Liechtenstein on maa, josta saapuvia bändejä ei kovin monta tule äkkiseltään mieleen. Vuonna 2009 perustettu Dark Side Of Me on sieltä kotoisin ja bändi julkaisi helmikuun lopulla ”Silence Of The Swallows” -pitkäsoiton. Kyseessä on yhtyeen toinen levy. Edeltäjä ”Ignition Spark” ilmestyi viisi vuotta sitten.
Tuo mainittu debyytti oli sopivan erilainen, omaperäinen sekä onnistunut tekele. Levy jätti odottamaan lisää ja nyt odotus viimein palkitaan. ”Ignition Spark” esitteli mm. Paradise Lostin 1990-luvun puolivälin jälkeen ilmestyneen ja kokeellisemman tuotannon, sekä ruotsalaisen Machinae Supremacyn mieleen tuovaa sekoitusta. Uudet biisit kallistuvat enemmän jälkimmäisen puoleen, mutta nyt painetaan huomattavasti tunnelmoivammalla otteella.
”Silence Of The Swallows” ei ole helppo levy ja haastaa kuulijaansa. Kappaleet ovat pitkiä ja lyhimmillään kurotetaan lähemmäs kuuden minuutin rajaa. Sävellykset tarvitsevat kuuntelukertoja avautuakseen ja ei ole ihme jos aluksi tuntuu, ettei ymmärrä kuulemastaan mitään. Saman tien silmille hyppääviä hittejä on turha odottaa, sillä kappaleiden koukut uivat syvällä ja vaativat keskittymistä löytyäkseen. Albumi avautuu haastavuudestaan huolimatta ja paljastuu edeltäjäänsä ehjemmäksi sekä paremmaksi kokonaisuudeksi.
Dark Side Of Me ei hätäillyt uuden teoksensa kanssa ja tämä ratkaisu on ollut oikea. Hätäillä ei kannata myös kuulijan ominaisuudessa, sillä kuten aiemmin mainittiin, sävellysten hienous vaatii pidempää tutustumista. Tämä on silti vaivan arvoinen urakka ja kannattaa ehdottomasti tutustua bändiin mikäli tahtoo levylautaselleen jotain erilaista sekä haastavaa.
8-/10
Miika Manninen
1. Lake Of Tears
2. Field Of Floes
3. Lost Profile
4. Eye Of The Silence
5. Marmorera
6. Locked-In Syndrome
7. End Of A Honeymoon
8. Bitterfield
9. Unleash The Beast
10. Adventure Consultants
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}