Mötley Crüen johtohahmo, perustaja, basisti ja pääasiallinen säveltäjä Nikki Sixx on täyttänyt 60 vuotta.
Sixx syntyi nimellä Frank Carlton Serafino Feranna Jr. 11.12.1958. 1970-luun lopussa hän vaikutti yhtyeissä Sister ja London, molemmissa kokoonpanoissa oli eri vaiheissa mukana myös W.A.S.P. -johtohahmo Blackie Lawless, joka korvasi Frankin London-yhtyeessä vuonna 1980. Tässä vaiheessa Frank Feranna muuttui virallisesti enemmän potentiaalia rock-tähteyteen omaavaksi Nikki Sixxiksi.
Tammikuussa 1981 hän perusti Mötley Crüen, josta tuli Los Angelesin villein ja ihailluin yhtye. Nopeasti bändi nousi yhdeksi hard rockin ja heavy metallin pahamaineisimmista kokoonpanoista. Sen alkuperäinen ja edelleen viimeisin aktiivinen miehistö, Sixx, laulaja Vince Neil, kitaristi Mick Mars sekä rumpali Tommy Lee räiskyi tulta ja energiaa niin lavalla kuin sen ulkopuolella.
Jo vuonna 1983 he kiersivät Ozzy Osbournen kanssa ”Shout At The Devil” –albumin myötä suosituimpana uuden aallon metalliyhtyeenä. Metallivaikutteet alkoivat vähentyä seuraavalla ”Theatre Of Pain” –levyllä ja yhtyeen raskaan rockin ja Mick Marsin selkeän metallisen kitarasoundin välillä fuusioitui täydellisestä vuoden 1989 ”Dr. Feelgoodilla”. Mötley Crüe vetosi alusta alkaen faneihin elämää suuremmalla imagollaan ja kappaleillaan, jotka olivat saman aikaisesti tarttuvia, todellisesta katuelämästä inspiraationsa poimivia ja tihkuivat voimaa sekä seksiä. Yhtye loi faneilleen oman maailmansa, jossa kaikki oli mahdollista. Tämä maailma on jatkanut kasvuaan vuosikymmenien aikana ”The Dirt” biografiakirjan ja legendoiksi muodostuneiden tarinoiden siivittämänä.
Biisit levyillä ”Too Fast For Love,” (1981) ”Shout At The Devil” (1983) sekä ”Theatre Of Pain” (1985) olivat yksilön voimaa ja vapautta korostavia. Mötley Crüe tuntui kertovan kuuntelijalle viestin: ”vapaus tekee sinusta sankarin.”
Bändiin ”Shout At The Devilillä” liitetty satanistinen imago ei sekään kääntynyt yhtyettä vastaan, vaan osaltaan vielä kasvatti suosiota. Jo toisen albuminsa myötä bändi kiersi Amerikkaa yhdessä Ozzy Osbournen kanssa valtaisan suosion saattelemana. Kiertueesta muodostui yksi The Dirt-kirjan herkullisimpia tarinanlähteitä. Skandaalit, huumeet, väkivalta ja vieroitushoidot olivat läsnä kaikessa yhtyeen toiminnassa alusta lähtien.
Nikki Sixx totesi jo varhain:
Joskus minusta tuntuu, ettemme saa tarpeeksi musiikillista arvostusta. Meitä ei oteta vakavasti.
Tosiassa Mötley Crüen musiikkia ei olisi voinut esittää mikään muu yhtye millään muulla tavalla, niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Kuvitelkaa jos biisin ”Red Hot” olisi esittänyt esimerkiksi Poison?
Asiat usein ovat toteutuneet kuten niiden on aina ollut tarkoitus. Yhtyeen luisuttua pahaan heroiinikoukkuun, pahin addiktio laskeutui Sixxin harteille. Hän otti yliannostuksen huumetta ja kuoli muutaman minuutin ajaksi joulukuussa 1987. Tapahtuma dokumentoitiin myöhemmin kappaleeseen ”Kickstart My Heart.” Tätä seurasi muutaman vuoden aikana tapahtunut raitistuminen ja ironista kyllä taustansa huomioiden, Sixx on viimeisinä vuosina ollut yhtyeestä selvästi parhaassa fyysisessä kunnossa.
Myöhemmin 1980-luvulla Crüen ulosanti siirtyi enemmän hard rock-painotteiseksi ja biisit nousivat glam metallin kulmakiviksi levyillä ”Girls Girls Girls” (1987) ja ”Dr. Feelgood” (1989). Yhtyeen manageri toimi häikäilemätön Doc McGhee, joka piti nimen pinnalla silloinkin, kun muut glam-yhtyeet vajosivat syvään suohon thrash metallin ja grungen vallatessa alaa. Kiitokseksi mies sai potkut sotkuista, jotka liittyivät yhtyeen esiintymiseen Moskovan ”Rock & Peace” – festivaaleilla vuonna 1989. ”Dr. Feelgood”-kiertue oli vielä menestyksekäs, mutta kovin suosio alkui väistämättä hiipua.
Muutosten aika oli lopullisesti edessä, kun Vince Neil jätti yhtyeen vuonna 1992. Klassikkolevyjen aika oli ohi ja vaikka bändi koitti kasvojen puhdistusta uuden solistin John Corabin kanssa, Nirvanan ja Soundgardenin rinnalla ei Mötiköillä ollut mahdollisuuksia. Paradoksaalisesti paras 1980-luvun soundinen Mötley Crüe-levy 1990-luvulla oli Vincen sooloalbumi ”Exposed.” Bändi teki puolestaan erilaisen ja musiikillisesti hienon levyn Corabin johdolla, mutta levy-yhtiö Elektra vaati Neilin paluuta.
Vuoden 1997 epäonnistuneen reunion-kiekon ”Generation Swinen” jälkeen yhtye julkaisi ainoastaan kaksi studioalbumia. Alusta alkaen bändin musiikillinen suunta oli vahvasti Sixxin määrittämä. Basisti kirjoitti valtaosan materiaalista muiden jäsenten osallistuessa sävellystyöhön satunnaisesti. 2000-luvulla Sixx toi luovaan prosessiin ulkopuoliset biisinkirjoittajat James Michaelin ja ruotsalaisten hittinikkareiden johdolla. Väkinäinen lopputulos on erityisesti bändin viimeiseltä ”Saints Of Los Angeles” -albumilta tuskallisen selvästi kuultavissa. Sixx dominoi bassollaan myös vahvasti yhtyeen soundia ja soitti sitä usein kuin rytmikitaraa. Erityisesti bändin kahden ensimmäisen albumin pelkistetty tuotanto sekä raskas soundi syntyivät paljolti Sixxin ja Marsin yhteispelistä. 
Mötley Crüe ilmoitti viimeisestä kiertueestaan vuonna 2014 ja allekirjoitti sopimuksen, jolla kiellettiin esiintymiset 31.12.2015 toteutuneen viimeisen Los Angelesin konsertin jälkeen. Viimeisestä konsertista ilmestyneellä ”The End” –elokuvalla jäsenet olivat selvästi helpottuneita lopun lähestyessä, Sixx tuntui olevan erityisen innoissaan ajatuksesta jättää Mötley Crüe lopullisesti taakseen. Paria poikkeusta lukuun ottamatta hänen oman yhtyeensä keikoilla ei kuultu Crüen materiaalia, kun taas Vince Neil on omilla soolokiertueillaan esittänyt pelkästään vanhan bändinsä hittejä.
When we started, we set out to search and destroy, now we are destroying ourselves. – Nikki Sixx –
2000-luvulla Sixx soitti Crüen lisäksi lyhyeksi jääneessä 58-yhtyeessä sekä levyn ”Here Come The Brides” vuonna 2004 julkaisseessa Brides Of Destructionissa. Vuonna 2007 Nikki perusti yhdessä James Michaelin sekä DJ Ashban kanssa Sixx A:M –kokoonpanon, joka julkaisi seuraavan vuosikymmenen aikana viisi studiolevyä sekä muutaman EP:n. Yhtye jäi tauolle viime vuoden lopussa, mutta on väläytellyt paluuta lähiaikoina uuden materiaalin merkeissä. Lisäksi basistilta on ilmestynyt biografia ”The Heroine Diaries”. Sixx on ilmoittanut julkaisevansa ensi vuoden aikana trilogian levyjä ja vihjasi viime vuonna kokonaan livekonserteista vetäytymisestä. Basistin innoton esitys Sweden Rockissa Sixx A.M. –yhtyeen kanssa pari vuotta sitten tuntuu vahvistavan tämä päätöksen syitä. Mötley Crüen jälkeen ei välttämättä pienissä klubeissa musisointi jaksa enää vanhempaa herraa innostaa.
Vanhat fanit innostuivat kuitenkin uutisesta Mötley Crüen paluusta studioon tänä vuonna. Yhtye on levyttänyt muutaman uuden kappaleen tulevan ”The Dirt” –biografian filmatisoinnin soundtrackille, elokuvan julkaisua odotellaan Netflixin kautta maaliskuussa 2019. Sixx on luvannut materiaalin ”häikäisevän” fanit.
Teksti: Ville Krannila
Onnea Nikki Sixx!
Alta katseluun miehen parhaita esityksiä, Mötiköiden, Brides Of Destructionin sekä Sixx A.M.:n kanssa:
https://www.youtube.com/watch?v=qiVC89V4RpM
https://www.youtube.com/watch?v=4WU6DpFFWTM
https://www.youtube.com/watch?v=PYlS_kmxES0
https://www.youtube.com/watch?v=IwAme8lLpAk
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
