita tunnelmoidaan vahvasti Jon Lord -tyylisillä Hammond-osuuksilla, muualla koskettimet maalaavat uudempaa power-metal tapettia.
Kitarassa Burning Pointissa pitkän uran tehnyt Pete Ahonen tekee sovituksiin istuvaa Ritchie Blackmoremaista jälkeä, kitaran ja koskettimien vuoropuhelun toimiessa saumattomasti. Niin ikään Burning Pointin rytmiryhmä Jukka Jokikokko bassossa ja Jussi Ontero rummuissa hoitaa osuutensa tyylikkään varmasti ja tuotanto on musiikille sopivan kirkas ja jykevä.
MSG:ssä hetken laulanut Jari Tiura on puolestaan kauan ollut yksi kotimaan kovimpia raskaamman musiikin vokalisteja, eikä mies petä tarjoten monipuolisen tulkinnan. ”Voodoo” välittää Ronnie James Dio -tunnelmia myös muuten kuin vain nimensä kautta ja ”Bring Me The Night” tuo mieleen Marco Hietalan tarttuvimmillaan. ”Angel Of The Dawn” ja ”Painted Into A Corner” puolestaan siirtävät painopistettä Joe Lynn Turnerin ajan Rainbown suuntaan.
Pääasiassa Ahosen Tiuran avustuksella säveltävät kappaleet tekevät kunniaa esikuvilleen. Mitään maata mullistavaa ”Stars Aligned” ei genreen tarjoa, mutta tarvitseeko sen kun homma toimii yhtyeellä edelleen näin tehokkaasti? Levyn parhaimmiksi vedoiksi lähtökohtaisesti tasaisesta kappalemateriaalista on nostettava hienon riffin saattelema ja itämaisia sävyjä sisältävä ”Invisible,” jo aiemmin mainittu ”Voodoo” sekä loistava ”Dim The Halo.”
Edellisellä levyllä kuultiin hieno cover-veto aliarvostetusta Black Sabbath -hymnistä ”Headless Cross,” ja myös toisella pitkäsoitolla lainakappale tarjoillaan kaiken kruunuksi. Valinta on tällä kertaa yllättävä ”Dark Lady.” Kyseessä ei ole Scorpionsin saman niminen Uli Jon Roth -hämypala, vaan tunnetumpi Cherin 1970-luvun pop-hitti. Toki nämä kevyemmät biisit sopivat erittäin hyvin myös hevimaailmaan, tämän Burning Pointin ”The Road To Hell” jo aikanaan todisti. Hyvin alkuperäiselle uskollisen tunnelman Stargazery tarjoilee. Lopuksi sama sävellys vedetään uusiksi vielä kotimaan kielellä.
Lyhyestä virsi kaunis, harva yhtye tekee tämän kaltaista voimakasta vanhan liiton heavya yhtä hyvällä tasolla kuin Stargazery. Toivomuslistalla on aina ollut lisää pitkäsoittoja Oulun suunnalta. Valitettavasti ”Stars Alignedin” jatkoksi on toistaiseksi saatu vain yksi levy ”Constellation”.
9-/10
Ville Krannila
1. Voodoo
2. Angel Of The Dawn
3. Missed The Train To Paradise
4. Invisible
5. Absolution
6. Academy Of Love
7. Painted Into A Corner
8. Dim The Halo
9. Bring Me The Night
10. Hiding
11. Warrior’s Inn
12. Dark Lady
13. Tumma Nainen
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}