Black Star Riders – Heavy Fire (2017)

Thin Lizzyn lopetettua vuonna 1983 toimintansa kesti 13 pitkää vuotta, ennenkuin uusi inkarnaatio saatiin lavoille. Viimeisellä ”Thunder And Lightning”-albumilla soittanut kitaristi John Sykes kasasi ryhmän ympärilleen kunnioittamaan Phil Lynottin jälkeensä jättämää perintöä Lizzy-biiseistä koostuvien rundien muodossa. Jäsenet tulivat ja menivät Lynottin vokaaliosuuksia hienosti imitoineen Sykesinkin lopulta jättäessä aluksen. Tässä vaiheessa keulamieheksi otettiin vokalisti/kitaristiksi entinen The Almighty-laulaja Ricky Warwick, jolla oli suuret saappaat täytettävänä.

Elettiin vuotta 2012 kun bändi sulkeutui ensi kertaa studioon ja alkoi tallentaa vuosien varrella kertyneitä ideoitaan. Julkisuuteen annettiin ymmärtää, että uutta Thin Lizzy-materiaalia olisi vihdoin luvassa pitkän tauon jälkeen. Kitaristi Scott Gorham ja rumpali Brian Downey päätyivät kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun: nimellä Thin Lizzy albumia ei julkaistaisi ja Black Star Riders oli syntynyt.

Yhtyeen hienosta debyytista ”All Hell Breaks Loose” on kulunut pian neljä vuotta ja kuin varkain bändi on edennyt jo kolmanteen pitkäsoittoonsa ”Heavy Fire”. Thin Lizzyn liekkiä pidetään selkeästi vakan alla, vaikka kaikki varmasti tietävät mistä vaikutteet ammennetaan ja mihin soundi perustuu. Tämän ymmärtää täysin, onhan klassikkokauden kitaristilegenda Gorham ainoa jäljellä oleva Lizzyn kanssa levyttänyt jäsen. Poissa ovat Brian Downey sekä kosketinvelho Darren Wharton, joiden piti alun perin soittaa BSR:ssä. Warwick on sentään ollut mukana alkuräjähdyksestä asti ja hoitaa vokaalisuoritukset maaliin kunnialla tällä tuoreimmallakin pitkäsoitolla. Jopa niin maaliin, että huomaa välillä ihmettelevänsä mitä Phil Lynott tuumaisi jos kuulisi kuinka Warwick soundaa häneltä. Ja kuinka hienon ja oikealla tavalla Thin Lizzylta kuulostavan levyn yhtye on tehnyt.

Albumin alkutahdeista vastaava nimibiisi runttaa jopa yllättävän rajusti sekä nykyaikaisesti ja samaa linjaa jatketaan seuraavana tulevalla ”When The Night Comes In”-kappaleella, joka on todellinen korvamato. Bändi pitää tahtia yllä myös kahden seuraavan raidan verran. Vauhtia, soiton taituruutta ja Lizzy- vaikutteita ei näistä vedoista puutu. Vasta näiden jälkeen kuultava ”Cold War Love” antaa hetken huilin hitaan ja kauniin melodiansa turvin. Tämä on juuri se oikea raita päättämään vinyyliversion A-puolen.

Tahti jatkuu melodisena videonakin julkaistun ”Testify Or Say Goodbyen” myötä. Tämä on yksi albumin kulmakivistä tällä kertaa hienon säemelodiansa ansiosta. Bassokuvion johdattama ”Thinking About You Could Get Me Killed” vie kuulijan raskaampien sävyjen maailmaan ja ”True Blue Kid” puolestaan hyvin Lizzymäiseen ympäristöön niin laulumelodioidensa kuin kitaroiden kautta; vaikka ei aivan levyn helmiin muuten lukeudukaan. ”Ticket To Rise” ottaa peliin naistaustat kertosäkeessä ja tuo jälleen hieman uuden kulman levyn kaareen. Vaikkei tämäkään levyn parhaimmistoon lukeudu, huomaa kuunnellessaan hymyilevänsä kuin varkain. Yhtään huonoa biisiä ei ole vastaan tullut ja loppuun on säästetty jälleen ripeämpi ralli. ”Letting Go Of Men” hyvin tutuissa äänimaailmoissa rullaava säemelodia saa vakuuttumaan albumin vahvuudesta ja tulevista lukuisista soittokerroista.

On hienoa huomata Thin Lizzyn perinnön elävän ja voivan hyvin. Tämä voisi samalla olla jo yhtyeen kolmas ”uuden tulemisen” jälkeinen julkaisu mikäli tunnetumpaan nimeen olisi päädytty. Black Star Ridersin nimi kannattaa joka tapauksessa painaa mieleen hyvin, sillä näin hyvin toimivat levykokonaisuudet ovat nykyään harvinaista herkkua. Bändin tuotoksia voi suositella kaikille hard rock-diggareille Thin Lizzy-faneista puhumattakaan.

9/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

Metalliluolan Black Star Riders-haastattelun saa lukuun linkistä.



1.Heavy Fire
2.When The Night Comes In
3.Dancing With The Wrong Girl
4.Who Rides The Tiger
5.Cold War Love
6.Testify Or Say Goodbye
7.Thinking About You Could Get Me Killed
8.True Blue Kid
9.Ticket To Rise
10.Letting Go Of Me

Kommentit

kommentit