Stryper – To Hell With The Devil (1986)

[three_fourth]Stryperin julkaistessa ”To Hell With The Devil” albuminsa 30 vuotta sitten elin vielä pienen pojan elämää. Levyjä lainailtiin kavereilta joko LP:nä tai kasettina ja niin sain käsiini tämänkin vinyylin. Kannen perusteella kyseessä näytti olevan pelottava ja varmasti ilkeältä kuulostava bändi, sysäsiväthän siinä enkelit (bändin jäsenet) pitkätukkaista Turmiolan Tommia, itse paholaista, kitara kädessään helvetin uumeniin. Jopa albumin nimi ”To Hell With The Devil” kuulosti harhaanjohtavasti siltä, että tässä ollaan reissussa helvettiin paholaisen kanssa. Vasta kielitaidon kohentuessa tuli ymmärrys, että asiahan oli täysin päinvastoin. Paholaiselle viitataan kintaalla ja piut paut välitetään koko vihtahoususta. Vay con dios Satan, eli hyvää matkaa sinne mistä olet tullutkin!

stryper_suc1_fs

Stryper (lyhennys sanoista Salvation Through Redemption Yielding Peace, Encouragement and Righteousness) on siis kristillistä metallia soittava yhtye, jonka musiikillinen suuntaus voidaan luokitella glam metalliksi. Alkujaan vuonna 1982 perustettu bändi oli varsinainen outolintu metallimaailmassa. Kappaleet käsittelivät uskoa ja raamatullisia aiheita, siis missiota jonka itse Jumala oli soittajille antanut: levittäkää ilosanomaa musiikin keinoin. Tätä tehtävää yhtye lähti riemuiten toteuttamaan kiertäen muiden metallibändien kanssa ympäri USA:ta. Jopa Metallican kerrotaan lämmitelleen Stryperia vuonna 1982. Uskossa olevien ihmisten mielletään olevan tiukkapipoisia ja ahdasmielisiä, ja eivät rockia tai metallia kuuntele uskoonsa vedoten tai siitä johtuen. Kyllä uskovaisetkin rockia kuuntelevat ja levyjä ostavat, mikä käy hienosti ilmi Stryperin levyjen myyntiluvuista. Jossain on laskeskeltu, että yhtyeen koko uransa aikana myydyistä yli kymmenestä miljoonasta albumista kolmasosa on uskossa olevien ostamia, loput sitten muiden musiikkia kuluttavien ja bändistä kiinnostuneiden. Vuonna 1984 ilmestynyt debyytti-EP julkaistiin alkuun varovasti vain 20 000 kopion voimin, mutta sana alkoi kiertää ja suosio kasvaa räjähdysmäisesti. Seuraava levy myi jo kultalevyyn oikeuttavat lukemat Jenkeissä, eli yli 500 000 kopiota, mutta varsinainen megasuosio alkoi vasta ”To Hell With The Devilin” päästyä Billboardin albumilistalle yli kahden miljoonan kappaleen myynnillä. Se on kiitettävä saavutus bändille, joka tunnustaa kuuluvansa Jumalan puolelle eikä piilottele kantaansa millään tavoin.

Mutta mistä itse musiikista on kysymys? Mihin menestys perustui?

Albumilla on yksitoista raitaa, joista ensimmäinen on intro johtaen nimikappaleen syövereihin. Heti alusta alkaen käy selväksi yhtyeen selkeä soitto- sekä laulutaito. Nimikappaleen viettelevä kitaramelodia kuljettaa biisiä nätisti kohti säemelodiaa. Vokalisti Michael Sweet saa päästellä keuhkojensa kyllyydestä pelkän rumpubiitin säestyksellä kunnes kitarat yhtyvät ilonpitoon ja riemu repeää kertosäkeeseen päästäessä. Biisi on varsinainen korvamato ja juurikin tämä on syynä monen ihmisen mielenkiinnon heräämiseen bändiä kohtaan. Vaikkei kappaletta singlenä julkaistukaan, kuullaan se yhä Stryperin keikoilla kaikkialla missä he sattuvat soittamaan.

stryper1

Yhtä tasokkaita ja tarttuvia raitoja albumilla on monta. Videoina julkaistut ”Calling On You,” ”Free,” ”Honestly” sekä ”All Of Me” omaavat kaikki keinot herättää ostavan yleisön mielenkiinto. Outoa näissä videojulkaisuissa on vain se, etteivät ne suoraan alleviivaa yhtyeen sanomaa ollen hyviä hard rock biisejä, joissa on melodisia koukkuja vaikka muille jakaa. ”Calling On You” on oiva esimerkki karamellin makuisesta purkkapopista a´la Bon Jovi. Biisi soi ilmestyttyään taivaskanavilla tämän tästä. ”Free” taasen on rouheampi rockpala, joka toimii julmetun hyvin kauniiden kitaroidensa sekä kertosäkeensä ansiosta. ”Free. Free to do what you want, to choose your own destiny.” Kyllä tässäkin joukkoihin valkeisiin kosiskellaan, mutta se tehdään tyylillä ja varovaisemmin kuin muutamalla muulla raidalla.

”Honestly” on monelle kenties se levyn rakkain kappale, hempeä balladi, jossa tunnustetaan rakkautta lähimmäiselle sekä Jumalalle. Muita korvaan tarttuvia raitoja ovat ”Sing Along Song” jopa tiettyyn rajaan asti ärsyttävine lallatuksineen kertosäemelodiassa, albumin päättävä ”More Than A Man” – yksi eniten kristillisiä arvoja alleviivaavista raidoista levyllä, sekä rankasti rockaava ”The Way,” jonka sanoma ei sekään jää kuulijalta huomaamatta. Useasti huomaa hyräilevänsä mukana melodiaa, jonka säe koskee asioita, joista juuri kukaan ei nykypäivänä puhu.

Kaiken kaikkiaan koko tapaus Stryper on mielenkiintoinen totaalisine vastakohtineen rockia soittavista uskovista miehistä, jotka tekevät juttuaan täysillä ja sydänverellään. Yhtye teki asiansa selväksi hulmuavat isot tukat pystyyn pörhötettyinä ollakseen lähempänä Jumalaa sekä keltamustat esiintymisasut Jeesuksen ruoskaniskuja kuvaten. Jos mielenkiinto heräsi, on tämä albumi paras vaihtoehto aloittaa Stryperiin tutustuminen, sillä kyseessä on tasokas hard rock/glam-julkaisu aikaudelta jolloin hair-metal oli voimissaan. Hyvää taivasmatkaa.

8½/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

[/three_fourth] [one_fourth_last]

stryper

1.Abyss (To Hell With The Devil)
2.To Hell With The Devil
3.Calling On You
4.Free
5.Honestly
6.The Way
7.Sing-Along Song
8.Holding On
9.Rockin’ The World
10.All Of Me
11.More Than A Man[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän