[three_fourth]Nykypäivänä innostuu tuoreesta julkaisusta enää ani harvoin. Levyhyllystä löytyvien levyjen määrä lähentelee jo kipukynnystä eikä uusiin bändeihin tule nykyään tutustuttua entiseen malliin. Tästä johtuen moni varteenotettava bändi on varmasti mennyt minulta ohi. Nyt olivat tähtimerkit kuitenkin kohdallaan, kun sain tilaisuuden ottaa Black.44:n uunituoreen täyspitkän ”No Blanks” käsittelyyn. Kyseessä on pääkaupunkiseudulta käsin vaikuttavan nelikon ensimmäinen täyspitkä ja debyytiksi julmetun kova näyttö. Ei ole mikään ihme, että albumi meni Suomen viralliselle listalle heti ilmestyttyään ja vieläpä komeasti sijalle 19. Ahkera keikkailu on tehnyt orkesteria tunnetuksi metallipäiden keskuudessa ja nyt työ kantaa hedelmää. Ja kun käyntikorttina on heittää tiskiin tallainen opus, niin keikkaa on luvassa takuuvarmasti jatkossakin.
Bändi on ilmoittanut vaikuttajikseen Downin, Black Sabbathin ja Black Label Societyn ja vaikka niiden vaikutuksen kuulee, on soppaan saatu hienosti ympättyä omia sävyjä. Mistään kopioinnista tai riffivarkauksista tässä ei ole kyse. Nimenomaan kitarariffien ehdoilla tässä mennään ja niitä onkin levylle taiottu ilahduttavissa määrin. Tästä voisi kuvitella, että laulumelodiat kärsisivät kitaroiden ylivallan alla, mutta näin ei ole. Vokalisti Jason taitaa niin nätit laulumelodiat, kuin ankaramman tylytyksenkin ihailtavalla tavalla. Ja kuunnelkaapa piruuttaan avausraita ”Overcomen” väliosa. Onko kukaan koskaan kuullut lausetta ”You fuckin´ asshole” laulettuna tuolla tavalla? Kuulostaa yhtä aikaa siistiltä ja häiriintyneeltä. Äkkiähän tuollaisen lyriikan luulisi sopivan huudettavaksi, mutta tämäpä meneekin hempeän melodian varassa.
Muutenkin yllätyksiä on luvassa pitkin levyä. Akustinen intro toisena tulevassa ”Hometown Murdererissa” toimii upeasti kunnes turpaan tulee taas loppubiisin ajan. Kolmas biisi ”The Red Saint” on tyrmäisku, jonka kitarakuvio saa puimaan nyrkkiä niin yksin kuin seurassakin. Tämän soidessa tekisi mieli lähteä hiipimään öisille kujille ja toivovan vastaan tulevaa mellakkaa. Kaiken kruunaa todella komea kertosäe joka tulee hieman puskista, mutta jää soimaan päähän senkin edestä. Ehdoton helmi, joka aukeaa useamman kuuntelukerran myötä aina vain hienommin.
Kitarailotulitus jatkuu ”Into The Gracessa,” vaikka basson varassa säemelodiaa rakennetaankin. Tästä löytyy myös tuplabassarityöskentelyä, joka sopiikin kertosäkeen jatkoksi komeasti. ”Born Wrong” on taas luuvitonen päin pläsiä. Kyseessä on komea tylytys, jonka huutokertosäe luo uhkaavan tunnelman. Tämä biisi toimii myös livenä jäätävän hienosti. ”The Outlaw” hyökkää Sabbathmaisella kitarariffillä ja kierroksia nostetaan kertosäkeeseen. Tässä kuullaan myös kunnon kiipparisoolo, jonka lurauttaa ilmoille vieraileva kosketinsoittaja Mauro Gargano. Tämä raita erottuu joukosta juuri tämän soolovälikkeensä ansiosta. ”The Eyes Above” on outo kappale, sillä siitä tulee mieleen Alice In Chains. Kertosäe sen tekee ja kova sellainen kyseessä onkin. Myös tempo on rivakampi, joten levyn luonteeseen tulee draamankaarta tallaisen jälleen.
”Shit Hits The Fan” palauttaa nyrkin naamaan. Erittäin raskas biisi on kyseessä, mutta tässä kohtaa tuntee kuulleensa tämän ennenkin. Raskas louhinta ja huutokertosäe kyllä toimivat, mutta varsinaisesti tämän pelastaa B-osa. Se vaihtaa nopeudellaan myös biisin luonnetta parempaan suuntaan. Levyn päättävä ”From Right To Wrong” on hieno päätös tälle albumille. Aavistuksen nopeampi pala, jonka säröttömät kitarat säkeen alla tuovat kaivattua muutosta vaikka syvissä vesissä muuten mennäänkin. Yhdeksän biisiä on juuri sopiva mitta kokonaiskeston jäädessä n. 38 minuuttiin. Yhtään huonoa biisiä ei ole ja albumin parissa huomaa viihtyvänsä erinomaisesti.
Levyn soitua läpi on turpiin vedetty olo. Kuuntelu nostaa adrenaliinitasoa, joten loppuillasta tämän kuunneltuaan on turha kaavailla nukkumaanmenoa. Jos menokenkää alkaa vipattamaan, on paras ottaa suunta lähimmälle rock-klubille ja toivoa, että sen lauteilta löytyisi Black.44 piiskaamassa yleisönsä heavy metal taivaaseen.
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
Lue Metalliluolan Black.44 haastattelu tästä.
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Overcome
2. Hometown Murderer
3. The Red Saint
4. Into The Grace
5. Born Wrong
6 .The Outlaw
7. The Eyes Above
8. Shit Hits The Fan
9. From Right To Wrong[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arviossa){kind=link}