[three_fourth]Ruotsalainen psykedeeliaa ja Kraut-rockia yhdistelevä Katla julkaisi debyyttilevynsä Svart Recordsin kautta 28.8.2016. Vuonna 2010 perustetun yhtyeen musiikkia voisi kuvailla unenomaiseksi tripiksi metsämaisemassa ja levyyn tutustuttuani voin vahvistaa tämän väitteen todeksi, sillä kuunnellessa uni meinasi väkisin hiipiä silmään.
Albumin avaa hitaasti eteenpäin laahava ”Horsehead,” jonka stoner-riffiä sävyttää thereminin ujellus. Soundillisesti bändi liikkuu kappaleessa stoner rockin maailmassa, sen verran selkeästi kumarretaan vanhan Black Sabbathin suuntaan naislaulaja Lisan kuulostaessa jopa hieman eräältä herra Osbournelta. Levyn toinen kappale ”Endless Journey” on melkoinen 60-luvun psykedeliatrippi, josta en saanut valitettavasti irti paljon muuta kuin sen, että yhtye onnistuu tässä kohden muistuttamaan melkoisesti Jefferson Airplanea. ”Eat Sleep Die” käynnistyy Iommi-henkisellä riffillä ja koko kappale onkin mielestäni melko selkeä Sabbath-kopio, tosin varsin asiallinen sellainen. Nimiveisu ”Embryo” nousi allekirjoittaneelle albumin ykkösraidaksi. Biisi tavoittelee jopa Doors-henkisiä tunnelmia, tosin ilman urkusoundeja, joiden tilalla kuullaan Lisan soittamaa ujeltavaa viulua. Pitkän intron jälkeen biisi käynnistyy varsinaisesti vasta noin vajaan kolmen minuutin kohdalla. Yli 7- minuuttinen esitys onnistuu pitämään kuulijan koukussaan koko kestonsa ajan, vaikka on tunnustettava, että vokaalit alkoivat kappaleessa pidemmän päälle hieman ärsyttää.
Komean riffin omaava ”I’m Your Queen” nousi omalla suosikkilistallani albumin kakkoseksi, mutta ei lähtenyt kuitenkaan täyteen lentoon jälleen hieman lattean vokaalisuorituksen vuoksi. Kuudentena kuultava ”Circles” tarjoilee aluksi grunge-balladin henkeä, mutta yhtye ohjaa kappaleen varsin pian kohti unenomaista psykedeliaa viulusoolon viimeistellessä tunnelman. ”Illusion” kulkee raskaan riffin ja viulun yhdistelmällä, kääntyen siitä jälleen kerran kohti Sabbath-maata. Valitettavasti kappale komeasta riffistä huolimatta jää selkeäksi täytteeksi.
Albumin lähestyessä loppuaan Katla palaa takaisin Doors-vaikutteiden pariin ”The End”-klassikon mieleen tuovan ”Collisionin” myötä. Upean intron omaava biisi ei valitettavasti kohoa sellaisiin sfääreihin, mihin avaus viittaa. Päätöksenä kuultava ja komeasti nimetty ”A Black Slimy Smooth Tongueshaped Form” käynnistyy suhteellisen reippaasti hieman 1980-luvun goottimusan mieleen tuovan riffin ja Thereminin ujelluksen avioliitolla. Biisi pitää tempon yllä koko kestonsa ollen levyn selkein rockveto, tosin lopun psykedeliaujellus-osio on sellainen, että krapula-aamulle en tätä missään tapauksessa suosittele. Hermoromahdus voi olla lähellä.
Allekirjoittaneelle on osunut arvosteltavaksi useampi Svart Recordsin julkaisu ja häröilymusiikin diggarina olenkin pitänyt suurimmasta osasta melkoisesti. Musiikillisesti Katla ei tee poikkeusta tähän joukkoon. Valitettavasti tämän levyn osalta en pitänyt ollenkaan bändin vokalisti Lisan äänestä ja itse asiassa mitä enemmän neidin laulua kuuntelin, niin vokaaleista tuli tässä tapauksessa minulle ns. ”deal breaker”. Jos jätän laulun sivuun, niin Katlan häröily svengaa varsin komeasti ja biiseissäkin on ideaa. Kiitos Katla ja näkemiin. Hauska oli tutustua, mutta tuttavuutemme jää tällä kertaa tähän.
6-/10
Ilkka Järvenpää
https://www.facebook.com/wearekatla/
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Horsehead
2. Endless Journey
3. Eat Sleep Die
4. Embryo
5. I’m Your Queen
6. Circles
7. Illusion
8. Collision
9. A Black Slimy Smooth Tongueshaped Form[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}