Oululaislähtöinen Poisonblack perustettiin vuonna 2000. Yhtye julkaisi aktiivisen uransa aikana kuusi studioalbumia, kunnes bändi laitettiin telakalle määrittelemättömän pitkäksi ajaksi vuonna 2015.
Kahdeksan vuotta myöhemmin alkoi kuulua kummia, kun keväällä 2023 Poisonblack ilmoitti tekevänsä syksyllä paluun yhdessä JP Leppäluodon kanssa debyyttialbuminsa ”Escapexstacyn” (2003) 20-vuotisjuhlien kunniaksi. Klubikeikoilla kuultiin ”Escapexstacy” kokonaisuudessaan ja lisäksi kattava otos kappaleita yhtyeen koko uran ajalta.
”Pari vuosikymmentä vierähtänyt siitä, kun eka purasu julkaistiin. Vielä kerran ukkojen kanssa bussiin ja mikä hienointa, JP on mukana. Hän oli iso osa sitä, että uramme lähti käyntiin”, kommentoi kitaristi ja myöhemmin myös lauluvastuun ottanut Ville Laihiala.
Lauluvastuun keikoilla jakoivat siis alun perin ”Escapexstacy” -albumilla laulanut JP Leppäluoto ja sen jälkeisillä levyillä lauluun siirtynyt Ville Laihiala. JP:n ja Villen lisäksi nykykokoonpanossa soittavat Antti Leiviskä ja Janne Markus (kitarat), Marco Sneck (koskettimet), Antti Remes (basso) ja Tarmo Kanerva (rummut).
Oulusta tuplakeikoilla startannut ja Jyväskylän sekä Tampereen kautta Helsingin On The Rocksiin saapunut Poisonblackin kiertue oli erittäin tervetullut Suomen aina yhtä masentavaan ja pimeään syksyyn. Oulun tapaan myös Helsingissä nähtiin tuplaesiintyminen peräkkäisinä päivinä ja makeaa mahan täydeltä saatiin tauon jälkeen lisäksi Kuopiossa, uudelleen Tampereella, Lahdessa, Turussa sekä Helsingin Tavastia-klubilla.
Kaikkiaan 11 esiintymistä käsittänyt kiertue ei alun perin edes pitänyt olla mikään kiertue. Alkuperäinen suunnitelma oli, että bändi olisi soittanut yhden keikan Oulussa ja toisen Helsingissä. Sittemmin keikkoja julkaistiin yhteensä neljä, mutta nekään eivät riittäneet. Kysyntä oli kaikkien hämmästykseksi valtaisaa ja suurin osa esiintymisistä oli loppuunmyyty. On The Rocks ei tehnyt tähän poikkeusta.
”Todella positiivisesti yllättyneitä ollaan siitä, kuinka hyvin porukka on lippuja keikoille hankkinut ja ottanut osaa tähän aikamatkaamme. Tämän johdosta lisätään muutama veto lisää, jotta mahdollisimman moni voi ottaa tapahtumiin osaa. Iso kiitos kaikille tästä ja nähdään keikoilla”, kiittää Ville Laihiala.
”Järjettömän hienoa puhaltaa pölyt vanhoista Poisonblackin biiseistä ja viedä ne tien päälle. ”Escapexstacyn” biisit kolahti mulle heti luomishetkellään todella lujaa ja ovat edelleen relevanttia kamaa. Ei tuollaiseen Laihialan tyyliseen biisinkirjoittamiseen ole moni kotimaassamme sen jälkeen pystynyt, jos rehellisiä ollaan. Huippua, että liput on liikkunut hyvin ja että kunnon goottijyystölle löytyy tilausta, en malta odottaa, että tämä ryhmä saadaan taas keikkalavoille!”, fiilistelee myös JP Leppäluoto.
Keikkoja oli todistamassa hurja määrä ulkomaalaisia faneja aina Etelä- sekä Pohjois-Amerikasta asti. Ennen ovien avautumista jono ulottui jopa ulko-oven ulkopuolelle saakka. Ilmassa oli kihelmöivää jännitystä sekä tunne siitä, että pian olisi tapahtumassa jotain suurta ja unohtumatonta.
Poikkeuksellisesti Poisonblackin kiertueella ei nähty lämmittelijää, mikä ei tuntunut haittaavan ketään, päinvastoin. Keikka sai alkutahdit musavideobiisien ”Home Is Where The Sky Is” (2013), ”Mercury Falling” (2011) sekä ”Scars” (2011) muodossa ja juhlat olivat valmiit jo tässä vaiheessa.
Lavalla nähtiin muutos jo kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen, kun kitarassa Janne Markus korvasi Antti Leiviskän. Markus ja bändi jatkoivat yllätyksetöntä, mutta laadukasta linjaa. ”Soul In Flames”, Sentencedin Miika Tenkulalle omistettu ”Buried Alive” sekä ”The Living Dead” jatkoivat myöhempien albumien klassikkokimaraa.
Takuuvarmojen ”Bear The Crossin” (2008) ja ”Left Behindin” jälkeen vuorossa oli hetki, jota kaikki olivat odottaneet. Yleisöä kiusoiteltiin ensin mielenkiintoisia kaikuja sisältäneellä taustanauhalla, jossa kuului ”Escapexstacyn” parhaita paloja. Erityisesti ”Exciterin” kosketinintro sekä JP:n kaukaisuudesta kuulunut ääni sai yleisön suorastaan villiintymään.
Lyhyen roudaustauon ja bändin kamojen uudelleenjärjestelyn jälkeen ”The Glow Of The Flames” oli käynnissä. Biisi on erittäin hyvä osoitus siitä, kuinka periaatteessa kaikki tarvittava saadaan mahtumaan vain vajaaseen kolmeen minuuttiin. Hieno avaus keikan toiselle osuudelle! Musiikkivideona ilmestynyt ”Love Infernal” on varmasti albumin tunnetuinta ja soitetuinta materiaalia ja yleisön reaktioista päätellen nautinto oli taattu.
”The State”, ”All Else Is Hollow” ja ”In Lust” jatkoivat goottieeposta järkähtämättömällä tavalla. Leppäluoto pohti, kuinka kaikki oli niin vakavaa 20 vuotta sitten ja Charonista tuttu laulaja oli käytännössä mustasilmäinen gootti. Nyt hän tunsi olonsa rentoutuneeksi ja sai paljastettua lavalla todellisen minänsä, eikä homma ole enää niin vakavaa. Vitsejä heiteltiin puolin ja toisin ja parhaimpaan antiin kuului JP:n (Juha-Pekka) nimellä leikittely, jonka Laihiala väänsi muun muassa muotoon Pentti-Jussi. Uudessa nimessä on kieltämättä tyyliä.
”Exciter” kuuluu ehdottomasti albumin parhaimpiin kappaleisiin ja monessa mukana olleen Sneckin kosketinmelodiaa sekä JP:n tulkintaa oli ilo kuunnella. Rauhallisemman ”Lay Your Heart To Restin” jälkeen tunnelma vakavoitui ja yleisö vaipui eräänlaiseen transsiin, kun keskuudestamme liian aikaisin poistuneelle basisti Janne Kukkoselle omistettu ”With Her I Die” kajahti ilmoille. Kyseessä on Kukkosen kaunis sävellys. Hän kirjoitti albumille myös ”The Staten” sekä ”Illusion/Delusionin”.
”With Her I Dien” lyriikat puhuvat puolestaan ja JP:n livetulkinta välillä kuiskien sai kylmät väreet liikkeelle:
“Her sharpened nails in my flesh make me crave for more
Her chilling cold caress (makes me feel so warm)
She’s my addiction, the one, the one I love, my whore
She’s my redemption, the one, the one I hate and adore”
Lisää ”Exciterin” kaltaista kosketiniloittelua saatiin ”Illusion/Delusionin” myötä ja ”The Kiss Of Death” -rymistely päätti illan ”Escapexstacy”-osuuden pidennetyn piano-outron kera.
Oli hyvä ratkaisu, ettei odotettua albumikokonaisuutta esitetty heti setin alkajaisiksi. Tällä tavoin pitkä odotus palkittiin ja pitkäsoitto tuntui entistä arvokkaammalta.
”Escapexstacy” vaikuttaa olevan monille erittäin tärkeä levy, mikä ei ole päässyt unohtumaan 20 pitkän vuoden aikana. Albumi edustaa suomalaista goottimetallia parhaimmillaan lyriikoiden sekä aihepiirien pyöriessä muun muassa rakkauden, seksin, himon, kivun, nautinnon sekä pettämisen ympärillä.
Kun teos päätetään esittää livenä kokonaisuudessaan, täydellinen ratkaisu on soittaa se alkuperäisessä kappalejärjestyksessään. Tästä on poikettu yllättävän usein ja nostan Poisonblackille hattua parhaasta mahdollisesta päätöksestä.
Vielä oli tilaa parille encorelle. Ville Laihiala palasi yksin laulajan paikalle ja kuulimme harvinaisen, ainoastaan ”Lust Stained Despair” (2006) -albumin digipak-versiolta löytyvän ”Bleeding Into Youn”. Laihiala hieman hämmästeli mennyttä ratkaisua jättää kappale pitkäsoiton perusversiolta pois, sillä hän totesi, että ”on meillä paljon paskempia biisejä”.
Laihiala tuttuun tyyliinsä vähätteli itseään ja paljon ironiaa sisältäneet spiikit saivat hymyn huulille. Hyvä esimerkki tästä, ”vieläkö täytyy soittaa jotain, on se nyt perkele, kun mikään ei riitä”. Laihiala muistutti myös vanhasta bändistään ja mielenkiintoisella sattumalla Sentencedin viimeiseksi jääneistä esiintymisistä Oulun vanhalla Club Teatrialla oli kulunut aikaa päivälleen 18 vuotta.
Aivan lopuksi saimme kuultavaksi sinkkubiisin ”Rush” (2006), jota oli esitetty jo aiemmin varhaisella Poisonblackin kiertueella ”Escapexstacyn” julkaisun jälkeen. Väkevän voimakas biisi soi odotetulla intensiteetillä maukkaana duettona, kun Leppäluoto palasi lavalle Laihialan kaveriksi. Koko yhtye kiitteli yleisöä vuolaasti, kun he tekivät unelmistaan totta niin monella loppuunmyydyllä keikalla.
Todistin tämän kiertueen keikoista paikan päällä neljä. Oli hienoa seurata, kuinka bändin suorittaminen, keskinäinen vuorovaikutus toistensa ja kuulijoiden kanssa sekä yleisön reaktiot paranivat ilta toisensa jälkeen. Jälkimmäisellä On The Rocksin keikalla JP Leppäluoto innostui muun muassa nuolemaan bänditoverinsa kitaraa viettelevällä tavalla.
Kyseessä oli ehdottomasti yksi vuoden kovimmista kotimaisista konserteista, ilman yhtä ainutta tylsää hetkeä. Noin parin tunnin show ei todella tuntunut parilta tunnilta vaan suurin piirtein puolelta siitä. Hyvän keikan merkki on se, että aika kuluu kuin siivillä.
Soundit ovat harvoin klubikeikalla näin hyvät ja siitä suuri kiitos kuuluu legendaarille miksaajalle Eero Vuolukalle. Huomasin Helsingissä sekä myös aiemmilla kiertueen keikoilla kuvattavan videota ammattimaisesti ja sen verran paljastetaan, että rundista on luvassa aikanaan dokumentti.
Merkkaritiski tursusi jos jonkinlaista uutta paitaa ja hupparia. Kauppa kävi nähdäkseni hyvin. Hienon illan kruunasi bändin tapaaminen sekä pienimuotoiset nimmarisessiot. On The Rocks on siitä mukava paikka, että tämän kaltainen toiminta onnistuu käytännössä aina vaivatta.
Kiitos Ville Laihiala & Poisonblack, kiitos JP Leppäluoto, kiitos Fullsteam Agency, kiitos On The Rocks sekä kaikki muut tahot, ketkä olivat omalta osaltaan näitä esiintymisiä järjestämässä ja organisoimassa.
”Monet ovat pyytäneet lisää keikkoja, jopa Suomen ulkopuolelle. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään suunnitelmia ja kaikilla on muita kiireitä. Mutta arkun kansi ei ole täysin kiinni. Onko bändillä vielä tulevaisuutta muodossa tai toisessa, jää nähtäväksi”, todetaan somepostauksessa, jonka ovat allekirjoittaneet Ville Laihiala ja kumppanit. Toivottavasti Poisonblackilta nähtäisiin vielä jokunen pistokeikka vaikka festarilavoilla!
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ©Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
