Metallica – Master Of Puppets (1986)

NWOBH:n potkurivirrassa virinnyt raskas ja aggressiivinen tyylisuunta thrash metal alkoi saada lisää jalansijaa 80-luvun puoleen väliin tultaessa. Vuotta 1986 voidaan pitää thrashin läpilyöntivuotena, jolloin useampi tyylisuunnan edustaja löi itsensä lopullisesti läpi julkaisten koko tyylisuunnan kulmakiviksi muodostuneita albumeja terävimpänä keihäänkärkenään Metallica.

Jo toisella albumillaan Metallica oli alkanut osoittaa merkkejä evoluutiosta laajentaessaan repertuaariaan ulos puhtaan thrash metallin identiteetin määrittelevistä rajauksista tiedostaen samalla, mitä laajamittaisempi menestys tulisi musiikillisesti vaatimaan kaupallistuneen ja radioystävällisyydestä nauttineen kasari heavy metallin ristitulessa. Maaliskuussa 1986 julkaistiin bändin 3. albumi ”Master of Puppets”, joka osoitti evoluution vievän Metallicaa mm. ”kilpakumppaneitaan” Slayeria ja Megadethia ammattimaisempaan ja ennen kaikkea sofistikoituneempaan suuntaan ulos raakalaismaisesta energian ja aggression purkamisesta. Tämä teki Metallican musiikin helpommaksi lähestyä myös suurille massoille sen säilyttäessä kuitenkin selkeän hajuraon sukkahousuihin, hiuslakkaan, paljettimekkoihin ja syntikoihin hurahtaneeseen ja ensimerkkejä nestepöhötyksestä osoittaneeseen perinteiseen heavy metalliin.

Master of Puppets on monellakin tapaa merkittävä albumi, joka nousee aina esiin, kun puhutaan kaikkien aikojen metallialbumeista. Se on samalla ehkä ikonisin thrash metal-julkaisu, ylipäänsä yksi 80-luvun merkityksellisimmistä metal-albumeista, suunnannäyttäjä ja esikuva tuleville metal-bändeille ja kaikkein tärkeimpänä koko nykypäivän metallimusiikille. Master of Puppets on myös se hetki, jolloin kaikkien tuntema Metallica loi oman tunnusomaisen identiteettinsä ja jolle myös bändin 90-luvun alussa saavuttama megaluokan menestys perustui.

Vaikka yleisesti puhutaan thrash metallista, Master of Puppets ei missään nimessä ole puhdasta thrashia, vaikka toki thrash-juuret ovat sillä selkeästi läsnä läpi albumin. Aikalaisiinsa verrattuna Puppets on huomattavan kehittynyt, moniuloitteinen ja -puolinen julkaisu, joka oli monella tapaa aikaansa edellä. Tokihan hitaasta ja osin akustisesta introsta täyteen raivoon kiihdyttävä ”Battery”, järkälemäinen ja monivivahteinen useilla temmon muutoksilla varustettu ”Disposable Heroes” ja suoraviivaisen raaka keskitempoisella bridgellä höystetty revittely ”Damage Inc.” heiluttavat voimakkaimmin repaleista thrash-lippua, mutta muu osa levystä tarjoaa jo selkeästi enemmän jotain, millä Metallica loi pohjan ja perustan koko modernille metallille eri muodoissaan.

Nykyisessä metallissa on olemassa suora yhteys siihen, mitä Metallica teki 30 vuotta sitten tällä ja sen jälkeen kahdella seuraavalla albumillaan. Poimi käteesi esim. mikä tahansa uudenaikainen heavy tai vaikkapa death metal-albumi ja löydät sieltä niitä samoja elementtejä, jotka lämäistiin tiskiin haikean melodisella bridgellä varustetulla legendaksi nousseella metallijyrä ”Master of Puppetsilla”, lyijynraskaalla ja hidastempoisella ”The Thing That Should not Be:llä”, melodisella ja balladimaisella ”Welcome Home (Sanitarium):lla”, alaviritteisellä ja raskaan tiukkarytmisellä ”Leper Messiahilla” ja melodisella instrumentaali ”Orionilla”. Tämän lisäksi moniulotteisessa materiaalissa on mukana myös progahtavaa vivahdetta biisien pituuden venähtäessä paikoin yli 8 minuutin johtamatta kuitenkaan puuduttavaan toistoon, kiitos tunnelman ja temmon muutosten ja taidokkaasti sisään upotetun melodisuuden.

Master of Puppetsin luomista ajanut kunnianhimo ja perfektionismi kuuluu muillakin osa-alueilla kuin itse musiikillisessa annissa. 80-luvun puolen välin levyksi myös tuotanto on yllättävän modernilla tasolla soundien ollessa repivän särmikkäät, mutta samaan aikaan tarpeeksi tuhdit ylläpitämään biisien voimaa. Puppets oli aikanaan yksi parhaiten tuotettuja albumeja, jonka laadukkuus on ajattomampi kuin hyvin monella tuon ajan kattopellin ohkaisista soundeista kärsivillä julkaisuilla.

Vaikka biisimateriaali on suurimmaksi osaksi James Hetfieldin, Lars Ulrichin sekä Kirk Hammettin käsialaa, Cliff Burtonin vaikutuksen on sanottu olleen suuressa osassa siihen, millainen Master of Puppetsista lopulta tuli. Cliff Burtonin on katsottu olleen ehkäpä nelikon kypsin ja lahjakkain muusikko ja erinomainen sovittaja. Burtonin kynänjälki piirtyy albumilla nimibiisissä, Damage Inc:ssä ja Orion-instrumentaalissa, joka on pääosin juuri Burtonin käsialaa. Hetfieldin lyriikat ovat synkkiä ja poliittisesti kantaaottavia käsitellen mm. aggressiota, väkivaltaa, ihmisten manipulointia, vallan väärinkäyttöä ja sodan järjettömyyttä.

Metallican kehitys ulos hämyisistä kellariklubeista metallimusiikin suunnannäyttäjäksi tapahtui hyvin nopeasti ja osoitti bändin visionäärisyyttä, uudistumis- ja kontrolloitua raja-aitojen taakse kurkottamiskykyä eli ominaisuuksia, joita vaaditaan nousemaan huipulle lipsumatta piiruakaan nuoleskelulinjalle. 3 albumin aikana Metallicasta kuoriutui tiivis, ammattitaitoinen ja hyvin öljytty 4-mäntäinen kone, jossa Hetfieldin riffit ja kompit, Burtonin ja Ulrichin rytmiosasto ja Hammetin kiljuvat soolot olivat hitsautuneet saumattomasti yhteen ja palikkatestin palat sujahtaneet juuri oikeisiin reikiin. Suurmenestyksen kynnyksellä odotti kuitenkin tragedia, joka oli vaarassa tuhota kaiken, mitä bändi oli huolella rakentanut. Pysäyttämättömältä vaikuttanut esiinmarssi sai vakavan iskun Cliff Burtonin saatua surmansa albumia seuranneella Damage Inc.-kiertueella Ruotsissa kiertuebussin kaaduttua.

Master of Puppetsista on vaikeaa löytää suurempia puutteita. Jos jotain pitää etsiä, The Thing That Should not Be ei kuulu toimittajan suosikkeihin, vaan jää useinmiten välistä puuduttavuutensa vuoksi. Henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen albumi tarjoaa jokaiselle metallimusiikin ystävälle herkkua mahan täydeltä ollen 30 vuotta sitten avoin portti monelle hevarille, myös itselleni, raskaamman Metallin maailmaan. Albumin arvo koko metallimusiikille on kiistaton ja mittaamaton.

9½ / 10

Tomi Väänänen

1. Battery 5:11
2. Master of Puppets 8:38
3. The Thing That Should Not Be 6:39
4. Welcome Home (Sanitarium) 6:27
5. Disposable Heroes 8:21
6. Leper Messiah 5:42
7. Orion 8:27
8. Damage, Inc. 5:31[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here