Slack Bird – Aleta Au (2018)

MAINOS:




Slack Bird on kotoisin Jyväskylästä, eikä bändi ole liikkeellä aivan tavanomaisimmin keinon. Useamman julkaisun ennen tätä albumia ilmoille päästänyt yhtye nimittäin soittaa punk-henkistä folkia banjon ja mm. haitarin säestyksellä. Ei siis odotettavin kombo, mutta omaperäinen ehdottomasti ja kiinnostava. Yhtye on kovassa nousussa etenkin ulkomailla ja käynnissä on 40 keikan kiertue, joka sisältää esiintymisiä useissa Euroopan maissa kotimaamme lisäksi.

Jos kuulet Slack Birdia ensimmäistä kertaa tämän levyn myötä, ei kannata yllättyä, jos ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen päässä lyö tyhjää. ”Aleta Au” ei nimittäin ole helpoin ja nopeasti omaksuttavin levy, mutta kun sille antaa aikaa, siitä kyllä löytää hyviä hetkiä.

Slack Birdin muodostavat tällä levyllä lauluista ja banjosta vastaava Dave Klas sekä haitaria soittava ja naisäänenä toimiva Susanna Leppänen. Laulajien yhteispeli toimii hienosti Klasin raspisen ja Leppäsen hennomman äänen soidessa hyvässä harmoniassa keskenään banjon sekä haitarin säestäessä.

Levy sisältää seitsemän biisiä ja sanoituspuolella kuljetaan melkoisen laajalla rintamalla, sillä korvilleen saavat natsit, välillä piipahdetaan Kalevalan tunnelmissa ja palautellaanpa mieliin myös Valentin Konosen urotekoja MM-kävelyn 50 kilometriltä vuodelta 1995.

Kappalemateriaalista yksi parhaiten iskevistä sävellyksistä on ennakkoon kuultu ”Jouni”, jonka melodia vie mukanaan ja kertosäe: ”Jouni, Jouni…” jää väkisin korvamadoksi. Hieman eeppisempi ”Vellamo” toimii myös mukavasti ja biisin Kalevala-aihealue sopii loistavasti musiikin kanssa yhteen. Kappale nousee levyn parhaaksi suoritukseksi yhdessä levyn lopulta löytyvän ”Hukan” kanssa.

Kokonaisuutena ”Aleta Au” jättää runsaan kuuntelun jälkeen aavistuksen ristiriitaisia tunnelmia. Aiemmin mainitut biisit pitävät kyllä pintansa, mutta muu materiaali ei nouse niiden asemaa haastamaan. Kappaleet eivät ole huonoja missään nimessä, mutta ne eivät myöskään jätä itsestään sen suurempia muistijälkiä.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka Slack Birdin musiikki kestää aikaa ja toimivatko biisit vielä myöhemmin. Vai jääkö bändi unholaan omaperäisyydestään huolimatta? Äkkiseltään voisi kuvitella, että tällaiselle musiikille olisi tilausta jatkossakin ja tässä tapauksessa yritys on kova.

Kyseessä on omaperäinen yhtye omaperäisen julkaisun kera. Slack Bird on löytänyt jo yleisönsä, mutta fanikunta tulee luultavimmin myös laajenemaan uuden levyn myötä. Mitään massasuosiota ei välttämättä tulla saavuttamaan, mutta oman uskollisen fanikuntansa bändi tulee kasvattamaan.

Vanhoille kannattajille ”Aleta Au” on varmuudella täsmähankinta, mutta jos et tunne yhtyettä entuudestaan ja tahdot haastetta, tässä on hyvä levy siihen tarkoitukseen. Tällaista musiikkia ei aivan joka päivä vastaan tule.

7/10

Miika Manninen

1. Jouni
2. Menolippu natseille
3. Valentin Konosen tappajakatse
4. Vellamo
5. Parempia torit täynnä
6. Oottajan laulu
7. Hukka

+ artikkelit

Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.