Aitheer on 2017 perustettu kotimainen yhtye, joka kulkee rohkeasti omia polkujaan. Bändi julkaisi vuonna 2020 ”Sleeper”-EP:n ja nyt on vuorossa ensimmäinen täyspitkä albumi. ”The Serpent” on jotain, mitä ei kuule joka päivä.
Viisikkona operoiva vantaalaisryhmä sekoittaa musiikkiinsa progressiivisuutta, jazz-vaikutteita, antia sekä suoraviivaisempaa ja raskaampaa tykitystä. Kokonaisuus on hyvin monimuotoinen ja seitsemän biisin mittaisen matkan aikana ehditään kuulla suurella kädellä eri tyylilajeja. Usein bändejä juuri moititaan siitä, etteivät he tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa. No, tässä on 32 minuutin matka jonnekin, mitä kukaan tuskin pystyy sanomaan kuulleensa aiemmin.
Albumin alussa otetaan heti luulot pois, kun lyhyen intron jälkeen ”The Dance Of Twins” kellottaa heti kättelyssä yli 10 minuuttia. Biisi on progressiivinen, mutta osittain suoraviivaisen aggressiivinen. Se on myös albumin raskain sävellys.
Seitsemän biisin sekaan on heitetty peräti neljä instrumentaalia. Laulettuja kappaleita jää kaipaamaan ja tuntuu kuin levy loppuisi liian pian. Ne kolme raitaa joilla vokaaleja kuullaan, ovat asiallisia näyttöjä yhtyeen kyvystä kirjoittaa musiikkia. Nyt kokonaisuus jättää hieman vaillinaisen jälkimaun ja jotain tärkeää jää puuttumaan.
”The Serpent” on parhailta osiltaan peloton ja rohkea albumi, jolla yhtye on tehnyt juuri mitä itse on halunnut. Turha on odottaa suoraan silmille hyppiviä tarttuvia kertosäkeitä, vaan täytyy valmistautua kaivamaan punaista lankaa syvältä. Albumi ei ehkä löydä suurien massojen levylautasille, mutta se tulee olemaan arvostettu tekele niille, jotka tämän hienouden ymmärtävät.
7+/10
Miika Manninen
1. Prologue
2. The Dance Of Twins
3. East
4. Law
5. Clairvoyance
6. The Serpent
7. Flame
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}