Jäähyväiset Acceptille – Dirkschneider @Helsinki Tavastia-klubi, 1.3.2016

DSC_3475

Viime syksyllä legendaarinen sirkkeliääni ja Saksan sotatankki Udo Dirkschneider ilmoitti jättävänsä lopulliset jäähyväiset entisen yhtyeensä Acceptin tuotannolle. Udo soittaisi tulevalla kiertueella ainoastaan Accept-materiaalia ja sen jälkeen nämä klassikot jäisivät lopullisesti eläkkeelle miehen konserteista.

Paluu tapahtui tutulla UDO-yhtyeen kokoonpanolla, mutta Dirkschneider-nimen alla. Päätös vanhan yhtyeen materiaalin heivaamisesta ei ole varsinaisesti yllättävä, eikä tunnu niin pahalta pettymykseltä kuin voisi kuvitella. UDO:n rundeilla Accept-biisien määrä oli vähitellen pudonnut ainoastaan yhteen päätöskappaleeseen ja miehellä on omassa katalogissaan melkoinen määrä hienoja metalliveisuja. Lisäksi Accept on itse yhä voimissaan kiertäen loistavan uuden laulajan ja tasokkaiden omien levyjensä myötä ahkerasti maailmaa.

Joten odotukset korkealla Metalliluola saapui loppuunmyydylle Tavastia-klubille. Kiertue oli alkanut vasta reilu viikko aiemmin Norjasta, joten alkutaipaleella vielä vaellettiin. Alusta alkaen oli selvää, että yleisömäärästä ei illan menestys ainakaan jäisi kiinni ja klubi oli jo lämmittelijän aikana mukavasti täyttymässä.

DSC_3163

Illan avasi Kanadan heavy metal pioneeri Anvil, jonka suosio pääosin vuoden 2008 ”The Story Of Anvil”- dokumentin myötä on ollut tasaisessa kasvussa. Bändi sai hyvän vastaanoton muutama vuosi takaperin Saxonin lämmittelijänä Nosturissa, jossa soitti omankin keikan myöhemmin. Nyt uunituore ”Anvil Is Anvil” levy takanaan katsottiin mistä kunnossa Lips Kudlow ja kumppanit paikalle saapuivat. Täytyy heti käteen tunnustaa, että yhtyeen kaljahevi suttuisilla soundeilla ei ole itselleni koskaan uponnut. Anvil tuntuu jämähtäneen 1980-luvun alkuun ja biisit lainaavat häpeämättömästi mm. Acceptin ja Iron Maidenin varhaisia sävelkulkuja. Aito rakkaus tekemiseen toki paistoi läpi kaikesta, rumpali Robb Reiner takoi rytmiä vakuuttavasti ja Lips kitarassa oli tutun hyväntuulinen ja sympaattinen hahmo. Kunnioitettavat 60 vuotta keikkaa seuranneena päivänä täyttänyt Kudlow tarjoili Tavastialle tutun dildo-soolonsa, joka kirvoitti yleisöstä melkoiset suosionosoitukset. Kaikki tämä ei silti riittänyt peittämään kappaleiden kuten ”Badass Rock’n’Roll” ja uudelta levyltä vedetyn ”Zombie Apocalypsen” puutteellisuutta. Setti päättyi odotetusti bändin anthemiin ”Metal On Metal”, joka sai yleisöön jälleen liikettä ja lopuksi veisattiin hyvää syntymäpäivää kakkuineen Lipsille. Anvilille toivomme kaikkea hyvää jatkossa ja selvää laadun kiristystä sävellyspuolelle.

DSC_3424

Varsin lyhyeltä tuntuneen odottelun jälkeen Dirkschneider asteli bändeineen lavalle ja jo Accept-ajoilta tuttu avausraita ”Starlight” potkaisi homman hienolla sykkeellä eteenpäin. Soundit eivät aina Tavastialla ole olleet optimaaliset, mutta nyt oli ilo huomata kitaroiden soivan selkeästi, basson olevan ylipäätänsä kuuluvissa ja rumpujen kumisevan korvia säästeliäällä tasolla. Myös Udon vokaalit olivat etualalla kuten pitää. Volyymi oli varsin inhimillinen, toki riippuen paljon siitä missä kohden klubia seisoi. Tässä vaiheessa täyteen ahdetussa Tavastiassa lämpötila oli noussut sellaiseksi, että yleisömassan keski- ja loppuosastollakin sai pyyhkiä hikeä otsastaan. Toisaalta paikalle saapuneet fanit saivat aikaan melkoisen äänivallin nostattaen tiivistä, mutta hienoa tunnelmaa entisestään.

Itselleni Udon keikka oli ensimmäinen todistettu tällä kokoonpanolla. Viimeksi toinen vanha Accept-konkari Stefan Kaufmann seisoi vielä kuusikielisen varressa. Yhtye koostui nuorista muusikoista täydennettynä lähes 20 vuoden Udo-veteraani basisti Fitty Wienholdilla. Odotetusti kitaristi Kasperi Heikkinen pääsi kotimaan kielellä ääneen toisen kappaleen jälkeen ja kertoi luvassa olevan ilta klassikoita, joista seuraavaksi kiskaistiin rivakka ”Flash Rockin’ Man.”

DSC_3473Setti oli melkoista tykitystä alusta loppuun ja 24 kappaleen reilusti yli kahden tunnin soittoajalla nälkä varmasti tuli tyydytetyksi. Kappalevalinnat keskittyivät Acceptin 1981–1986 julkaisemiin viiteen studiolevyyn ja näiltäkin poiminnat olivat varsin odotettuja. ”Wrong Is Right” sekä ”Midnight Highway” olivat poikkeuksena harvemmin kuultuja esityksiä. Kieltämättä olisi ollut paikallaan kuulla biisi tai kaksi myös yhtyeen aliarvostetuilta 1990-luvun ”Objection Overruled” ja ”Death Row” levyiltä, mutta kun jo setin keskivaiheilla vedettiin oma ikisuosikkini ”Princess Of The Dawn, ” balladien kuningas ”Winter Dreams” sekä loistava ”Restless & Wild” on vaikea löytää valittamisen aihetta. Varsinainen keikka päättyi ”Russian Roulette”-levyn klassikkoon ”TV War” ja lyhyen odotuksen jälkeen fanit palkittiin peräti viidellä encorella, jotka eivät yllätyksiä tuoneet: ”Metal Heart,” ”I’m A Rebel,” ”Fast As A Shark,” ”Balls To The Wall” sekä ”Burning” laittoivat sellaisen niitin iltamalle, ettei lisäyksiä jääty kaipaamaan.

Udo vaikutti olevan vahvassa vireessä ja eläkeikää lähestyvä herra jaksaa paahtaa tinkimättömästi edelleen. Vatsa päämiehellä on kasvanut viime näkemästä, mutta tuttu sirkkeliääni on säilynyt vahvana. Nykyistä Acceptia mitenkään väheksymättä oli mukava kuulla klassikot alkuperäisen laulajan esittämänä. Muu yhtye aavistuksen kasvottomana, soitti silti biisit uskollisella tyylillä ja varmaotteisesti. Sweden Rockissa tämä kokemus vielä toistuu ja vaikka setti pysyisikin samana, mielellään mennään todistamaan toisenkin kerran Dirkschneiderin livekunto. Ja ennen vuoden loppua tulossahan on myös DVD, joten Udon tulkitsemia Accept-klassikoita saamme onneksi fiilistellä kotikatsomoissa vielä tulevaisuudessakin. Merkkarikaman osalta tarjolla oli paitoja, huppareita ja jopa signeeratut hanskat, joskin kohtalaisen tökerö designpuoli sai valinnan kääntymään hyllystä fyysisenä kappaleena vielä puuttuvaan Udo-studiolevyyn. Hienoa huomata, että niitäkin keikoilla edelleen myydään.

Raportti: Ville Krannila
Kuvat: Marko Syrjälä

[one_half]Settilista Dirkschneider:

Starlight
Living For Tonite
Flash Rockin’ Man
London Leatherboys
Midnight Mover
Breaker
Head Over Heels
Neon Nights
Princess Of The Dawn
Winter Dreams
Restless And Wild
Son Of A Bitch
Up To The Limit
Wrong Is Right
Midnight Highway
Screaming For A Love-Bite
Monsterman
Losers And Winners
TV War
Encore:
Metal Heart
I’m A Rebel
Fast As A Shark
Balls To The Wall
Burning

[/one_half] [one_half_last]Settilista Anvil:

March Of The Crabs
666
School Love
Badass Rock ’n’ Roll
Winged Assassins
Free As The Wind
Zombie Apocalypse
Mothra
Swing Thing
Die For A Lie
Metal On Metal[/one_half_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here