Dark Side Of Me – Ignition Spark (2019)

Jalkapallomaajoukkueemme pääsy arvokisoihin on nyt lähempänä kuin koskaan ja kisapaikan suhteen suurta roolia näyttelee tuleva Liechtenstein-ottelu. Tuo pieni ruhtinaskunta, jonka väkiluku on vain vajaat 38 000, on ajankohtainen myös muista syistä. Tämä Euroopan neljänneksi pienin valtio on nimittäin Dark Side Of Me -nimisen yhtyeen kotimaa.

Kolmikkona operoiva bändi on toiminut vuodesta 2009 ja julkaisi ”Ignition Spark” -nimisen pitkäsoiton lokakuussa. Albumi on myös kokoonpanon debyytti ja kyseessä mielenkiintoinen julkaisu. Herrat Urs Kobelt (laulu/basso/ohjelmointi), Marco Schmellentin (kitara/ohjelmointi) ja Rainer Figgener (rummut) ammentavat vaikutteita dark rockiksi nimeämäänsä musiikkiin mm. HIM:n alkuajoilta sekä Paradise Lostin kokeellisemmalta aikakaudelta. Myös länsinaapurissamme majaa pitävän Machinae Supremacyn energisyys tulee mieleen useampaan otteeseen. Erityisesti Kobeltin laulussa on yhtäläisyyksiä Robert ”Gaz” Stjärnströmin tulkintaan.

Dark Side Of Me on pyrkinyt panostamaan lennokkaisiin kertosäkeisiin ja tarttuviin kappalerakenteisiin, mutta mukana on myös koukeroisempaa sekä hitaampaa tunnelmointia. Bändin luoma biisimateriaali on ollut rakenteilla useita vuosia ja lopputulos kuulostaa tarkkaan harkitulle sekä pitkään kypsyneelle. Musiikista voi poimia edellä mainittujen artistien vaikutusta, mutta liechtensteinilaiset onnistuvat myös kuulostamaan itseltään ja tuomaan peliin tietynlaista omaleimaisuutta.

Albumi tarjoaa parastaan sen keskivaiheilla. Tunnelmoiva ”Calamar” sekä energinen ”Enter The Orbit” omaavat paljon tarttumapintaa ja ne jäävät helposti takaraivoon jyskyttämään. Tulevaisuudessa bändiltä toivottavasti kuullaan lisää näiden kahden tyylisiä syvyyspommeja. Kaksikon tunnelma ja tarttuvuus ovat todella vangitsevia, tällaisia biisejä kuuntelee mielellään.

”Ignition Spark” ei ole helppo levy. Se on kunnianhimoinen teos, josta on kuultavissa pitkäjänteinen työ sävellysten parissa. Trio on onnistunut tehtävässään, sillä lopputulos on ensimmäiseksi albumiksi toimiva. Siinä on suoraviivaiset ja helposti omaksuttavat puolensa, mutta myös haastavia osuuksia, joita joutuu sulattelemaan. Muutamasta vaatimattomammasta kappaleesta muodostuu säröä kokonaisuuteen ja tämä rokottaa arvosanaa hieman. Kappaleiden keskipituudet puolestaan juoksevat n. viidessä minuutissa ja tämä aiheuttaa ajoittain lievää puutumista. Pyyhkeistä huolimatta lopputulos on asiallinen, pääasiassa viihdyttävä sekä otteessaan pitävä. Dark Side Of Me:n luomus kannattaa ottaa testiin, tällaista ei tule vastaan joka päivä.

7½/10

Miika Manninen

1.Challenger
2.Welcome (To The Dark Side Of Me)
3.Ghost Of Eels Creek
4.When Dreams And Days Collide
5.Calamar
6.Cover Blown
7.Enter The Orbit
8.Enigma Of Desire
9.Chimaera
10.Deadline Day

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here