Axel Rudi Pell – Sign Of The Times (2020)

Mainos
Saarihelvetti

Parillisten vuosien kevätpuolisko on ollut jo pitkään melodisen metallin ystäville merkittävää aikaa. Erityisesti siksi, että saksalainen Axel Rudi Pell on tehnyt miltei kellon tarkkaa työtä levyjensä julkaisujen kanssa, eikä vuosi 2020 ole poikkeus. Vallitsevan maailmantilanteen vuoksi aavistuksen julkaisupäivänsä osalta viivästynyt ”Sign Of The Times” on viimein täällä ja kyseessä on kitaristinsa nimeä kantavalle yhtyeelle jo järjestyksessään 18. studioalbumi.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla uutukainen tuntuu aavistuksen vaisulta, eikä esiin nouse suuria huippuhetkiä. Myöhempien kuunteluiden myötä koukut alkavat tarttua ja materiaali alkaa hengittää toden teolla. ”Sign Of The Times” paljastuu, ei pelkästään kelpo levyksi, vaan vahvaksi osoitukseksi bändin kunnosta uuden vuosikymmenen alkumetreillä.

Albumilla on mittaa karvan verran vähemmän, kuin useammalla edeltäjällään eikä sekaan ole heitetty tyhjänpäiväistä instrumentaalia, joka on usein latistanut tunnelmaa. Kokonaisuus on tällä kertaa astetta pelkistetympi ja suoraviivaisempi. Toki ei tässä olla lähdetty mukavuusalueelta kauas, mutta vanhat temput on tällä kertaa hiottu viimeisen päälle kuntoon.

Jo perinteeksi muodostuneen introbiisin jälkeen albumi käynnistyy single ”Gunfirella”. Alkuun kappale tuntui hyvin tavanomaiselle, mutta se ottaa ehdottomasti paikkansa levyltä ja toimii hyvänä avauksena rivakan otteensa ansiosta. Hyvä meno jatkuu myös ”Bad Reputationin” myötä. Kyseessä on toimiva kappale, joka valtaa itselleen tilaa albumin vankasta keskikastista.

Asiallisen aloituksen jälkeen alkaa kaivata todellista nostetta ja sitä löytyy. Komealla ja eeppisellä introlla käynnistyvä nimibiisi on kovinta antia niin tältä levyltä, kuin myös bändin viime vuosien tuotanto huomioituna. ”The End Of The Line” ei päästä hyvää tunnelmaa karkuun. Biisi alkaa hieman tavanomaisesti, mutta sen onnistunut kertosäe on kovaa valuuttaa.

Voimakas avauspuolisko vetää naamaan hymyyn ja levyn loppua tarkastelee suurella innolla. Kokonaisuuden ensimmäisenä slovarina esiin marssiva ”As Blind As A Fool Can Be” vetää ihoa kananlihalle hienon kertosäkeensä ja erityisesti Johnny Gioelin laulusuorituksen myötä.

Neljä viimeistä biisiä muodostavat albumin ristiriitaisimman osion. Toinen sinkkulohkaisu ”Wings Of The Storm” ja ”Living In A Dream” ovat täysin turisteja tässä seurassa ja jäävät muun materiaalin jalkoihin. ”Waiting For Your Call”/”Into the Fire” -kaksikko puolestaan kuuluu onnistuneempaan osastoon. Erityisesti päätösraidaksi säästetty ”Into The Fire” on eeppisten ja jylhien kosketinmelodioidensa vahvistamana levyn parhaimpia kappaleita.

Sama jänis vedetään samasta hatusta samalla estradilla, eli taas kierrätetään omia ideoita ties monettako kertaa. On selvää, että moni kokee tämän puuduttavaksi seikaksi, eikä välttämättä lämpene bändin tuotoksille. Tästä huolimatta ”Sign Of The Times” yllättää silti positiivisesti ja tarjoaa parasta Axel Rudi Pellia 10 vuoteen! Kokonaisuus on tasokas ja kaukana kertakäyttöisestä tusinakamasta. Harmittavasti levyn lopulla pieni väsähdys laskee pisteitä, mutta albumi on silti viriiliä tavaraa väärällään.

8-/10

Miika Manninen

1. The Black Serenade (Intro)
2. Gunfire
3. Bad Reputation
4. Sign Of The Times
5. The End Of The Line
6. As Blind As A Fool Can Be
7. Wings Of The Storm
8. Waiting For Your Call
9. Living In A Dream
10. Into The Fire

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän