Jyväskyläläisen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen lopullinen läpimurtoalbumi ”Rajaportti” on tullut 20 vuoden ikään.
Viimeistään tämä levytys teki ”Niskiksestä” 2000-luvun alun yhden tärkeimmistä uuden kotimaisen rockin ja raskaan musiikin suunnannäyttäjistä. Ilmestymisvuonnaan 2002 yhtye palkittiin peräti neljällä Emma-patsaalla (vuoden rock-albumi, vuoden albumi, vuoden biisi sekä vuoden yhtye).
Olen pitänyt alle vuodessa platinaa myynyttä ”Rajaporttia” jo pitkään yhtenä parhaimmista suomen kielellä lauletuista metallilevytyksistä ja yllätyin iloisesti, kun huomasin, että Trio Niskalaukaus tulee esittämään klassikkoalbumin livenä kokonaisuudessaan, vieläpä useampaan otteeseen. Ensimmäinen show oli luvassa Helsingin Tavastia-klubilla, joten toki paikalle oli heti tuolloin lähdettävä.
Lähtökohdat olivat kutkuttavat, sillä tuttua tutumpien veisujen joukossa on todellisia helmiä, joita ei oltu vielä koskaan aiemmin soitettu yleisön edessä. Niskiksen fanikunnalle tämä ”Rajaporttia” juhlistava konsertti saattoi hyvin olla kaikkein kovin juttu Tuskan vuoden 2017 paluukeikan ohella näyttävän comebackin jälkeen.
Pidemmittä puheitta, Trio Niskalaukaus päätti esittää albumikokonaisuuden alkuperäisessä kappalejärjestyksessään alusta loppuun, mikä on ainoa oikea tapa toteuttaa aina kunnianhimoinen visio.
Pitkän intron saattelemana lavalle saatiin hieman hermostunut ja jännittynyt yhtye. Ensimmäistä kertaa livenä esitetty ”Minulla on sanottavaa!” kajahti tästä huolimatta komeasti ja vain alle pariminuuttiseen biisiin mahtuu hämmästyttävän paljon sanomaa. Avausraita on ”Rajaportilla” Timo Rautiaisen raskain kannanotto.’
Runsaasti radiosoittoa saanut ja 2002 vuoden biisi –Emmalla palkittu ”Surupuku” on päätynyt muun muassa musiikin oppikirjoihin ja on täten yksi Trio Niskalaukauksen tunnetuimmista kappaleista. CD-single myi kultaa maassamme.
”Elegia” ja ”Kova maa” edustavat hyvin tunnistettavaa linjaa. ”Elegia” on nimetty surumielisten runoelmien mukaan ja tositapahtumasta kertova tarina riipaisee syvältä. Tarinankerronta sekä sanojen yhdistäminen musiikkiin on saumattoman vaikuttavaa.
”Kova maa” on cover alkuperäisenä säveltäjänä ja sanoittajana ollessa A.P. Sarjanto. Niskalaukauksen versiointi vei biisiä yhä useampien tietoisuuteen kappaleen ollessa keikkojen vakiokamaa. Kappaleen aikana kuultiin kenties illan komein yhteislaulu, mikä on helppo mukana laulettava.
Bändi on työskennellyt aiemmin lauluntekijä Marja Mattlarin kanssa. ”Elinkautinen” on hänen kirjoittamansa. Rautiainen lauloi kappaleen Tavastian lavalla tyylikkäästi yksin samalla kun taustanauhalta soi jousikvartetti alttoviulun sekä sellon kera. Spottivalot valaisivat Rautiaisen tilanteeseen sopivalla tavalla ja lyriikat loivat tietyllä tavalla jopa ahdistavan tunnelman.
”Minulla on sanottavaa!” ja ”Elinkautisen” lisäksi ”Älä enää lyö” sai ensiesityksensä Tavastialla. Leikkimielisesti Rautiainen ja Nils Ursin kiistelivät siitä, oliko biisiä soitettu aiemmin livenä Rautiaisen pitäessä päänsä. Perheväkivaltaa käsittelevän teoksen sanat kirjoitti jo edesmennyt hämeenlinnalainen sanoittaja Vexi Salmi.
Lisäksi ”Hämmennys ja viha” edusti vähemmän soitettua osastoa yleisön fiilistellessä harvinaisten biisien kimaraa. Tästä siirryttiin akustisilla kitaroilla alkavan ”Lumessakahlaajien” pariin. Kappale omistettiin aikanaan Kosovossa palvelleille suomalaisille Kosovo Force (KFOR) rauhanturva- ja kriisinhallintajoukoille. Kosovon sota on valitettavasti edelleen ajankohtainen asia, eikä selkkaus ole vielä täysin ohi, vaikka tilanne on jo hieman rauhoittunut.
Rautiainen kommentoi kappaletta menneisyydessä:
Kappaleessa ”Lumessakahlaajat” maalattiin visio siitä, jos suomalaiset joutuisivat jättämään maansa ja lähtemään pakolaisiksi ulkomaille humanitaarisen avun varaan. Kuinka silloin saattaisi käydä, kun maailmantilanne runsas vuosikymmen sitten, kuten edelleen, aiheuttaa liikehdintää sekasortoisista kotioloista etsimään rauhallisempia olosuhteita pakon sanelemana.
”Rajaportin” lopun lähestyessä saimme kuultavaksi Rautiaisen tyttären lausuman mukavan runon. Tositapahtumiin perustuva ”Jäähyväiset” on yksi koskettavimpia kappaleita suomalaisen melankolisen musiikin historiassa ja yhtye onnistui esittämään tarinan ja sävellyksen sen vaatimalla tunteikkaalla tavalla.
Suhteellisen harvinainen kolmen kitaran valli, mallia Jari Huttunen – Timo Rautiainen – Jarkko Petosalmi pitivät asianmukaisesti huolen siitä, että kitaraharmoniat soivat kauniisti. Huttunen ei tekijätietojen mukaan soittanut ”Rajaportilla”. Albumin soundimaailma on kaikessa raskaudessaan mahtava ”vain” kahdella kitaralla livesoundin ollessa luonnollisesti vielä vakuuttavampi.
Näin ”Rajaportti” esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle. Vaan ei keikka vielä tähän loppunut. Vuoden 2017 ”Lauluja Suomesta” -paluulevyltä saimme kuultavaksi ”Toisen luokan kansalaisen”. Sarkastiset ”Hyvä Suomi” -huudot raikuivat voimakkaina.
”Pitkän kaavan mukaan” oli biisi, josta kaikki lähti jälleen liikkeelle yhtyeen noin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen, kun ensimmäinen uusi single koki päivänvalon. Ursinin basso oli kivasti pinnalla ja Seppo Pohjolaisen legendaarinen komppi sekä taustalaulu sopivat mainiosti tähän selvästi tunnelmaa nostattavampaan melodiaan.
Trio Niskalaukauksen paluu ei jäänyt vain yhteen levyyn, vaan vuonna 2020 julkaistiin yhtyeen kuudes pitkäsoitto ”Mahdoton Yhtälö”. Kyseiseltä albumilta settiin poimittiin raskas, synkeä ja painostava ”Hannukainen”, jonka sanat puhuvat vahvasti suomalaisen luonnon puolesta.
Rautiainen kommentoi:
”Mahdoton yhtälö” -albumilta löytyvä ”Hannukainen” on selkeä kannanotto Kolarin kunnan Äkäslompolon kylän läheisyydessä vireillä olevaan Hannukaisen kaivoshankkeeseen. Toteutuessaan tämä Ylläksen maisemiin sijoittuva kaivos olisi yksi Euroopan suurimmista avolouhoksista. Kappaleen musiikkivideo laajentaa teemaa keskittyen ihmisen käsittelykyvyttömyyteen luontoa kohtaan.
Trio Niskalaukaus ottaa teksteissään huomioon erilaisia ei pelkästään Suomen, vaan koko maailman ongelmia ja ajankohtaisia asioita, sekä liikuttaa hevinälkäistä kansaa ansiokkaasti. Arvokasta työtä!
”Kuilun Partaalla” -EP:ltä settiin napattu ”Nyt on mies!” oli totutusti keikan loppupuolen vahvimpia vetoja ja Ursinin vihjeet eivät jättäneet epäselvyyttä siitä, mitä kertosäkeessä kuuluu huutaa. Encoren avannut ”Rajaton rakkaus” käynnisti show’n ikään kuin uudestaan ja ikoninen veto pisti porukan jälleen puimaan nyrkkiä ilmaan.
Vihoviimeisenä poljentona saimme kuultavaksi monien toiveen, legendaarisen Barathrum-paahdon ”Last Day In Heaven”. Trio Niskalaukaus levytti Janne ”Demonos” Sovan sävellyksestä aikanaan oman versionsa suomenkielisillä sanoilla, jonka nimeksi muodostui ”Viimeinen päivä taivaan?”. Seitsemäntuumaisena singlenä myöhemmin julkaistu cover toimii vakuuttavalla tavalla ja kansa nauttii.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen esityksessä vallitsi sopiva huumori ja hyväntuulinen ilmapiiri, vaikka suuressa osassa kappaleista on vakava sanoma. Bändin vuorovaikutus katsojiin ja kuulijoihin on aina käsinkosketeltavaa. Yleisöä sekä yhtyeen henkilökuntaa kiiteltiin vuolaasti Rautiaisen nostaessa esiin yksitellen henkilöitä, jotka ovat mahdollistaneet ja tulevat jatkossa mahdollistamaan elävän musiikin tapahtumia.
”Rajaportti” sai muuten nimensä Tampereen Pispalassa sijaitsevasta, jo vuodesta 1906 lähtien edelleen toiminnassa olevalta Suomen vanhimmalta yleiseltä saunalta, ja kyseinen sauna on näyttävästi kuvattuna ”Rajaportin” fyysisissä painoksissa. Kaikkein paras paikka esittää ja kuunnella pitkäsoiton materiaalia olisi tietysti kyseisessä saunassa.
Trio Niskalaukaus esiintyi heti Tavastian konserttia seuraavana päivänä Turun Knotfestissä. Seuraavat ”Rajaporttia” juhlistavat keikat julkaistiin vastikään ainakin Kouvolaan 2.12. sekä Jyväskylän Lutakkoon 9.12.2022, eli kotiin paluu on jälleen luvassa. Ahkerasti keikkailevalta yhtyeeltä odotetaan vielä lisää juhlakeikkoja sekä mahdollisesti myös muita yllätyksiä, joten kannattaa pistää yhtyeen somekanavat seurantaan!
Runsaasti sanoituksia albumille kirjoittaneen Jarkko Martikaisen tuottamaa ”Rajaporttia” kelpaa kuunnella vielä seuraavan 20 vuoden kuluttua pitkäsoiton kestäessä aikaa hienosti. Kyseessä on kotimaisen (metalli)musiikin merkkiteos, joka jokaisen tulisi kuulla vähintään kerran elämässään.
Erityisesti vinyylin hyllyyn hankintaa helpottaa Svart Recordsin hiljattain julkaisema uusintapainos väritykseltään sekä perinteisenä mustana että sinisenä. Suosittelen.
Metalliluola onnittelee Trio Niskalaukausta ”Rajaportin” 20-vuotisesta taipaleesta!
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
