Helsingin Tavastia-klubi täyttyi maaliskuun alussa innokkaista folk-musiikin ystävistä.
Erilaisiin asuihin oli panostettu, kun tämän yhden Euroopan vanhimmista keikkaklubeista valtasivat peikot, maahiset sekä muut mytologian hahmot suippokorvineen ja näyttävine vaatekappaleineen.
Alun perin kiertueen lämppäriksi suunnitellun venäläisen Nytt Landin osallistuminen ei enää onnistunut, joten illan avasi pakanalliseksi folk-musiikiksi yhtyettään kuvaileva Emian.
Musiikkia äiti maalle, ihmisille sekä eläimille säveltävä ja soittava Emian on kotoisin eteläisestä Italiasta, Campanian alueelta läheltä Napolia.
Duo perustettiin vuonna 2011 kahden muusikon Emilio A. Cozzan ja Anna Cefalon ideasta. Tätä yhdistää kiinnostus ja intohimo Pohjois-Euroopan ja pakanallisten kulttuurien ääniä kohtaan. Yhtyeen nimi tulee jäsenten nimien yhdistelmästä, Emilio ja Anna.
Projektissa he yhdistävät omia musiikillisia ja kulttuurillisia elämänkokemuksiaan. Kelttiläisyys ja Välimeren äänet nivoutuvat saumattomasti pohjoiseurooppalaiseen kulttuuriin. Emianin musiikki sisältää näitä kaikkia kauniita kansankieliä.
Harppu, erilaiset torvet, huilut ja muut puhallinsoittimet, syntetisaattori sekä eräänlaiset tamburiinit olivat kovassa käytössä duon hyödyntäessä soittimia ja omia lauluääniään vaikuttavalla tavalla. Bassoa ja rumpuja soitettiin taustanauhoilta yleissoundia tukevoittamaan.
Emian oli hyvin innoissaan ja iloinen ollessaan ensimmäistä kertaa Suomessa. Anna Cefalo kertoi yleisölle haluavansa puhua suomea, mutta kieli oli liian hankalaa. Yleisön kannustuksesta hän lopulta lauloi lyhyesti suomeksi ja yleisö palkitsi virheettömän suorituksen raikuvilla aplodeilla sekä suosionosoituksilla.
Emianin esittämiä kappaleita ovat inspiroineet esimerkiksi duon alkulähteillä sijaitseva salainen vuori ja muinaiset rituaalit. Osa esityksistä perustui perinteikkäisiin kansanlauluihin, joiden alkuperä saattaa olla hyvin kaukana menneisyydessä.
Esitysten välissä nähtiin sympaattisia harpun viritystaukoja ja myöhemmin mukaan otettiin kampiliira sekä säkkipillit (ciaramella). Haltioissaan ollut poikkeuksellisen hyvä yleisö yltyi taputtamaan rytmiä mallikkaasti. Yksi kappale omistettiin eturivin innokkaalle italialaiselle.
Italialaiset kansanperinteet olivat vahvasti läsnä ja saimme kuulla muun muassa Rosabellan surullisen tarinan. Tupakkatehtailla työskennelleistä naisista kertovasta tarinasta kehotettiin etsimään lisää tietoa, mutta tarkemmat yksityiskohdat menivät valitettavasti ohi.
Emianin 35 minuutin pituiseen settiin mahtui yllättävän paljon, ja väitän, että joka ikinen salissa esitystä seurannut olisi nauttinut italialaisten musisoinnista paljon pidempään.
Settilista:
”Evoè Evoè / Vesuvius”
”Januae”
”Litha”
”Oriental SunSet”
”Rosabella”
Emian on:
Emilio A. Cozza – viulu, hurdy-gurdy, nyckelharpa, skotlantilainen ja keskiaikainen säkkipilli, huilut, santur, lyömäsoittimet
Anna Cefalo – kelttiläinen ja sähköharppu, lyyrat, intialainen harmonium, lyömäsoittimet, laulu
Facebookissa neljännesmiljoonan seuraajia kerännyt saksalainen folk-yhtye Faun saatiin vihdoin ja viimein Emianin tavoin ensimmäistä kertaa Suomeen esiintymään. Jo noin 1000 keikkaa heittäneen kokeneen ryhmän konserttia oli odotettu pitkään ja hartaasti jo syksystä 2019.
Keikan piti alun perin tapahtua lokakuussa 2020 ja tuolloin se olisi promonnut vuonna 1998 perustetun Faunin uran kymmenettä albumia ”Märchen & Mythen”.
Parin päivämääräsiirron jälkeen poppoo ei jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan tempaisi uuden albumin pihalle. Viimeisin pitkäsoitto on vuoden 2022 ”Pagan”-nimeä kantava mestariteos.
Faunin musiikissa kuullaan runsaasti perinnesoittimia ja bändi käyttää poikkeuksellisesti useita laulukieliä, kuten saksaa, latinaa, kreikkaa sekä muinaisia skandinaavisia kieliä, kuten muinaisnorjaa. Kyseessä on siten tavallisesta poikkeava yhtye.
Faun tarkoittaa suomeksi faunia, mikä on antiikin roomalaisessa ja kreikkalaisessa tarustossa esiintyvä miespuolinen metsänhaltija, jolla on miehen ruumis ja miehen pää sekä pukin jalat, sorkat ja sarvet.
Kuusihenkisen kokoonpanon musiikkia on kuvattu folk metalliksi, pakanametalliksi ja keskiaikaiseksi musiikiksi. Vastaavia yhtyeitä pohtiessa mieleen juolahtavat erityisesti sveitsiläinen Eluveitie, norjalainen Wardruna sekä saksalaiset Corvus Corax, Schandmaul sekä In Extremo.
Vuoden 2002 debyyttinsä jälkeen kolme Faunin albumia on noussut Saksan albumilistan kymmenen parhaan joukkoon, ja bändi on myynyt kotimaassaan sekä kultaa että platinaa.
Faunin keikan alkaessa kiinnitin heti huomiota siihen, ettei taustanauhoja käytetty yhtä paljon kuin Emianin aikana.
Suomalainen yleisö oli huomioitu asianmukaisesti vanhan liiton suomenkielisen lunttipaperin muodossa, josta muun muassa kampiliiran soittaja Stephan Groth luki suomeksi ääneen seuraavaan kappaleeseen liittyneet teemat ”seksuaalinen energia”, ”hyvin hedelmöittynyt pelto” sekä ”kostea rakkauden luola”. Naurussa oli pidättelemistä!
Savut ja pienet, mutta hyvin erottuneet lavan yksityiskohdat korostivat esityksen näyttävyyttä.
Pohjoismainen mytologia ja kansanperinteet ovat inspiroineet Emianin ohella myös Faunia ja siitä hyvänä osoituksena yhtye esitti Wardrunasta sekä aiemmin Gorgorothista tutun norjalaisen Einar Selvikin kanssa sävelletyn kappaleen ”Odin”.
Bändin pomo Oliver S. Tyr hallitsi lavan etuosaa majesteettisesti hoitaen suurimman osan välispiikeistä. Niel Mitra pysyi keikan ajan vasemmassa takanurkkauksessaan loihtien saliin syntetisaattoreiden ääniä. Kokenut Rüdiger Maul soitti niin montaa erilaista rumpua ja perkussiota, etten pysynyt laskuissa, vaikka kovasti yritin.
Keikan loppua kohden meno vain yltyi ja varsinaisen setin viimeinen biisi oli jo aivan yhtä juhlaa. Mielenkiintoisesti tuorein albumi ”Pagan” ei hallinnut settilistaa kuten kuvittelin ja jäin kaipaamaan esimerkiksi ”Halloweenia”. Yleisö selvästi tunsi yhtyeen vanhemman tuotannon ja oli silminnähden erittäin tyytyväinen jo tässä vaiheessa nähtyyn ja kuultuun esitykseen sekä kappalemateriaaliin.
Faun vetäytyi hetkeksi bäkkärille ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton kun yleisö toivotti bändin vielä tervetulleeksi lavalle. Encoren alkajaisiksi saimme nähdä ja kuulla bändiesittelyn. Jäsenet saapuivat myös vuorotellen lavan edustalle esittämään eräänlaiset soolo-osuudet.
Loppukuvan oton jälkeen kaikki varmasti olettivat keikan jo loppuneen, mutta vielä bändi esitti kysymyksen siitä, haluaako yleisö kuulla vielä yhden kappaleen. Yleisön lisäksi kiitokset löysivät tiensä myös ääni-ihmisille ja mukana olleelle crew’lle.
Viimeisen vedon kertosäkeen yhteislaulun aikana kropan valtasivat kylmät väreet, ja kokemuksesta tuli paljon mieleen Blind Guardianin esiintyminen Helsingin Nosturissa vuonna 2015, kun yleisö jatkoi ”Valhallan” kertosäkeen hoilaamista vielä keikan loputtua rappusissa kohti alakertaa. Nyt Tavastia-klubilla ei menty aivan niin pitkälle, mutta fiilis ja tunnelma salissa oli siitä huolimatta käsinkosketeltava.
Merkkaritiskillä kävi kuhina koko illan ajan ja peräti 100-sivuiset ”Pagan”-albumin earbookit löysivät paljon uusia onnellisia omistajia koko bändin nimikirjoituksilla varustettuina.
Jäsenten sooloprojektit olivat myös ilahduttavasti edustettuina ja myynnissä olivat niin Adaya De Baïracli Levyn soolo Adaya kuin Eluveitien livekeikoilla vuosina 2016–2017 laulaneen Laura Fellan kokoonpano Tvinna.
Päädyimme ostamaan kaikki mainitut, sillä ei tällaisia liian harvoin Suomessa vierailevia yhtyeitä ja esiintyjiä voi tukea liikaa. Faunin kahdesta naisesta ja neljästä miehestä koostuva kokoonpano on uniikki ja näin mahtavaa musiikkia tulee vaalia kaikin keinoin.
Faun sekä Emian tarjosivat intohimoiselle suomalaiselle yleisölle mieleenpainuvan illan, jota on ilo muistella vielä useiden vuosien ja vuosikymmenien kuluttua. Vaikkei Faun suoranaisesti metallia ole, yhtye sopisi tyyliltään loistavasti myös kotimaan festareille, kuten Tuskaan tai Nummirockiin.
Faun esitti Tavastia-klubilla ainakin seuraavat kappaleet:
”Andro”
”Diese kalte Nacht”
”Alba”
”Walpurgisnacht”
”Baldur”
”Odin”
”Tamlin”
”Nacht des Nordens”
”Galdra”
”Iduna”
”Rhiannon”
”Wenn wir uns wiedersehen”
”Hymn To Pan”
Faun on:
Oliver S. Tyr – Vocals, Irish Bouzouki, Moraharpa, Liuto Forte, Celtic Harp, Mandora, Kontrabasharpa, Nyckelharpa
Laura Fella – Vocals, Frame drum & Mandola
Stephan Groth – Hurdy gurdy, Cittern, Low Whistles, Vocals
Adaya De Baïracli Levy – Vocals, Flute, Bagpipes, Banjola, Harp, Lyre
Rüdiger Maul – Darabuka, Frame drums (tar, muzhar, riqq…), Davul, Timba, Taiko and various other percussion instruments
Niel Mitra – Computer, Sampler and Synthesizer
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
