Myon – Vitalworks (2015)

[three_fourth]Oululainen Myon on palannut juhannuksen korvilla julkaistulla viidennellä levyllään ”Vitalworks.” Edellisestä ”Frameworks”- albumista onkin ehtinyt kulua aikaa peräti kahdeksan vuotta. Viime vuonna julkaistut singlet ”How Does It End” ja ”Chains Of Society” nostattivat odotuksia ja molemmat laatukappaleet löytyvät myös tältä täyspitkältä. ”Vitalworks” sisältää 14 biisiä, joten melodista hard rockia on tarjolla lähes tunnin verran.

Levyn alkuun sijoitettu single ”Otra Vez” on jo herättänyt varsin ristiriitaisia tunteita ja arvioita. Erityisesti Saksanmaalla tangoa ja rockia yhdistävä videonakin julkaistu biisi on aiheuttanut kritiikkiä. Se avaa levyn erikoisella tavalla, mikä osoittaa Myonilla olevan rohkeutta astua genren mukavuusalueen ulkopuolelle. Latinalaiseen Amerikkaan vievät musiikin yleiset tuntemukset, osittaiset tällä kielellä lauletut sanat sekä tangorytmi voivat kuulostaa tässä yhteydessä omalaatuiselta ja huonosti yhteensopivalta yhdistelmältä, mutta niin vain Myon saa biisin toimimaan ja tarttuvuuskerroin on sekin melkoinen. Tämän biisin voisi hyvin kuvitella uppoavan kotimaassa hieman laajempaankin kuulijakuntaan.

Aiemmin julkaistut single-biisit soivat levyn keskivaiheilla peräkkäin ja edelleen erityisesti ”How Does It End” säväyttää hienoilla melodioillaan. Myonin soundissa aiemminkin läsnä ollut progressiivinen ote kuuluu useissa kohdissa kappaleissa kuten ”Chains Of Society” sekä ”Last Tear,” mutta pääroolissa ovat jatkuvasti vahvat melodiat. Biisimateriaali on tasaista, ja edukseen erottuvat myös balladi ”In The Arms Of Eternity” sekä nopeatempoisempi ”Call Of The Senses,” jossa Mika Pohjolan koskettimet maalailevat hienoja kuvioita. Levyn loppupuoli ei aivan samalla tavalla vakuuta, ja ehkä pakettia tiivistämällä vielä kompaktimpaan 10–12 biisin muottiin olisi ollut toimivampi ratkaisu. 20 vuotta toiminnassa olleen orkesterin kokemus kuitenkin kuuluu kautta linjan, ja edellisestä levystä on sovitusten suhteen kehitytty hienosti eteenpäin.

Ensimmäistä kertaa Myonin täyspitkällä saadaan kuulla laulaja Marco Mannermaan suoritusta ja mies hoitaa hommansa perusvarmasti. Laadukkaalle äänelle voisi antaa enemmänkin tilaa musiikkimaton päällä. Yleisesti Soundmix-studiolla Oulussa taltioitu albumi kuulostaa sopivan maanläheiseltä, ja musiikkityylille tarpeellista jykevää kosketinsoundiakin on mukana riittämiin.

Jo aiemmin Metalliluolassa on ihasteltu Jyrki Laihon ja Mika Pohjolan taitavaa yhteen soittoa, joka jatkuu edelleen ”Vitalworksin” parhaina hetkinä. Pohjolan koskettimet maalaavat hyvin perinteistä ajatuksia 1980-luvulle ja AOR-klassikoihin vieviä tunnelmia Laihon tukiessa menoa progressiivisemmalla kitaratekniikallaan. Jos Foreignerin 1980-luvun AOR-soundi yhdistettynä Rushin saman vuosikymmenen ”Power Windows”-kauteen maistuu, Myon on tämän vuoden varma valinta.

8+ / 10

Ville Krannila

[/three_fourth] [one_fourth_last]

myonvitalworks

1.Otra Vez
2.Twist In The Orbit
3.Mystery Of The Moment
4.Call Of The Senses
5.Blood Mountain
6.In The Arms Of Eternity
7.When It Could Begin
8.Chains Of Society
9.How Does It End
10.Answer To It All
11.Last Tear
12.No Pain No Gain
13.Finally Forgiven
14.Silent Goodbye[/one_fourth_last]

Website | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.