Ace Frehley – Origins Vol. 2 (2020)

Legendaarinen ex-Kiss kitaristi Ace Frehley palaa cover-biisien maailmaan neljän vuoden tauon jälkeen ”Origins. Vol 2”:en myötä.

Huhtikuussa 2016 ilmestyneellä ensimmäisellä ”Origins”-levyllä vieraili useampi tunnettu muusikko ja sama trendi jatkuu myös kakkososalla. Vierailun uusivat kitaristi John 5 ja Lita Ford. Heidän lisäksi kuullaan Cheap Trick -vokalisti Robin Zanderia ja toista entistä Kiss-kitaristia Bruce Kulickia.

Albumi käynnistyy pirteällä versiolla Led Zeppelinin yli 50 vuoden takaisesta ”Good Times, Bad Timesista”. Acen versio ei pärjää alkuperäisen vimmalle ja laulajana Ace häviää reilusti Robert Plantille. Toisaalta Frehleyn lakoninen vokalisointi istuu biisiin mukavasti.

Mountainin ”Never In My Lifen” hurja riffi taipuu Ässän käsittelyssä komeasti groovaavaksi sovitukseksi. Kappale on yksi levyn parhaista vedoista, Acen kitara-licksien tarjotessa täyden laidallisen sitä aitoa ja oikeaa ”Aceismia”, joka on kuin suunniteltu ilmakitarointia varten.

Aiemmin jo sinkkuna julkaistu versio Deep Purplen ”Space Truckin’”-klassikosta on selkeästi heikompi veto, kuin kaksi sitä edeltänyttä biisiä. Toisaalta harvoin olen kuullut loistavia cover-versioita Purplen biiseistä. Suurin ero alkuperäiseen tulee luonnollisesti vokaaleissa, sekä groovessa. Ace bändeineen luottaa enemmän halonhakkaajan otteeseen, edes yrittämättä tavoitella Purplen henkeä, joka parhaimmillaan toi mieleen jazz-pumpun kahden viikon rännin jälkeen.

Tulkinta Beatlesin ”I’m Downista” pitää sisällään ensimmäisen John 5:n kahdesta vierailusta levyllä. Versiosta tuskin on kerrottavaa jälkipolville, mutta biisissä on hyvä meininki ja jo se kantaa pitkälle. Beatlesin jälkeen on luonnollisesti soitettava Rollareita ja Acen valinta osuu puhki soitettuun kappaleeseen eli ”Jumpin’ Jack Flashiin”, jolla päävokaaleista vastaa Lita Ford. Versiota voisi kuvata samoin kuin edeltänyttä Beatles-vetoa: meininki on hyvä, mutta varsinaisesti mitään uutta raitaan ei ole pyritty tuomaan. Tämä tuskin on ollut edes tarkoitus.

Klassikko-bändien coverointi jatkuu Creamin ”Politicianin” myötä ja tässä kuullaan jälleen John 5:n kitarointia. Blues-pohjaisen riffin vetämä biisi kääntyy Acen käsittelyssä lähelle Frehleyn omaa materiaalia, ollen onnistunut versio tästä Creamin vähemmän tunnetusta sävellyksestä. Britti-invaasio jatkuu Kinksien ”Lolan” myötä. Akustinen kitara rullaa komeasti, mutta Acen jäljittelemätön laulutyyli ei oikein istu tähän klassikkoon.

Humble Pien ”30 Days In The Holen” vokalisoi komeasti Robin Zander ja biisi on myös muilta osin onnistunut. Jimi Hendrixin ”Manic Depressioniin” Ace on saanut vieraakseen Bruce Kulickin ja herrojen kitaratulitus toimii komeasti. Kappale nousee yhdeksi omaksi suosikkivedoksi tältä levyltä.

Kuva: Jay Gilbert

Paul Revere And The Raidersin ”Kicks” oli itselleni outo biisi ja kuuntelin tätä arviota tehdessäni alkuperäisen version ensimmäistä kertaa. Samaa voidaan sanoa Animalsien “We Gotta Get Out Of This Placesta”. Molemmista voisi sanoa, että onnistuneita versioita Ace bändeineen on tehnyt, mutta kumpikaan ei kuitenkaan ole lähellä levyn parhaita vetoja.

Bonusbiisinä kuullaan Acen tulkinta vanhasta Kissin ”She”-klassikosta, joka jo ennen levyllä 1975 ilmestynyttä versiotaan periytyi Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn ennen Kissiä pyörittämän Wicked Lesterin materiaalipankista. Sovitus on onnistunut, mutta itse valitsen myös jatkossa alkuperäisen Kiss-tulkinnan, kun haluan kyseisen biisin kuulla.

“Origins Vol 2” kärsii samasta ongelmasta, kuin suurin osa cover-levyistä. Useimmat tässä kuultavat alkuperäiset versiot ovat osa rockin kaanonia, joten niiden uudelleen nauhoitus on periaatteessa häviö-tai-rökäletappio-tilanne. Ace onnistuu välttämään rökäletappiot ja muutamaan kappaleeseen saadaan puhallettua jopa uutta henkeä. Levyn suurin vahvuus on sen herättämä hyvä fiilis. Biisit tihkuvat soittamisen iloa ja Acen bändi svengaa parhaimmillaan komeasti. Silloin kun svengiä ei irtoa tarpeeksi, yhtye korvaa puutteen raa’alla voimalla.

”Origins Vol 2” on hyvän mielen levy, joka kannattaa nauttia hyvässä seurassa kylmien virvokkeiden kera. Kuten useat onnistuneet illanistujaiset, myös ”Origins Vol 2” on tapaus, josta ei välttämättä jälkikäteen muista muuta, kuin sen, että hauskaa oli. Ja tämä rock-musiikin tarkoitus pohjimmiltaan myös usein on.

7/10

Ilkka Järvenpää

1. Good Times, Bad Times
2. Never In My Life
3. Space Truckin’
4. I’m Down
5. Jumpin’ Jack Flash
6. Politician
7. Lola
8. 30 Days In The Hole
9. Manic Depression
10. Kicks
11. We Gotta Get Out Of This Place
12. She

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän