Kymenlaaksolainen sludge/stoner -yhtye Demonic Death Judge ei ole tänä vuonna julkaissut uutta materiaalia, mutta bändi on silti ajankohtainen. Ryhmän matkamittariin paukahti nimittäin 10 vuotta ja sen kunniaksi tarkasteluun päätyi edellinen täyspitkä, vuonna 2017 ilmestynyt ”Seaweed”.
Albumi käynnistyy tuimasti rouhivan ”Taxbearin” voimalla. Biisin avausriffi raapii tehokkaalla otteella ja vokalisti Jaakko Heinosen vakuuttava ärinä tukee raskasta ulosantia. Samankaltaisella rouhinnalla jatketaan eteenpäin, mutta mukana on myös vaihtelua. Biiseistä löytyy toimivia kitaramelodioita, joiden ansiosta sävellykset eivät tukehdu raskaan juntan pyörteissä.
Toimivan avausraidan lisäksi levyn onnistuneimpia biisejä ovat vihainen nimikkokappale, sekä ”tyyntä ennen myrskyä”-tyyppisellä introlla käynnistyvä ”Pure Cold”. Kappale on albumin rankinta antia ja Heinosen tuimasti käskyttävä vokalisointi sopii siihen kuin nyrkki silmään. Tämän tyylisiä iskuja kaipaisi mukaan lisää, sillä muu materiaali jää aavistuksen mainitusta kaksikosta jälkeen. Lopuissa biiseissä on myös groovaavaa voimaa, eikä varsinaisia huteja ole seassa, mutta niille on tässä tarinassa tarjolla vain sivuosarooleja.
Kokonaisuutena ”Seaweed” on hyvää jatkoa Demonic Death Judgen diskografiaan. Kappalemateriaali on toimivaa ja keskenään hyvin tasavertaista. Keskivaiheille heitetty instrumentaali antaa tarvittavan hengähdystauon voimallisen junttauksen keskelle ja tätä kautta kuuntelukokemus on mielekkäämpi. ”Seaweed” kannattaa ehdottomasti etsiä käsiinsä, jos levy pääsi menemään ohi sen ilmestyessä. Ehdoton hankinta sludge/stoner-kategorioiden ystäville.
7/10
Miika Manninen
1.Taxbear
2.Heavy Chase
3.Seaweed
4.Cavity
5.Backwoods
6.Pure Cold
7.Saturnday
8.Peninkulma
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}