Metallican basisti Cliff Burtonin kuolemasta 30 vuotta

Metallican basisti Cliff Burtonin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 30 vuotta. Traagisesti bussiturmassa Ruotsissa vain 24-vuotiaana menehtyneellä Burtonilla oli suuri vaikutus Metallican varhaiseen kehitykseen ja nousuun maailman huipulle. Burton soitti yhtyeen kolmella ensimmäisellä klassikkolevyllä. Cliff oli äärimmäisen lahjakas muusikko ja lisäksi hänet tunteneiden mukaan rento, kohtelias ja ainutlaatuinen persoona.

Clifford Lee Burton syntyi Castro Valleyssa, Kaliforniassa 10.2.1962. Hän tutustui ensin pianonsoittoon ja innostui bassosta vasta 13-vuotiaana veljensä kuoleman inspiroimana. ”Minusta tulee maailman paras basisti veljeni vuoksi” oli nuorukaisen vaatimaton julistus. Cliff myös lähti vakaasti toteuttamaan lupaustaan harjoitellen tuntikausia jokainen päivä. Burton oli opiskellut jazz-tyyliä ja seurannut klassisen musiikin säveltäjiä kuten Bachia ja Beethovenia jo lapsesta saakka. Myöhemmin hän tutustui punk-aaltoon ja erityisesti Dischargeen, jota kuultiin basistin toimesta jatkuvalla syötöllä Metallican kiertuebussissa. Miehen toisen yhtyeen Agents Of Misfortunen settilistalla oli jo Cliffin toimesta bassosoolo ”Anesthesia” sekä legendaarisen ”For Whom The Bell Tolls”-kappaleen intro-osio.

Rumpali Lars Ulrich pyysi Cliffiä mukaan Metallicaan syksyllä 1982 nähtyään tämän Los Angelesissa lavalla sen hetkisen yhtyeensä Trauman kanssa. Metallican silloinen basisti Ron McGovney jätti bändin joulun alla 1982 ja lopulta Burton taipui liittymään ainoana ehtonaan, että Metallica perustaisi tukikohtansa Cliffin kotimaisemiin San Franciscoon. Metallicasta seuraavana vuonna poistunut kitaristi Dave Mustaine kertoi elämänkerrassaan Trauman olleen varsin keskinkertainen yhtye, ja kaikki huomio oli kiinnittynyt basistin soittoon sekä esiintymiseen. Mustainen mukaan yhtyeen muutto San Franciscoon oli itsestään selvyys, sillä Cliff oli ”yksinkertaisesti niin hyvä. Hän oli se palanen, jota bändi tarvitsi noustakseen menestykseen.”

Bändi kasvoi yhteisinä vuosinaan läheiseksi ja erityisesti James Hetfield ystävystyi Burtonin kanssa:

Olimme Cliffin kanssa todella läheisiä. Pidimme samoista asioista ja samanlaisesta musiikista. Hän piti southern rockista ja Lynyrd Skynyrdistä, joka kolahti minullekin. Hän rakasti luonnossa olemista, patikointia, metsästystä, telttailua, kaljanjuontia..meitä yhdistivät ne kaikki asiat.

Metallican vuoden 1983 debyyttialbumi ”Kill ’Em All” esitteli Burtonin jo teini-iässä säveltämän bassosoolon ”Anesthesia (Pulling Teeth).” Cliffin raskas Rickenbacker-basson soundi sai alkulähteensä wah wah-pedaalien sekä fuzz-särön hyödyntämisestä. Jazz- sekä klassisen musiikin riffit kuuluvat soitossa. Hän käsitteli soitintaan kuin se olisi ollut johtava instrumentti kitaran tavoin. Bassosoolon laittaminen yhtyeen ensimmäiselle albumille oli rohkea ratkaisu, mutta kuvasi bändin asennetta ja luottoa miehistönsä taitoon. Burtonin soundi oli heti alusta lähtien hänen omansa, ja toisaalta yhdistelmä häneen vaikuttaneiden soittajien tyylitajua. Rushin Geddy Lee, Black Sabbathin Geezer Butler sekä sekä fuusioyhtye Return To Foreverista tuttu Stanley Clarke olivat Cliffin mukaan suurimmat esikuvat. Progressiivisuus, raskaus sekä jazz yhdistyivät Burtonin soitossa tavalla, joka toi oman melodisen ja mielenkiintoisen mausteensa Metallican soundiin. ”Kill ’Em Allin” kappaleet oli suurimmaksi osaksi kirjoitettu ennen Burtonin liittymistä, mutta ne muovautuivat kaikkien tuntemaan muottiin basistin soiton vaikutuksesta. Cliff ei koskaan käyttänyt plektraa ja Ulrichin mukaan hänen selkänsä oli aina kipeänä miehen ollessa kumartanut heiluttamaan päätään thrashin tahdissa. Burtonin soittotyyli oli vangitseva ja mies omasi karisman, jota jopa myöhemmin yhdeksi parhaista keulamiehistä kehittynyt James Hetfield alussa kadehti. Cliffin jälkeen Metallicaan saapunut basisti Jason Newsted kertoi nähneensa Metallican keikalla Phoenixissa ja katsoneen suu auki Burtonin vakuuttavaa soittoa sekä lavaesiintymistä.

Metallican kitaristi Kirk Hammett on kuvaillut Burtonin musiikillista merkitystä yhtyeelle:

Hän oli ainoa meistä joka ymmärsi musiikin teoriaa. Cliffillä oli valtava tieto rytmistä, harmonioista, sovituksista ja nuoteista. Jo ennen ”Ride The Lightningia” hän mietti miltä bändi tulisi kuulostamaan kolmannella albumilla.

cliff-burton-from-metallica-bass-player-picture

Burton oli vahvassa roolissa vuoden 1984 kakkoslevyllä ”Ride The Lightning”, joka sisälsi miehen kontribuution peräti kuuteen levyn kappaleeseen. Cliffin hienoa soolobassoa kuultiin albumin päättäneessä ”The Call Of Ktulu”-instrumentaalissa, joka on häikäisevää kuultavaa edelleen. Toki tällä levyllä myös ”For Whom The Bell Tolls”-intro saatiin viimeinen suuren yleisön kuuluviin.

Viimeiseksi jääneelle Metallica-levylleen ”Master Of Puppets” (1986) basisti sävelsi henkeä salpaavan instrumentaalin ”Orion”, joka on todennäköisesti se kaikkein tunnetuin Cliff Burtonin taidonnäyte. Biisi on yhtäaikaa raskas, vapautunut, progressiivinen ja tuntuu kuin musiikki nostaisi kuulijansa ilmojen teille. Jälleen kerran klassisen musiikin vaikutteet ovat sovituksessa selvästi esillä. Burtonin soitto on kuin yhdistelmä raskaampaa tyyliä ja Bachille ominaisia kolmi- ja murtosointuja. Basisti oli tärkeä osatekijä nostaen osaltaan ”Master Of Puppetsin” siihen vankkaan asemaan, mihin se on yhtenä maailman parhaista metallialbumeista päässyt. Cliff oli mukana kirjoittamassa myös levyn legendaarista nimibiisiä sekä kappaletta ”Damage, Inc.”

Metallica suuntasi albumin julkaisun jälkeen pitkälle kiertueelle ja nousukiito oli voimakas vuoden 1986 aikana. ”Master Of Puppets” asetti heidät lämmittelybändin asemista korkeammalle pääesiintyjäksi, viiden kuukauden Amerikan kiertue Ozzy Osbournen kanssa oli siivittänyt levyn 470 000 kappaleen myyntilukuihin ja Billboardin top-20 listasijoitukseen. Syyskuun 1986 saapuessa vauhti tuntui vain kiihtyvän.

Metallica aloitti Euroopan kiertueensa 10.9. Walesista ja ehti soittaa 12 keikkaa ennen saapumistaan Ruotsiin. Bändi soitti Tukholmassa 26.9. ja lähti keikan jälkeen pitkälle bussimatkalle kohti Göteborgia, jossa olisi luvassa show seuraavana iltana. Lämpötila putosi yön aikana lähelle nollalukemia. Edelleen selvittämättömästä syystä noin seitsemän aikaan aamulla bussi alkoi heittelehtiä ja liukua tiellä ja kaatui lopulta kyljelleen ojaan lähellä Ljungbyn pikkukaupunkia. Cliff Burton nukkui takana kitaristi Kirk Hammetin punkassa, jonka mies oli saanut osakseen korttipelin perusteella. Bussin heiluessa tiellä basisti lensi ulos ikkunasta ja bussi kaatui hänen päälle surmaten miehen välittömästi.

cliffbus

Hetfield näki ulos päästyään Burtonin jalat bussin alta ja tiesi kaiken olevan ohi. Bussikuski yritti repiä peittoa Cliffin alta saadakseen sen lämmittämään muita ihmisiä. Kiertuemanageri sai revittyä raivostuneen Jamesin kuskin kimpusta, ja huusi ”bändi kasaan ja takaisin hotellille!” Hetfield kertoi myöhemmin ajatelleensa: ”ei ole bändiä, kaikki on ohi, on vain kolme miestä jäljellä.”

Syytteitä tragediasta ei koskaan nostettu, vaikka epäilyksiä mustasta jäästä ja bussikuskin nukahtamisesta on esitetty. Bändille Burtonin menetys oli valtaisa isku. Puhuttiin kuitenkin nuorista vain hieman yli 20-vuotiaista miehistä, joiden yhtye oli voimakkaassa nousussa. Jäsenet olivat hitsautuneet tiukasti yhteen pitkien kiertueiden ja levytyssessioiden aikana. Metallica palasi kehiin vain joitakin viikkoja Cliffin kuoleman jälkeen uuden basistinsa Newstedin kanssa.

Hetfield:

Me selvisimme jotenkin. Olin turtana hänen hautajaisissaan ja aloin vain juoda yhä enemmän. Palasimme tien päälle liian nopeasti Jasonin kanssa. Managerit kokivat sen olevan paras tapa käsitellä asia: soittakaa tuskanne pois. Jälkikäteen on selvää, ettei meillä ollut tarpeeksi aikaa todella tuntea menetys, ja auttaa toisiamme siinä. Jason sai kärsiä paljon meidän takiamme, koska emme olleet käsitelleet Cliffin kuolemaa kunnolla.

Burton tuhkattiin ystävien ja perheenjäsenten sirotellessa tuhkat miehen kotiseudulle San Franciscoon. Vuonna 1987 Metallica julkaisi videon ”Cliff ’Em All” tribuutiksi menehtyneelle basistilleen. Julkaisulla nähdään ammattikalustolla sekä yleisön kuvaamaa keikkamateriaalia ja haastatteluja. Mukana oli myös kolme Cliffin bassosooloesitystä. Vuoden 1988  ”..And Justice For All”-levyn ”To Live Is To Die” kappale on kreditoitu Burtonille, ja biisin rungon muodostavat aikanaan käyttämättä jätetyt Cliffin basso-osuudet ja sanoitukset. Jälkikäteen lukiessa sanoissa on hyytävää kohtalon tunnetta:

When a man lies, he murders some part of the world
These are the pale deaths which men miscall their lives
All this I cannot bear to witness any longer
Cannot The Kingdom of Salvation take me home?

Burtonin lahjakkuus ja monipuolisuus sekä soittajana, että säveltäjänä oli kiistaton. Bändi on usein todennut, että Cliff olisi arvostanut Metallican myöhempiä musiikillisia polkuja, sillä basistin vaikutteet ja soittotyyli kumpusivat monesta muustakin paikasta raskaamman metallin lisäksi. Burton oli myös sävellysten osalta muun bändin tavoin perfektionisti ja kappaleiden ”The Call Of Ktulu” sekä ”Orion” sovituksia hiottiin viikkojen ajan ennen levytystä ja vielä studiossa.

Hammett kertoi Cliffin hakeneen uusia lähestymiskulmia soittoonsa loppuun saakka:

Viimeisten 4-5 kuukauden aikana ennen kuolemaansa Cliff alkoi soittaa enemmän kitaraa. Hän yritti saada Ed Kingin ja Lynyrd Skynyrdin tunnetta soittoonsa sekä tulevaan materiaaliin.

Viimeisessä haastattelussaan Ruotsissa vain 14 tuntia ennen kuolemaansa Cliff totesi itse vaikutteistaan seuraavaa:

Kuuntelen aivan erilaista musiikkia kuin itse soitan Metallicassa. Oletko kuullut yhtyeestä nimeltä REM? Pidän Peter Gabrielista ja Roxy Musicista sekä vanhoista bändeistä kuten Thin Lizzy, Blue Öyster Cult, Rush sekä Black Sabbath. Ja kuuntelen punkia kuten The Misfitsia. En tiedä mihin Metallica on menossa tulevaisuudessa, sen tiedän että haluamme aina kokeilla uusia juttuja.

Valitettavasti kuten Ozzyn yhtyeessä soittanut kitaristi Randy Rhoads neljä vuotta aikaisemmin, Burton riistettiin metallimaailman keskuudesta liian nuorena. Rhoadsin tavoin Cliffin klassiset ja ainutlaatuiset vaikutteet olisivat varmasti tuottaneet tulevina vuosina vielä lukuisia loistavia hetkiä laadukkaan raskaan musiikin ystäville. Toisaalta Burtonin perintö elää ikuisesti niiden kolmen loistavan albumin kautta, joilla mies ehti soittaa.

Teksti: Ville Krannila

Lue Metalliluolan arviot Metallican levyistä ”Ride The Lightning” ja ”Master Of Puppets” sekä jälkimmäisen albumin 30 v. juhla-artikkeli.

R.I.P. Cliff Burton. Metalliluolassa basistin menehtymisen vuosipäivän kunniaksi soivat miehen tunnetuimmat hetket, alta kuunteluun Cliffin unohtumattomat klassikkosävellykset: “Anesthesia (Pulling Teeth”, “The Call Of Ktulu” sekä “Orion”:

Kommentit

kommentit