Eyehategod on kiistatta raskaan musiikin legendaarisimpia nimiä sludge ja stoner -genreissä. Musiikillisten ansioiden ohella bändin leirissä on vuosikymmenien aikana sattunut ja tapahtunut, ja monelle nämä ovat se merkittävin tekijä, johon nimi yhä yhdistetään. Nämä vaikeudet ja kokemukset heijastuvat erityisesti keulamies Mike IX Williamsin lyriikoihin. Näiden kautta kuvastuva ahdistus on usein käsinkosketeltavissa.
Eyehategod perustettiin vuonna 1988 ja bändistä on aikojen saatossa kehkeynyt oman lajityyppinsä keskeisimpiä tekijöitä. Pitkään uraan on mahtunut silti vain kourallinen levyjä, viimeisimpänä julkaisuna vuoden 2014 bändin mukaan nimetty pitkäsoitto. Keikkarintamalla Eyehategod on siitä huolimatta ollut aktiivinen ja lavalla bändi on omimmillaan. Lavalla erityisesti Mike on aina ollut levoton, heiluen ja raastaen itseään läpi shown.
”Dopesick” oli aikanaan New Orleansin kuninkaiden kolmas pitkäsoitto. Corrosion Of Conformityn ja Downin riveistä tuttu Pepper Keenan toimi tuottajana Billy Andersonin kanssa ja studiossa nähtiin myös yhtyeen uusi basisti Vince LeBlanc.
Sessiot olivat hankaluuksia täynnä alusta alkaen. Henkisesti epätasapainonen yhtye suututti studion omistajat jo alkuvaiheessa, ja nämä uhkailivat potkivansa muusikot ulos tiloista. Williams taltioi albumin introna kuultavan lasin rikkoutumisen iskemällä pullon rikki studion lattiaan, seurauksena hän sai avohaavan käteensä ja karjui veren valuessa äänensä nauhalle. Jäsenet sotkivat verellä paikkoja lisää ja homma oli saanut alun, joka leimasi tulevia päiviä sekä koko lopputulosta.
Epämukavuus kuuluu jokaisesta hetkestä ja jokin on jatkuvasti vinossa. Musiikki tuntuu ainoastaan tukevan Williamsin maanisia kivunhuutoja. Albumin loppupuolella kuullaan pari syvältä rouhivaa stone rock -riffiä, mutta muilta osin kyseessä on lähinnä doom- ja satunnaisesti jopa punk-levy. Soundi on suttuinen ja tarkoituksellisen epätasainen matto, josta vokaalit nousevat piikkeinä satunnaisesti ylemmäs.
Vastaavaa ei muualla kuultu, ja ainutlaatuisuus on tuonut Eyehategodille mainetta ja kunniaa, vaikka suuren yleisön villitsemiseen ei tällaisella mätöllä ollut mahdollisuutta. Julkaisua seuranneet kiertueet Amerikassa lämmitellen White Zombieta ja Panteraa, toivat bändin musiikin oikealle kohdeyleisölle, joka oli myös ajan hermoilla. Tämä kiistatta siivitti myös ”Dopesickin” menestykseen.
Vaikka ”Dopesick” ei ole helppoa tai kaikille edes genren ystäville välitöntä nautintoa, sen ainutlaatuisuus vie väkisin mukanaan. Harvat metallilevyt osaavat kietoa kokonaisuuden niin vahvasti yhteen vinoutuneeseen tunnelmaan kuin Eyehategod, ja tämä on saavutus, jolla paikka historiassa on selvästi ansaittu.
8+/10
Ville Krannila
1.My Name Is God (I Hate You)
2.Dogs Holy Life
3 Masters Of Legalized Confusion
4 Dixie Whiskey
5 Ruptured Heart Theory
6 Non Conductive Negative Reasoning
7 Lack Of All Most Everything
8 Zero Nowhere
9 Methamphetamine
10 Peace Thru War (Thru Peace And War )
11 Broken Down But Not Locked Up
12 Anxiety Hangover
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}