Anthrax – Worship Music (2011)

Yksi metallimaailman suurimmista tapahtumista todellistui vuonna 2005, kun Anthraxin klassinen kokoonpano Joey Belladonna/Scott Ian/Dan Spitz/Frank Bello/Charlie Benante palasi yhteen ja teki mittavan maailmankiertueen. Uutta levyä luonnollisesti odoteltiin rundin jatkoksi, mutta kitaristi Spitz palasi kellosepäksi ja laulaja Belladonna ilmoitti, ettei levynteko kiinnostanut. Usea vuosi kului kappaleita valmistellessa, Belladonnan edeltäjää John Bushia pyydettiin jo bändiin takaisiin pariin otteeseen ja herra veti yhtyeen kanssa muutaman keikan. Bush ei halunnut liittyä enää Anthraxiin pysyvästi ja levylle oli hankittava uusi vokalisti.

Albumi tehtiin jo lähes valmiiksi entisen Devilsize-vokalisti Dan Nelsonin kanssa. Soittajilla menivät sukset ristiin, ja Belladonnan palattua lopulta ruotuun osa lauluraidoista tehtiin uusiksi ja uutta materiaalia kirjoitettiin veteraanilaulajan äänelle sopivaksi.

Tuloksena oli ”Worship Music” – ensimmäinen Anthrax-albumi kahdeksaan vuoteen. Levy julkaistiin 10 vuotta sitten syyskuussa 2011. Livenä bändillä on tuntunut aina riittävän virtaa, mutta Bushin aikakauden viimeisten levyjen taso ei ollut huikea. Lisäksi kaikkea bändin julkaisemaa tunnutaan luonnollisesti verrattavan 1980-luvun klassikkoihin ”Spreading The Diseaseen” sekä ”Among The Livingiin.” Tämä ei varmasti ole edullinen asetelma, mutta onneksi bändi ei antanut sen vaikuttaa luovaan prosessiin ja ”Worship Music” kuulostaa yhä monella tavalla hyvin perinteiseltä.

Levyn alkupuoli hypnoottisen tarttuvaan, Ronnie James Diolle sekä Dimebag Darrellille omistettuun ”In The Endiin” saakka lupaa ja tarjoaa paljon. Kuuntelijalle tarjotaan hienoja melodioita taattuun Anthrax-tyyliin. Otteena on enemmän perusheavy tempon pysyessä keskitasolla, mutta biisit ovat pääosin onnistuneita ja tuntuvat sopivan hienosti Belladonnan äänelle. Kitarasoundi on myös erinomainen ja Scott Ian on tunnetusti kuningas tämän tyyppisessä riffittelyssä. Singlejulkaisu ”Fight ’Em Till You Can’t” nousee kohokohdaksi, kappale on yltänyt tältä levyltä ”In The Endin” kanssa Anthrax-kestosuosikiksi.

Puolivälin jälkeen intensiteetti valitettavasti jonkin verran laskee. ”The Giant” ja metallijumalille tribuutiksi tehty ”Judas Priest” eivät ole kovin erikoisia biisejä. Samoin näiden jälkeen soivissa lopun sävellyksissä on paikoitellen toimiva meininki, mutta eivät vakuuta alkupuolen hienojen vetojen tavalla.

Kuva: Hannu Juutilainen

Vuonna 2013 ilmestynyt boksi edition sisältää bonuslevyn ”Anthems,” jolla bändi coveroi kuusi klassikkobiisiä. Lisäksi tarjolla on turha remiksaus ”Crawl”– kappaleesta. AC/DC-, Rush- ja Thin Lizzy-valinnat ovat turvallisia, eivätkä kuluneisiin alkuperäisiin tuo mitään uutta. Epäilemättä AOR-fani Belladonnan myötävaikutuksella taltioiduista Journey– ja Boston-valinnoista sen sijaan voi antaa pisteet, näiden myötä on kuulijalle luvassa harvinaisempaa materiaalia.

Itseäni ovat aina harmittaneet nämä erikois/hyper/kiertueversiot eri levyistä. Kuluttaja huijataan ostamaan sama albumi useaan kertaan. Toki huonompia bonusraitoja on myös näillä kuultu toisin kuin Anthraxin tarjoamat kuusi coveria. Tiedoksi Anthraxia työkseen keräileville, että alkuperäisen julkaisun bonuskappale ”New Noise” löytyy myös uudelta versiolta, vaikka biisiä ei takakanteen ole listattu.

Julkaisupolitiikka olkoon mitä on, ”Worship Music” on puutteistaan ja lievästä epätasaisuudesta huolimatta kokonaisuutena Anthraxin paras tuotos sitten vuoden 1993 loistavan ”Sound Of White Noisen.” Yhtyeeltä on tämän jälkeen ilmestynyt ainoastaan yksi levy, ”For All Kings” ja uutta materiaalia on lupailtu kauppoihin ensi vuodeksi.

7½/10

Ville Krannila

1.Worship
2.Earth On Hell
3.The Devil You Know
4.Fight ’Em Till You Can’t
5.I’m Alive
6.Hymn 1
7.In The End
8.The Giant
9.Hymn 2
10.Judas Priest
11.Crawl
12.The Constant
13.Revolution Screams

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here