Tarot tuplana ja muita comebackin tehneitä kovia kotimaisia: Old Farts Rock @Sawohouse, Kuopio 25-26.7.2023.

MAINOS:



Old Farts Rock on kaksipäiväinen hyväntekeväisyystapahtuma, joka järjestettiin neljättä kertaa.

Aiemmat Old Farts Rockit on järjestetty vuosina 2002, 2014 ja 2016. Nostalgisessa sisäfestarissa lavalle kapusi kuopiolaisia 1980–90-luvuilla perustettuja bändejä. Suurin osa yhtyestä oli kuopattu vuosia sitten, mutta tätä tapahtumaa varten rivit kasattiin uudelleen.

Tarot oli mukana jo ensimmäisessä Old Farts Rockissa ja toimi myös nyt tapahtuman vetonaulana. Yhtyeen viimeisimmästä keikasta oli aikaa kymmenen vuotta.

Molempina päivinä Sawohousen sisäpihalla oli myös oheisohjelmaa. Grillistä sai herkkuja, juomien anniskelu toimi ja ihmisjukebox Calle esitti toivebiisejä. Järjestäjänä häärinyt ja Tarotin teknikkona ja merchandise-myyjänäkin tunnettu Jarno ’Jarkki’ Pöyhönen teki suorastaan kulttuuriteon luodessaan tämän hienon tapahtuman yhdessä taustajoukkojen kanssa.

Tarot, tiistai 25.7.2023:

Tarotin oli tarkoitus esiintyä tapahtumassa alkuperäisen suunnitelman mukaan vain kerran, Sawohouse Undergroundin sisätiloissa 26.7.2023. Suorastaan räjähdysmäisen kysynnän vuoksi Tarotille taiottiin edelliselle päivälle lisäkeikka ulos Sawohousen sisäpihalle, idylliseen Sawohouse Garden Liveen.

Molemmat esiintymiset myivät loppuun ja ensimmäistä keikkaa tauon jälkeen oli seuraamassa peräti 900 silmäparia, rikkoen Sawohouse Garden Liven yleisöennätyksen.

Pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana vuonna 2016 menehtynyt kovakätinen Pecu Cinnari toimi Tarotin rumpalina yhtyeen perustamisesta lähtien. Vuosia Cinnarin kuoleman jälkeen ei ollut puhetta uusista esiintymisistä. En välttämättä olisi uskonut näkeväni Tarotia lavalla enää koskaan, mutta niin vain rivit koottiin uudelleen näiden kahden hyväntekeväisyyskeikan ajaksi.

Rumpupallin taakse istutettiin bändikavereiden vanha tuttu, Turmion Kätilöissä vaikuttava Antero Seppänen. Seppänen ei lähtenyt missään tapauksessa matkimaan Cinnarin maneereja, vaan soitti omalla tutulla tyylillään setit läpi kunniakkaasti.

Reilun parintuhannen asukkaan pohjoissavolaisessa Tervon kunnassa vuonna 1982 Purgatory-nimellä perustetulle Tarotille olisi voinut tulla hyvin toisenlainen ura, jos yhtye olisi breikannut suuresti jo 1980-luvulla. Näin ei syystä tai toisesta tapahtunut, mutta on varmaa, että Tarot kuuluu yhä Suomen kaikkien aikojen rakastetuimpiin heavy metal -yhtyeisiin, jonka merkitys on äärimmäisen suuri.

2000-luvun raikasta tuotantoa edustava ”Pyre Of Gods” pisti homman käyntiin sellaisella tavalla, ettei leveältä hymynkaarelta voinut välttyä. Aivan uskomattoman hienon kuuloiset soundit ja mikä kertosäe! ”Midwinter Nights” lisäsi vettä myllyyn debyyttialbumi ”Spell Of Ironin” (1986) ensimmäisen biisin muodossa.

Crows Fly Black” soi uhmaavan voimakkaana loistavan kertosäkeen kera. ”Descendants Of Power” palautti kuulijat jälleen 1980-luvun materiaalin pariin, tällä kertaa ”Follow Me Into Madnessin” (1988) avausbiisiin.

Hell Knows” kuuluu tuoreimman vuoden 2010 ”Gravity Of Lightin” parhaimmistoon ”I Walk Foreverin” ohella, tosin jälkimmäistä ei näillä keikoilla kuultu hittipitoisuudesta huolimatta.

Moni kehui keikan jälkeen nimenomaan ”Ashes To The Starsia” ja mielipiteeseen on pakko yhtyä. Tarot esittelee kappaleella uusia ulottuvuuksia avaruuteen asti.

Takuuvarmasti kaikkien aikojen legendaarisin ja tunnetuin Tarot-kappale ”Wings Of Darkness” esitettiin alkuperäistä versiointia kunnioittaen. Täyden kympin suoritus oli liikuttavaa kuultavaa.

Kappaleen säveltänyt laulajabasisti Marko Hietala myhäili lavalla biisien välissä tuttuun tyyliinsä, ja tiedusteli varautuen yleisöltä ovatko he mahdollisesti viihtyneet? Päivä oli kuuma auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Jossain vaiheessa Hietala totesi, että ”aurinko sulattaa aivot”.

Nuoremman Hietalan mukaan oli ihmeellistä palata pitkän tauon jälkeen Tarot-tuotannon pariin, mutta biisit alkoivat löytyä treenatessa kuin selkärangasta.

Vanhoista perinteistä ei luovuta hevillä ja vaikka coverlistalla olisi tarjolla helmiä aina Acceptista Black Sabbathin kautta Rainbow’hun, esityslistalle valikoitui vanha tuttu sekä paljon soitettu Blue Öyster Cult -cover ”Veteran Of The Psychic Wars”. Mikä siinä, hyvältä kuulosti, mutta en saanut kappaleesta tarpeeksi hyvin kiinni.

Ei yllättänyt, kun ”Warheadia” edelsi Marko Hietalan spiikkaama täyslaidallinen surullisella tavalla maailman merkittävimpien poliitikkojen suuntaan. Osansa valtaisesta ryöpytyksestä saivat Putin, Trump, Erdogan, Kim sekä monet muut lähestulkoon maailmaa manipuloivat diktaattorit. ”Warhead” sisältää erittäin kutkuttavia säveliä ja melodiakulku jää päähän soimaan pitkäksi aikaa.

Epätasa-arvoiseen suhteeseen viittaava ”Lady Deceiver” oli settilistan vakiokamaa jo kasarilla ja toimii edelleen vakuuttavasti vielä tänä päivänä. Häijy ”Traitor” sai nälkäisen ja loppuunmyydyn 900-päisen yleisön puimaan nyrkkiä villisti. Setin ehdoton helmi koettiin, kun hieman kokeellisempi ja kevyempi ”Do You Wanna Live Forever” (”To Live Forever”, 1993) esitettiin erään lähteen mukaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006.

Bändi vetäytyi tässä vaiheessa sivummalle saaden yleisön mylvimään entistä kovempaa. Paluukiertue oli toiveissa jo, kun ensimmäinen paluukeikka oli vielä kesken ja alustavien tietojen mukaan festivaaliesiintymisiä saattaisi olla luvassa ensi kesälle. Aika näyttää.

Vielä oli tilaa parille encorelle, joista ensimmäisenä ilmoille kajahti ”Rider Of The Last Day”. Hienon biisin livesoundista saatiin esimakua jo ennen keikkaa kitaristi Zachary Hietalan YouTubeen lataaman rehearsal-videon muodossa. Äänite suoraan äänipöydästä.

Tarotin koko tuotanto on niin hyvää ja monipuolista, ettei tässä vaiheessa osannut arvata lainkaan mikä kappale kuultaisiin keikan päättävänä. Kaikki varmasti sopisivat aivan yhtä hyvin ja nyt kunnian sai ”Crawlspace”, soiden riemukkaana vapauttaen bändin valtaisaan euforian tunteeseen.

Yhtye on hioutunut vuosien saatossa niin hienoksi kokonaisuudeksi, ettei pitkää taukoa edes huomannut. Tommi ”Tuple” Salmela antoi vahvalla ja vireessä olleella äänellään sekä samplereilla tarvittavaa tulitukea valtaisaan raskaiden soundien vyörytykseen Janne Tolsan täydentäessä paketin vaikuttavilla kosketinsoitinosuuksilla.

Settilistan rakentaminen Tarotin kaltaisella yhtyeellä on varmasti todella haastavaa, erityisesti tauon jälkeen. Vuoden 1995 erilaisia tyylilajeja sisältänyt ”Stigmata” jäi tällä kertaa paitsioon, mutta muuten tuotantoa kuultiin laajalla skaalalla koko diskografiasta.

Tarotin esiintyminen oli monille sukupolvikokemus. On pakko nostaa hattua päätökselle järjestää rajattu anniskelualue ja alaikäisten sisäänpääsy. Oli selvästi nuorempien unelma todistaa Tarot livenä lavalla.

Savon Sanomat oli paikalla ja seuraavan päivän lehdestä löytyi kokonaisen aukeaman juttu liittyen erityisesti Tarotin konserttiin sekä paikalle saapuneihin faneihin ympäri Suomen. Kaukaisimmat fanit olivat paikalla Meksikosta asti!

Old Farts Rock, tiistai 25.7.

Nuoremman sukupolven edustajana on myönnettävä, etten valitettavasti tiennyt tapahtumasta ennakkoon Tarotin lisäksi yhtään yhtyettä. Siis tietoni muista Old Farts Rockissa esiintyneistä artisteista ovat minimaaliset. Nämä kattavat ja mielenkiintoiset bändiesittelyt antavat varmasti hyvän kuvan siitä, miten harvinaisia esityksiä kaksipäiväisessä tapahtumassa nähtiin ja kuultiin.

Pretty Noise

Pretty Noise perustettiin Kuopiossa 1987 Puijonlaakson pommarin treeniksellä.

Alkuperäiset jäsenet:
– Jouko Holopainen (rummut)
– Jouni Koskela (kitara)
– Panu Koskela (basso)
– Heikki ”Heno” Peiponen (kitara)
– Pete Risto (laulu)

Myöhemmät jäsenet: Kalle ”Kille” Miettinen (rummut), Jukka Laitinen (rummut sinkun aikaan)

Puijonlaakson treeniksellä vietettiin paljon aikaa ja kehiteltiin omia englanniksi laulettuja pop/rock-biisejä. Alusta saakka cover oli bändille kirosana. Yksi viisu oli poikkeus, versio Eddie Cochranin biisistä ”C’mon Everybody”.

Moni kävi viisastelemassa, että laulakaa suomeksi – ei laulettu. Bändiin oli välillä monenlaista viisasta pyrkimässä, mutta muita ei tarvittu, ryhmä oli tiivis ja kasassa. Oli monta tietäjää mielestään opastamassa ja osa vain vittuilemassa, mutta latu oli auki ja sinne mentiin sukset lipsuen ja takki auki.

Jotain bändin hullusta itseluottamuksesta kertoo se, että setti avattiin usein biisillä ”Dirty Rumour”, jossa ei ollut sanoja, biisi oli versio ensimmäisen treenikerran kappaleesta, joka silloin kantoi nimeä ”Peeping Tom”. Mukava oli katsella jengiä, joka lauloi mukana ”Dirty Rumouria”, kun ei itse arvannut mitä seuraavaksi sanoisi. Keikoilla kului ajan mukaan paljon hiuslakkaa, aineita, joissa yli % ja meikkiä.

Keikkoja tehtiin vuosien 1987–1990 välillä pääasiassa Kuopiossa ja lähialueilla. Piipahdettiin joskus Helsingissä ja Neuvostoliiton puolella, mutta se on oma tarinansa. Edelleen etsimme Tegelmanin äänittämää kasettia ”Pretty Noise – Live And Drunk In Soviet Union”. Jollain Helsingin keikalla joku meinasi heittää pullolla ja joku toinen huusi että ”Idiootti, tää on hyvä bändi!” ja löi sitä pullolla päähän.

Pubikeikoilla oli usein ongelmana basistin nuori ikä, alussa 16 vuotta. Ei meinannut päästä edes omalle keikalle. Jollain keikalla jäi encoret vetämättä, kun basistia ei päästetty jäähdyttelemästä enää sisälle. Joskus laitettiin tukka ponnarille ja mentiin ”tyttökaverina” sisään.

1988 syksyllä pärjättiin Svengin sinkkukisassa ja päästiin kevättalvella 1989 studiolle tekemään ihka oikeaa vinyylisinkkua. ”No Time To Pray/Honour” näki päivänvalon ja sinkku myytiin loppuun. Se oli nuorista miehistä melkoisen upeaa. Studiolla avustivat myös Hietalan veljekset, joista tuli bändille hengenheimolaisia, koska olivat musiikin kanssa tosissaan, ehkä vielä enemmän kuin Noise. Baari Kennelissä vietettiin railakkaita ja upeita iltoja pörröpäitten kesken – ei ollut huolta huomisesta tai muisteltu eilistä.

Pretty Noisen viimeisimmästä keikasta oli aikaa 30 vuotta.

Kokoonpanossa lauteilla oli ainakin:

– Jouni Koskela (kitara)
– Panu Koskela (basso)
– Kalle Miettinen (rummut)
– Pete Risto (laulu)

Tyräjyrä feat. Erja Lyytinen

Lähtölaukaus Tyräjyrälle oli jazzkitaristi Esko “Upsi” Hartikaisen musiikkilukion bändikurssi 1986. Loppupuolella Upsi kyllästyi näsäviisaisiin julleihin ja antoi avaimet käteen tyyppisen taiteilijanvapauden. Tyräjyrä tuli bändin nimeksi lukion kirjoitusten jälkeen Hallituskadulla.

Ensimmäinen keikka oli Mikkelin Stopparissa. Keikan ollessa myyty, nimi vielä puuttui ja inspiraatiota haettiin Anttilan levylaareista. Sitten Kari Peitsamon levyn kannikkapuolelta löytyi teos nimeltä “Tyräjyrä nimeltään Tyräjyrä” ja nimi oli siinä.

Etupäässä coverbändinä (Juicesta Tom Jonesiin) tunnettu yhtye pyrki uusiutumaan aina kesäisin, jolloin keikkoja tehtiin eniten. Niinpä vierailijoita kutsuttiin rohkeasti kyytiin tuomaan omaa maustettaan keitokseen. Bändin alkuaikoina kyytiin hyppäsi myös nuori muusikon alku Erja Lyytinen.

Erja oli liftaamassa Säviälle, kun paikalle kurvasi keltainen Datsun 100A. Sattumalta myös Säviälle matkalla olleet laulaja Perttu Auvinen ja rumpali Mika Ryhänen kiinnittivät uuden jäsenen saman tien yhtyeeseen Datsunin huristellessa kohti määränpäätä.

Yhtenä kesänä laulajavierailijaksi mukaan ilmestyi Israelilainen Ori. Oliko niin, että mies löytyi kilkuttelemassa pianoa ja laulelemassa Kuopion Henry’s Pubin kellarissa, missä tuohon aikaan varsin ahkerasti bändin jäsenet viettivät aikaansa.

Keikkapaikat vaihtelivat suuresti. Esiintymisestradi saattoi olla pääkaupungin ravintola tai vaikkapa maaseudun hevosmaneesi. Tyräjyrän omaperäisestä luonteenpiirteestä kertonee mm. reilun puolen vuorokauden mittainen keikka Kuopion Onnipubissa, mikä vaati ylen määrin turnauskestävyyttä ja hyvää hapenottokykyä niin lavalla olleilta kuin yleisöltäkin. Yhtyeen alkuperäisnelikko esiintyi kerran myös tiernapoikina radio Oikea Aseman Tallinnan kuuntelijamatkalla. Oli se reissu!

Jossain vaiheessa kokoonpanoa laajennettiin puhallinsoittimilla. Yksi mieleenpainuneista hetkistä oli, kun bändi meni keikan jälkeen kesäaamuyöllä Väinölänniemen uimarannalle orkesterin ja puhallinosaston kanssa. Jossain vaiheessa poliisi saapui paikalle, mutta putkan sijaan tulikin määräys jatkaa komeaa jazzin soittoa tyynessä kesäyössä.

Satojen erinäisten keikkojen jälkeen 2000-luvun taitteessa Jyrä piipahti Tegelmanin Mikon Studio Soundissa. Sieltä pulpahti ulos “seitsemän oikein” niminen äänite. Äänitteeltä mainittakoon Deep PurplenSmoke On The Water” muunnelma “Saimaan norppa“.

Tyräjyrän kyydissä musisoineita henkilöitä on lähemmäs 50.

Feedback

Olosuhteet tulevalle bändille olivat suotuisat. Savilahden Tiukanlinnan alakerran autotallissa harjoitteli progeyhtye Finnforest ja säännöllisin väliajoin Petri & Pettersson Brassin keikkabussi kävi hakemassa vanhemmat veljet Jussin ja Pekan keikoille. Klaus Salmen Kuopiossa uudelleen kasaama Ramblers-orkesteri harjoitteli olohuoneessa ja ajoittain Matti pääsi laulamaan orkesterin kanssa.

Päätös perustaa bändi oli Mikon ja hän löysi sille myös nimen peruskoulun englanninkielen oppikirjasta. Isoveljiltä saatiin lupa käyttää treenikämppää ja Hendrix, Beatles ja Wigwam otettiin työn alle. HurriganesinRoadrunner”-levy oli jo todistanut, että Suomessakin osataan soittaa rockia. Mikko siirsi koulussa oppimansa pulpettiin naputtelun rumpuihin ja Matti säesti lauluaan Finnforestin kosketinsoittajan, Pertti Pokin Rhodesilla. Basistiksi löytyi naapurista tuleva puuseppä Heikki Savolainen.

Mikko järkkäsi Feedbackin ensimmäisen keikan kouluunsa Petoselle. Äänentoistoksi saatiin Pettersson Brassin PA ja DJ Nite lainasi pakua. Keikkoja oli kouluissa ja Kuopion torilla ja niillä avusti kitaristina Pekka ja myöhemmin ”Rytle” Rytkönen (Madhouse).

Ensimmäinen versio Feedbackista otti osaa Rock SM-kilpailujen karsintaan Kuopiossa Työnkulmalla (-77). Ohjelmistossa taisi tuolloin olla jo yksi oma biisi, ”Nyt menee pieleen”, johon isä Heikki oli tehnyt sanat. Kisoista jäi mieleen muuan joensuulainen Sight-orkesteri ja sen laulava basisti.

Eräänlaisena kohokohtana voidaan pitää esiintymistä Väinölänniemen juhannusjuhlissa (-78), jolloin poliisi tuli maaherran käskystä keskeyttämään Feedbackin soiton. Soitto kuului kuulemma liian voimakkaana maaherran asunnolle! Ennen lavalta poistumista ”Rytle” kommentoi virkavallan päätöstä yleisölle sanoin – ”Nythän on niin, että maaherraa ei saa kutsua siaksi, mutta sikaa voi kutsua maaherraksi!”. Nykyään Väinölänniemellä järjestetään mm Kuopiorock-festivaali.

Seuraavaksi Feedback muutti Afrikan mantereelle, Tansaniaan. Heikki Tegelman, basisti hänkin, piti huolen, että mukaan saatiin pätevät soittimet. Soittimet ostettiin Musiikkiliike Kärjestä, torin kupeesta. Keikkoja tehtiin paikallisissa baareissa ja bileissä. Ensimmäisen vuoden jälkeen, kun Mikko palasi takaisin Suomeen, jäi Feedback kahdeksi vuodeksi tauolle. Matille löytyi kansainvälisestä koulusta uusia soittokavereita ja -projekteja. Koulussa tehtiin muun muassa Beatles-musikaali 1980, samana vuonna kun John Lennon surmattiin ja Matin soitin vaihtui bassoon.

Kun Matti vuonna -81 palasi Kuopioon oli Mikko viritellyt uuden Feedbackin valmiiksi. Laulavaksi kitaristiksi löytyi kuopiolainen Seppo ”Suhi” Pitkänen. Hän oli jo vuonna 1979 karannut Madhouse-yhtyeen jäsenenä koko Suomen kattaneelle kesäkiertueelle, Petri & Pettersson Brassin mukana. Toinen kitaristi löytyi Siilinjärveltä, Tapani ”Kasurilan Santana” Santanen, johon Mikko tutustui “Niilo Näppärän”, Keijo Leppäsen bändin kautta. Keijo oli opettaja, joka soittoharrastuksensa lisäksi ehti kirjoittaa paikallisiin lehtiiin monta kannustavaa keikka-arviota.

Ensimmäinen keikka bändillä oli heti Rock SM Kuopion karsinnoissa. Rock SM oli tuohon aikaan tärkeä väylä suuren yleisön tietoisuuteen. Edellisenä vuonna oli Työnkulmalla käyty tiukka karsinta pieksämäkeläisen Säkän ja joensuulaisen Hassisen Koneen kesken. Hassisen Kone meni finaaliin ja Säkä päätyi levyttämään Kuopioon, Haapaniemelle hiljattain perustettuun Rolling Studioon. Matilla oli tuliaisina Tansanian aikaiselle bändilleen säveltämät kolme englanninkielistä kappaletta. Tällä kertaa Feedbackin siivet kantoivat loppukilpailuun asti, Joensuun urheilutalolle. Ensimmäisen päivän karsinnat selvitettiin kunnialla ja lauantain finaalia odotellessa pukuhuoneesen ilmestyi edellisen vuoden voittajayhtyeen solisti, joka muistutti kovasti Sight-yhtyeen laulavaa basistia.

Finaalin televisioidun osuuden ohjaajat olivat unohtaneet varoittaa yhtyeitä lavalle tulevasta savuverhosta. Kun soittokaverit hävisivät ensimmäisen kappaleen aikana näkyvistä, seurasi hetkellinen hämmennys. Tämä tuskin kuitenkaan vaikutti lopputulokseen ja tuliaisina Kuopioon oli kunniallinen jaettu toinen sija ja studioaikaa imatralaiseen Trackside-studioon. Vuosia myöhemmin Mikko kyseli Ylestä tv-tallenteen perään, mutta Yle oli suuressa viisaudessaan jyrännyt VHS-nauhat.

Seuraavat pari vuotta kuluivat satunnaisesti keikkaillen ja omaa tyyliä kehittäen. Kaupallisuus ei ollut päällimmäisenä keskiössä, vaan yhteinen syke, oma sointi ja soittajien välinen kommunikointi. Parilla keikalla oli kolmantena kitaristina Mikko Voutilainen. Laulun teksteissä englanti vaihtui suomeen. Toinen kitaristi vaihtui fonistiin. Harri “Kuke” Turunen löytyi Matin kautta Minna Canthin lukiosta. Yhdellä Minarin keikalla vahvistuksena oli jopa kolmen hengen torvisektio.

Yksi kuopiolaisen musiikkielämän suurista vaikuttajista oli 80-luvulla keikkajärjestäjä Tapio Kämppi. Kerran hän järkkäsi Feedbackin lämmittelemään Työnkulmalle erästä länsisuomalaista suuressa teinisuosiossa surfannutta yhtyettä. Kun Feedback saapui paikalle, kävi ilmi, että pääesiintyjä kielsi lämppäriä esiintymästä. Kämppi reiluna miehenä kuitenkin maksoi Feedbackille korvauksen peruuntuneesta keikasta! Tapio Kämppi omasi jalkapallomiehenä pelisilmän, mikä poppareilta valitettavasti puuttui.

Erkki Alava ja Musiikkiliike Svengi ansaitsee myös maininnan. Sen lisäksi, että Feedbackin jäsenet kantoivat Svengiin vähäiset ansionsa, työllisti Erkki Mikkoa ja Tapsaa mm. pianonkanto- ja PA-keikoilla. Tapsan sanoin “Erkki oli pitkäpinnainen ja rauhallinen kaveri, joka ei hermostunut liikkeessä notkuneista testaajista”. Kerran kaksikko matkasi Rautavaaran musiikkileirille Svengin PA:n kanssa. Kun laitteet oli pystytetty, selvisi heille, että työnkuvaan liittyi myös äänentoistokurssin pitäminen leiriläisille! Jonkinlaista johdatusta ainakin Mikolle tulevaan ammattiin.

Mikko aloitteli äänityshommat veljensä Jussin apulaisena Rolling Studiossa. Tätä kautta Feedbackin ydin, Mikko, Matti ja Tapsa saivat treenata ja demoilla studiolla. Kaupallisen studion pitäminen Kuopion kokoisessa kaupungissa ei ollut kuitenkaan kultakaivos. Mikko päätyi lopulta ostamaan Haapaniemellä ajelehtineen äänitysstudion. Studion nimeksi tuli Studiosound ja Mikon käsissä studio toimi lähes 40 vuotta, siihen asti kunnes käyttöikänsä päähän tullut rakennus sai purkupäätöksen vuonna 2022. Studiosoundin kautta on kulkenut iso osa kuopiolaista bändihistoriaa. Samaan aikaan hän on tehnyt pitkän päivätyön ympäri maailmaa miksaamalla bändejä. Rumpujen soitto jatkui muun muassa Soulwhat-yhtyeessä.

Matti Tegelman aloitti vuonna -81 kontrabassonsoiton opiskelun Kuopion Musiikkiopistossa. Lukion jälkeen tie vei vuoden lisäharjoittelun jälkeen Helsinkiin ja vuodesta 1990 Matti on toiminut Tapiola Sinfoniettan kontrabassonsoittajana. Orkesterisoiton ohella on aina ollut vireillä erilaisia bändejä. Yksi pitkäikäisin niistä on ollut Tapsan kanssa, Bending Knees -coverbändi. Siteet Kuopioon ovat edelleen vahvat ja kaksikko on myös vieraillut usein Soulwhatin riveissä.

Mikko halusi taannoin juhlia pyöreitä vuosiaan rumpujen takana ja keikalle saatiin toiseen kitaraan ja lauluun Tatu Kemppainen. Tatulle selvisi vasta lavaspiikkien aikana joutuneensa Feedbackin riveihin!

Feedbackin keikalla vierailivat Sakari Kuosmanen, Erja Lyytinen sekä Jussi Sydänmäki. Myös Tumppi Varosen piti olla lavalla, mutta hän ei pystynyt esiintymään Old Farts Rockissa töissä sattuneen harmillisen tapaturman vuoksi. Sakari Kuosmanen huomioi tämän paitavalinnassaan.

SAVO

Helmikuussa 1989 joukko nuoria miehiä kokoontui tekemään ensimmäisiä omia biisejä hyväksi havaitun SAVO-logon alla. Klassikan penkkareissa Savo oli soittanut edellisellä viikolla. Bändi päätti jatkaa soittamista ja aloittivat tekemään omaa musaa. Tätä pidetään historiankirjoituksessa lähtölaukauksena bändille, vaikka nimi ja logo olikin lanseerattu jo pari vuotta aiemmin.

1990-luku oli käytännössä Savon näkyvin aktiivinen ajanjakso, vaikka keikkoja ja myös uutta musiikkia on tehty jokaisella vuosikymmenellä senkin jälkeen.

Savon ensimmäinen julkinen keikka oli keväällä 1992 ja ensimmäinen keikka Henry’s Pubissa kesällä 1993. Tämän ja seuraavien keikkojen hienot yleisömäärät avasivat ovia Henkassa myös muille paikallisille bändeille. Savon kuva pysyi Henkan eteisen ’Hall of Famessa’ ovien sulkemiseen asti.

Kuopiossa tärkeimmät keikkapaikat olivat Henkka, jota Savo nimittikin kotikentäkseen, Wanha Satama ja Pannuhuone. Muista kaupungeista useimmin bändi vieraili Tampereella (mm. Tammerfest ’97) ja Iisalmessa, jonne muodostui erittäin upea kaveriyhteisö.

Nykyinen kokoonpano:

Timo Eskelinen; voc , gtr (1989 ->)
Rieti Jauhiainen; dr (1997 -> )
Ossi Jauhiainen, keys, voc (1999 ->)
Erkka Isotalo; bs, voc (2013 ->)
Tatu Kemppainen; gtr, voc (2014 →)

Evp jäsenet: Hannu Pitkänen, Mika Reinisalo, Kari Venäläinen, Sami Salo, Jukka Pasanen, Marc Sabat, Petri Puustinen.

Savo juhli 30-vuotisjuhliaan 2019 täyden Henry’s Pubin yleisön edessä. Vuonna 2020 Timo Eskelinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa. Se on käytännössä samaa suomenkielisen pop/rockmusiikin jatkumoa ja sisältääkin lauluja, joita on aloitettu tekemään Savona.

Savon kenties tärkein albumi ”Pahan Ihmisen Päiväkirja” (1996) oli tässä livesetissä kivasti edustettuna ja yhtye päätti onnistuneen tapahtuman ykköspäivän mukavissa merkeissä.

Old Farts Rock, keskiviikko 26.7.

Zowie

Melodista hard rockia edustanut kuopiolaisyhtye Zowie perustettiin joulukuussa 1986. Yhtyeen kokoonpanon muodostivat Roni Mikkonen – laulu, Pasi Mecklin – kitara, Kaj Kääriäinen – kitara ja koskettimet, Markku Koponen – basso ja Seppo Kulin – rummut. Kaikki Zowien jäsenet ovat syntyneet 1960-luvulla.

1982 perustetun Firecross-yhtyeen hajottua alkutalvesta -86, yhtyeen rumpali Seppo Kulin ja basisti Markku Koponen ottivat yhteyttä Pasi Meckliniin, joka vaikutti tuolloin, 1984 perustetun ja -85 Studio Soundissa vinyylisinglen levyttäneen Syke-yhtyeen säveltävänä kitaristina ja tiedustelivat, olisiko hän kiinnostunut perustamaan heidän kanssaan uuden bändin.

Pasi oli tutustunut Tarotin Sakari Hietalaan jo Purgatoryn aikaan ja vietti paljon aikaa hänen kanssaan kitaraa soitellen. Yhteisestä kaveripiiristä löytyikin Kaitsu Kääriäinen (ex- laulava Pikku Pietari), joka lupasi tulla mukaan, jos Mecklin lähtee hommaan. Molemmat lähtivät ja treenikämpäksi saatiin Firecrossin entinen kämppä. Naapurikämpässä harjoitteli 1982 perustettu Crash-yhtye, josta Roni Mikkonen pyydettiin laulajaksi mukaan ja näin uusi kokoonpano oli valmis muutamassa päivässä.

Zowien ensimmäinen treenikämppä sijaitsi Puijonlaakson pommisuojassa 1986-1987, jossa vietettiin pitkiä päiviä omia biisejä tehden, niitä kertyi noin kymmenen kappaletta. Sävellyksistä vastasivat Mecklin, Mikkonen ja Kääriäinen, sovitus koko bändillä. Coverbiisejä Zowie soitti muun muassa yhtyeiltä Dio, AC/DC, Deep Purple ja Whitesnake.

Zowie teki kolmesta biisistä koostuneen demon Studio Soundissa keväällä 1987, jonka äänitti Jussi Tegelman. Kaitsu käytti leslie- ja analogisynasoundeja, joista muodostui Zowielle ominainen soundi. Demobiisien esittely tapahtui levy-yhtiöissä Helsingissä paikan päällä c-kaseteilta. Paikallisradio Oikea asema kiinnostui bändistä, mikä haastatteli ja esitteli demobiisit kanavallaan.

Zowie voitti musiikkiliike Svengin ja Radio Oikean Aseman järjestämän singlekisan toukokuussa 1987. Kisaan otti osaa 37 bändiä koko läänin alueelta. Single ”Prisoner Of Love/It’s Not Too Late” äänitettiin Studio Soundissa 1987 ja singlen äänityksestä vastasi Mikko Tegelman ja miksauksesta Jussi Tegelman.

Svengistä mukana oli kustantajana Erkki Alava, laulujen tuottajana ja taustalaulajana toimi Marko Hietala ja kertsien köörissä mukana Sakari Hietala. Single oli Svengi -levymerkillä nro 4. Sinkkubiisejä soitettiin Kirkalle Tarotin bussissa Kuopion torilla ja Kirka kannusti eteenpäin.

Kesällä 1987 valmistui Mika Gröndahlin erikoismaalaama Charvel-sähkökitara pääkallokuviolla, joka herätti paljon kiinnostusta ja ihmetystä. Sepi kävi myös tuuraamassa Pecu Cinnaria Tarotin keikalla Kuopiossa.

Rock SM 1987 Kuopion osakilpailuun Zowie osallistui lokakuussa 1987 yhdessä kuuden muun paikallisen bändin kanssa, bändit kilpailuun oli valinnut Tapio ”Kämpin Tapsa” Kämppi Kempes ry;stä. Vaikka yhtye ei päässyt jatkoon, tuomari-kitaristi Janne Louhivuori antoi erityismaininnan kitaroinnista.

Tässä vaiheessa soittokämppä vaihtui Kauppakadun Nuorisokeskukselle Tarotin entiseen kämppään vuosiksi 1988-1989. Zowie voitti Suosikki Rock SM -osakilpailun Kaavin Iloharjulla tammikuussa 1988.

Single ”Prisoner Of Love/It’s Not Too Late”julkaistiin samaisen vuoden helmikuussa. ”Prisoner Of Love” osallistui Radio Oikean Aseman levyraatiin, jossa se tuli toiseksi hävittyään voittajalle Nancy Sinatralle niukasti. Raati luuli Zowien biisiä ulkolaiseksi tuotannoksi.

Radio Oikella Asemalla Zowie antoi useita haastatteluja ja yhtye soitti Tarotin lämppärinä muutaman keikan kevättalvella 1988. Kääriäinen siirtyi perustettavaan Twist And Shout -yhtyeeseen vuoden 1988 huhtikuussa. Suosikki Rock SM -kilpailussa Lapualla Zowie kävi toukokuussa 1988, mutta voitto meni muualle. Inttitauko Zowien toiminnassa ajoittui kesäkuun 1988 ja seuraavan vuoden helmikuun välille. Jyrki Keinänen vaihtui Kääriäisen tilalle koskettimiin maaliskuussa 1989.

Vuonna 1990 Zowien treenikämppä sijaitsi Kolmisopen rannalla ulkorakennuksessa, samassa pihapiirissä Levykauppa Äx:n Lipposten veljesten kanssa. Siellä tehtiin viimeiset demot, mutta toiminta laantui myöhemmin Maken lopetettua ja Ronin siirryttyä perustettavaan Ronnie’s Boogie Brosiin. Pasi, Sepi ja Jyke jäi vielä soittelemaan toiseen kokoonpanoon.

Zowie soitti noin 20 keikkaa (Riistavesi – nuorisotalo, Kiuruvesi, Kuopio – nuorisokeskus, Kuopio – Neulamäki Rock, Helsinki – Ky Exit, Kaavi – Iloharju, Niinivesi, Lapua, Varkaus – Kämäri, Varpaisjärvi ja Kuopio – Jäähalli).

Samoilla keikoilla mukana olivat mm. Tarot, Peer Günt, Gringos Locos, Stone, Johnny Lee Michaels, Warmath, Junkkers, Kitarapartio, Rampton, Kehä, Vuoribaari, Ilona, Raggars, Ne Luumäet, Johnny Yen, Stage, Branca, Kahama, The F.A.K., Mies+Mies+Mies ja Snellun Grillin Manki.

Zowie oli mukana inspiroimassa nuoria soittamisen pariin ja tunnetuin fani oli kenties Erja Lyytinen, joka kävi kuuntelemassa ja kuvaamassa bändiä keikalla jo 10-11-vuotiaana. Erja kävi vanhempiensa kanssa silmät pyöreinä tutustumassa keikkabussiin sisältä ja sai kuulla soundia, miten kitaraa soitettiin pullolla.

Viimeisestä keikasta oli aikaa jo 35 vuotta. Paluukeikalle Old Farts Rockiin Zowie tuli alkuperäisen kokoonpanon lisäksi Jyrki Keinäsen mahtavien kiippareiden ja vuodesta -92 lähtien Sepin aisaparina olleen Sami Kaksosen basson avustuksella. Kaikki vanhat kämppä-äänitykset etsittiin C-kaseteilta ja VHS-nauhoilta ja hiottiin treenikämpällä keikkakuntoon.

Zowien keikka oli kunnon nostalgiapläjäys. Whitesnakesta puheen ollen, settilistalla vaikutti olleen enemmän valkokäärmettä kuin omia biisejä. Mutta mikäs siinä, hyvin vedot toimivat tunnelmannostattajina.

Warmath

Kuopiossa 1987 perustettu Warmath lukeutuu varhaisiin kotimaisiin metalliyhtyeisiin. Se perustettiin Damage-yhtyeen raunioille. Warmath-yhtyeen muodostivat soolokitaristi Marko “Nalle” Rissanen, komppikitaristi Antti Seppälä, jonka korvasi 1989 Mika Laine, rumpali Pekka “Pitkä” Parkkinen ja basisti Marko “Kvis” Kuvaja. Damage oli tyylissään yhdistänyt punk- ja hc-tyyliä metallivaikutteisiin. Warmathin solistiksi valikoitui Jouni Markkanen ja yhtye siirtyi operoimaan metallin parissa.

Tyylillisesti yhtyeen musiikki on progressiivinen thrash- ja powermetallin hybridi. Viimeksi mainitun genren osalta Warmath oli lähempänä amerikkalaisia yhtyeitä kuin kotimaisia virkaveljiään Stratovariusta ja Tarotia.

Warmathin kappaleiden rakenteet olivat selkeitä ja Markkasen laulusuoritukset puhtaita, mutta aggressiivisia. Progressiivisen ja teknisen musiikkityylinsä vastapainoksi Warmathin teksteissä oli edelleen kuultavissa tietty punk-tausta. Lyriikoissaan yhtye suhtautui kriittisesti yhteiskuntaan ja konformismin ansoituksiin.

Warmathin levytyssaldo jäi suhteellisen niukaksi. Vuonna 1989 yhtyeeltä ilmestyi Marko Hietalan tuottama ja Mikko Tegelmanin (Studio Sound) äänittämä ”Gehenna”-EP ja kahta vuotta myöhemmin alan harrastajien keskuudessa edelleen ansaitsemaansa arvostusta nauttiva ”Damnation Play” -pitkäsoitto (1991). Yhdeksästä kappaleesta koostuva albumi on säilyttänyt kiinnostavuutensa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Myös albumin progevaikutteet olivat ilmeiset.

“Sen ensimmäisessä kappaleessa ’Damnation Play’ on noin 27 osaa ja erilaisia lauluosia kymmenen”, hymähtää solisti Markkanen.

Suhteellisten vähäisten levytystensä vastapainoksi keikkayhtyeenä Warmath oli varsin aktiivinen. Se teki vuosien mittaan lukuisia esiintymisiä soittaen muun muassa aikalaisyhtyeidensä Stonen ja Airdashin kanssa. 1990-luvun alussa Warmath lopetti toimintansa. Tämän jälkeen yhtye on esiintynyt muutaman kerran vuoden 1989 kokoonpanollaan. Kesällä 2019 menehtyneen Kuvis Kuvajan basson varressa esiintyy nykyisin Jose Haatainen.

Warmath esiintyi Kuopiossa odotetun vahvalla tavalla. Tuska-promoottori Markkasella oli sopivasti pilkettä silmäkulmassa, kun legendaarisia ralleja esitettiin vaikuttavalla intensiteetillä kerta toisensa jälkeen.

Erikoisuutena varastojen ja holvien aarrekätköistä paikalle oli tuotu myytäväksi nippu alkuperäisiä vuoden 1991 ”Damnation Plan” -albumin vinyylejä. Levyjä sekä paitoja myytiin nähdäkseni hyvin ja voi olla, ettei samanlaisia designeja tule enää koskaan tarjolle.

Warmath esiintyy seuraavan kerran Helsingin On The Rocksissa lauantaina 16.12.2023. Liput keikalle ovat myynnissä nyt, eli jos paikalle mielii, niin kannattaa olla nopea!

Tarot

Tarot jatkoi siitä, mihin edellisenä päivänä jäivät ollen jälleen kerran aivan upeassa keikkakunnossa. Kellon lähestyessä puoltayötä tunnelma sisäkeikalla oli käsinkosketeltava ja viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty Sawohouse Underground oli revetä liitoksistaan, kun savolaisen metallin kuninkaat tulivat näyttämään kaapin paikan, miten soitetaan kovaa, puhtaasti ja todella makean kuuloisilla soundeilla. Ihailtava ja mieleenpainunut esitys sekä ehdottomasti yksi vuoden 2023 kovimmista keikoista!

Kiitokset toki siis bändien lisäksi myös järjestäjille, yhtyeiden henkilökunnalle, ääniteknikoille ja kaikille mahdollisille tahoille, ketkä olivat mukana tämän unohtumattoman ja vahvasti Kuopioon kytköksissä olleen tapahtuman järjestelyissä. Kiitos Old Farts Rock vuosimallia 2023!

Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ©Metalliluola
Bändiesittelyt (Pretty Noise, Feedback, Tyräjyrä, SAVO, Zowie, Warmath): Old Farts Rock Facebook

Avustava toimittaja | + artikkelit

Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.