Uriah Heep on tuttu vieras maassamme ja tammikuussa Suomessa saatiin nauttia peräti neljästä konsertista. The Magician’s Farewell -showt soivat Tampereella, Turussa, Jyväskylässä sekä Helsingissä.
Kiertueen avauskeikka koettiin Tampere-talossa ja iso sali oli lähes loppuunmyyty. Konserttia edeltävänä päivänä kantautui huolestuttavia uutisia. Yhtyeen ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen, kitaristi Mick Box oli sairastunut ja joutui olemaan tilapäisesti poissa konserttilavoilta.
”Mick on sairastunut eikä valitettavasti pysty esiintymään The Magicians Farewell -kiertueen ensimmäisillä Skandinavian keikoilla, jotka alkavat tänä torstaina Suomessa Tampereelta.
Onneksemme Sam Wood (Black Star Riders / Wayward Sons) pystyy hyppäämään mukaan tuuraajaksi näin lyhyellä varoitusajalla, täysin Mickin tuella.
Toivomme, että otatte Samin lämpimästi vastaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.
Pidämme teidät ajan tasalla Mickin voinnista.
Kiitos ymmärryksestä ja tuesta – Nähdään keikoilla!
Bernie, Phil, Russ & Davy”
Ilmoitus aiheutti useille konserttilipun ostaneille valtaisan pettymyksen, mutta minkä sairastumiselle voi ja konserttien peruminen olisi varmasti ollut vielä huonompi ratkaisu kuin varamiehen palkkaaminen pika-aikataululla. Itse lähdin illan konserttiin positiivisen kautta, eli tässä oli nyt ainekset uuteen ja hieman erilaiseen Heep-elämykseen. Tiedän myös ainakin yhden henkilön, joka osti konserttilipun viime hetkillä vain siksi, että Sam Wood oli täyttämässä Boxin suuria saappaita.
Tampere-talon illan avasi vuonna 1983 debyyttialbumilla “Lettin Loose” tähdenlennon hevikartalle tehnyt Heavy Pettin. Brian Mayn tuottamalla albumilla pyrittiin isoille markkinoille ja yhtyettä luonnehdittiin uudeksi Def Leppardiksi. Suurta mainetta ja kunniaa ei siitä huolimatta tullut ja seuraavat albumit jäivät suurelta yleisöltä pimentoon.
Homma katkesi kokonaan vuosikymmeniksi, mutta nyt Heavy Pettin hengittää jälleen. Alkuperäismiehistöstä mukana on enää vokalisti Steve Hayman ja tuorein “Rock Generation” -albumi julkaistiin viime vuonna. Odotukset illan keikkaan olivat jossain Spinal Tap -tyylisessä parodiassa, mutta onneksi ennakkoluuloni osoittautui vääräksi.
Yhtye oli lavalla pirteä ja kasarityylin hard rock soi mainiosti. Keikan aikana kuultiin sulassa sovussa 1980-luvun tuotantoa sekä uusia kappaleita. Mukava avaus illalle ja yhdeksän kappaleen 45 minuuttinen setti oli juuri sopiva aika pitämään mielenkiinnon yllä ja herättelemään yleisöä ennen illan pääesiintyjää.
Monenlaisiin tapahtumiin muuntautuvan Tampere-talon ison salin lavaratkaisu herätti ihmetystä, sillä katsomon ja lavan väliin oli jätetty “orkesterimonttu”, eli suuri tyhjä tila, yleisön istuessa kaukana esiintyjistä. Heavy Pettin’n aikana tämä näkymä oli erikoinen, mutta pian Uriah Heep -osuuden alettua järjestelylle löytyi selitys, kun jo keikan ensimmäisten kappaleiden aikana laulaja Bernie Shaw kutsui yleisöä lavan eteen. Näin konserttisalin etuosa muuttui seisovaksi permannoksi ja tunnelma edessä muistutti enemmän rock-klubia kuin konserttisalia.
Illan settilista ei yllätyksiä tarjonnut, vaan 1970-luvun alussa julkaistujen vahvojen levytysten hittikimaraa maustettiin vain muutamilla tuoreilla sävellyksillä. Vuosien 1974–2014 välisenä aikana julkaistut 18 albumia sivuutettiin settilistalta kokonaan.
Suuri huomio kiinnittyi luonnollisesti kitaristi Woodin otteisiin, joka oli varsin nopealla aikataululla ja omien sanojensa mukaan jopa panikoiden opetellut esitettävät kappaleet muutamassa päivässä.
Wood suoriutui debyytistä voittajana ja sai kitarointinsa sopimaan Uriah Heepin musiikkiin hienosti ja omalla tyylillään. “The Magician’s Birthdayn” pitkä kitarasoolo oli maagisen upea! Hymyilevä ja eloisasti esiintynyt Wood oli lavalla kuin kotonaan.
Uriah Heepin kantaviin voimiin kuuluvat Shaw ja kosketinsoittaja Phil Lanzon, joilla on mittarissa jo kunnioitettavat 40 vuotta yhtyeen riveissä. Kokoonpanon täydentävät rumpali Russell Gilbrook sekä basisti Davey Rimmer, joilla molemmilla on myös jo pitkä historia yhtyeen vakimiehistössä.
Kokonaisuutena tämä veteraaniyhtye oli mainiossa vireessä, esiintymisen ollessa totutun iloista ja varmaotteista läpi keikan. Bändillä riittäisi laadukasta kappalemateriaalia vaikka useamman keikkasetin tarpeisiin ja Shawn pitkät välispiikit korostivat illan tunnelmallisuutta.
Viimeiseksi oli säästetty yksi yhtyeen tunnetuimmista yhteislaulatuksista, eli “Lady In Black”. Itse olisin valinnut lopetukseen jonkun menevämmän vedon, mutta toisaalta tämä rauhallisempi lopetus korosti illan lämminhenkistä tunnelmaa.
Uriah Heep tarjoili Tampereen torstai-illassa juuri niin nostalgisen matkan kuin osattiin odottaa, kitaristin vaihtumisesta huolimatta.
Metalliluola toivottaa Mick Boxille pikaista paranemista, mutta jos sairausloma pitkittyy, on yhtye Woodin myötä hyvissä käsissä!
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen @ Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
