Suureen suosioon nopealla tahdilla nousseen power metallin alkusysäyksenä pidetään usein Helloweenia ja erityisesti yhtyeen klassikkolevyjä ”Keeper Of The Seven Keys Pt.1” sekä ”Keeper Of The Seven Keys Pt. 2”. Tätä ennen bändin toimesta oli jo ilmestynyt kaksi EP:tä ja debyytti-LP ”Walls Of Jericho”, joka viettää nyt 40-vuotispäivää.
Helloween luokiteltiin alkuvuosina yleisesti death ja speed metal -yhtyeeksi, mikä nykypäivän genreboksien valossa tuntuu oudolta, vaikka nopeutta sovituksissa riitti. Yhtyeen kaksi ensimmäistä suurella yleisölle tarjottua biisiä ”Oernst Of Life” sekä ”Metal Invaders” oli laitettu ulos kokoelmalla ”Death Metal” vuonna 1984, mikä saattaa selittää labeloinnin. Kyseisellä kiekolla oli myös muiden saksalaisten yrittäjien kuten Running Wildin sekä Dark Avengerin materiaalia.
Alkuvuodesta 1985 markkinoille saapui viiden kappaleen ”Helloween”-EP, joka sai menestystä alan underground-piireissä ja levy-yhtiö Noise panosti nuoren yhtyeen ensimmäiseen täyspitkään vielä saman vuoden aikana. Helloween istui itse miksauspöydän takana Noisen vakiotuottaja Harris Johnsin avustuksella ja ero jo tässä vaiheessa aiempaan materiaaliin sekä soundiin on yllättävän selvä.
Kitaristi Michael Weikathin mukaan Helloween tähtäsi päämäärätietoisesti laajempaan suosioon keskittymällä laadukkaisiin melodioihin, jotka eivät saaneet jäädä raskauden, rosoisuuden tai vauhdikkaiden sovitusten alle, vaan näiden tuli johtaa kokonaisuutta. Tässä onnistuttiin, jo ”Walls Of Jericholla” pääosin erinomaisesti.
Michael Kiske liittyi bändin riveihin vuoden 1987 ”Keeper Of The Seven Keys” -ykkösosalle, joten nelimiehisen kokoonpanon vokaaleista vastasi alkuvuosina Kai Hansen. Hansenin ääni pääsi parhaiten oikeuksiinsa vasta seuraavan vuosikymmenen Gamma Ray -levyillä, mutta mies repii tässä hyvin keuhkoistaan musiikin intensiteettiin sopivan raivokkuuden. Teknisesti skaala välillä heiluu, mutta korkealta ja kovaa kulkeva tulkinta häivyttää hetkelliset epäkohdat.
Koko albumi on Hansenin ja Weikathin käsialaa. Kaksikon tyyli luo tietynlaisen yhtenäisyyden albumille, vaikka sävellyksiä on myös selvästi kasattu vuosien varrelta. Jo heti alkuun soiva tuttu “Happy Happy Helloween” eli “London Bridge Is Falling Down/My Fair Lady” -melodiaan pohjautunut ”Walls Of Jericho” introna johdattaa kuuntelijan siihen ajatukseen, ettei kyseessä ole tyypillinen thrash/speed metal -show, joita tuolloin nousi lukemattomia allonharjalle sekä Amerikassa, että Euroopassa.
Intron perään kajahtava Hansenin ”Ride The Sky” on prototyyppi aikakauden Helloweenille ja työntää levyn polulle, jossa ei monta hengähdystaukoa ole. Mikäli musiikille antaa tilaa, voi huomata kitaristien esiin loihtimat melodiat, jotka värittävät nopeita sovituksia hienosti.
Samanaikaisesti yhtyeen into ja loistavat yksilösuoritukset peittävät osittain alleen materiaalin epätasaisuutta. “Reptile” sekä “Gorgar” ovat naiiveja esityksiä, joita leimaavat aikakauden lyriikat ja selvät Judas Priest -vaikutteet. Edvard Griegin klassista “In The Hall Of The Mountain King” -melodiaa myös lainataan.
Päätösraita “How Many Tears” on kokonaisuuden selkein power metal -esitys. Weikathin numero on edelleen yksi Helloweenin uran kohokohtia, ja epätasaisesta ulosannistaan tunnetun kitaristin uran onnistunein sävellys. Livenä biisi on päässyt paremmin oikeuksiinsa ja vaikka Hansen esittää sen hienosti, Kisken vokaalisuoritusta myöhemmiltä vuosilta on vaikea ylittää. Kappaletta kuullaan yhä nykypäivänä Helloweenin konserteissa ja täysin ansaitusti.
Yksilösuorituksista ennen aikaisesti kuolleen rumpali Ingo Schwichtenbergin panosta ei voi aliarvioida, ja miehen huikea soitto ajaa kappaleita eteenpäin. Häntä tukee ja säestää bassossa Markus Grosskopf, ja kaksikon rytmitaju osoittaa selvästi suuntaa bändin tulevaisuudelle.
Kansitaide on omalla tavallaan vaikuttava, vaikka bändin päätös luopua Fang Face -hahmosta tämän jälkeen, todennäköisesti johtuen sen selvistä Iron Maidenin Eddie-yhteyksistä, on ollut oikea. Toki Hansen vei idean myöhemmin modernisoituna Gamma Rayn albumeille.
Helloweenin debyytti-LP siivitti yhtyeen vahvana astinlautana yhdeksi metallin kovimmista nimistä ja tämä loikkaus toteutui nykypäivän mittapuulla lyhyessä ajassa. Ennen “Keeper Of The Seven Keys” -levyjä ja Kisken saapumista faneille tarjottiin vielä ”Judas”-EP vuonna 1986.
“Walls Of Jerichon” myöhemmin ilmestynyt CD-versio sisällytti mukaan koko “Helloween”–EP:n ja ”Judas”-kappaleen. Tämä albumi on ajoittain loistava, ajoittain raakaa ohjaamatonta voimaa pursuava ja yhtälailla hetkittäistä hapuilua sisältävä teos. Se on alku jollekin suurelle, joka realisoitui muutamaa vuotta myöhemmin ja käynnisti kokonaisen genren.
8/10
Ville Krannila
1.Walls Of Jericho
2.Ride The Sky
3.Reptile
4.Guardians
5.Phantoms Of Death
6.Metal Invaders
7.Gorgar
8.Heavy Metal (Is The Law)
9.How Many Tears
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}