Helloween – The Dark Ride (2000)

0
512

Saksalainen power metal -koneisto Helloween aloitti uuden vuosituhannen vahvasti tapahtumarikkaan 1990-luvun jälkeen. Ysärin ensimmäiset albumit, ”Pink Bubbles Go Ape” (1991) ja Chameleon (1993), jakoivat rajusti kannattajien mielipiteitä ja miehistöä meni vaihtoon levyjen jälkimainingeissa. Vuonna 1994 bändin riveistä poistuivat metallimaailman yksi tunnetuimmista äänistä, Michael Kiske sekä vuotta myöhemmin kuollut rumpali Ingo Schwichtenberg.

Kisken paikalle mikrofonin varteen pestattiin Pink Cream 69:n riveissä kannuksensa ansainnut Andreas ”Andi” Deris. Vuonna 1964 syntynyt laulaja oli ehtinyt hoidella vanhan vuosituhannen puolella laulut mainioon ”Master Of The Rings”/The Time Of The Oath/”Better Than Raw” -levykolmikkoon. Rumpalin tontille puolestaan istahti Schwichtenbergin väistyttyä Uli Kusch. Miehen CV:sta löytyi merkintöjä mm. sellaisista bändeistä kuten Gamma Ray, Holy Moses sekä Mekong Delta.

The Dark Ride” oli järjestyksessään yhdeksäs Helloween-albumi ja se erottui heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla edeltäjistään. Toki tutut maneerit ovat tallella ja musiikkia kuunnellessaan jäljen tunnistaa kurpitsabändin tekemäksi, mutta silti lähestymiskulma on hieman erilainen. Levyn ilmapiiri on astetta tunnelmoivampi sekä synkempi ja musiikki ottaa askeleen raskaampaan suuntaan.

Albumin käynnistää ”Beyond The Portal” -intron jälkeen ”Mr. Torture”/”All Over Nations” -kaksikko. Biisit ovat taattua ja tutun turvallista Helloweenia. Ensinmainitun kieli poskessa väännetyt lyriikat nostavat hymyä huulille ja molempia raitoja yhdistää mukavasti toimiva kertosäe, joita huomaa hyräilevänsä mukana vielä vuosikymmenien jälkeen.

Tutun tuntuisen alun jälkeen lähdetään omalta mukavuusalueelta syrjään. ”Escalation 666”/”Mirror Mirror” -kaksikon ottaessa käyttöön raskaammat keinot. Ratkaisu ei ole huono, sillä rankempi ulosanti taipuu erittäin hyvin bändin käsissä.

Kuva: Helloween

Levy saavuttaa puolivälin krouvin huikean ”If I Could Flyn” tahdissa. Biisi vie mukanaan tasan tarkkaan yhtä hyvin kuin 20 vuotta sitten ja sen kertosäe rullaa ihon kananlihalle yhtä tehokkaasti kuin ensikuulemalta. Kyseessä ei ole vain ”The Dark Riden” kovin biisi, vaan myös ehkä koko Deris-eran hienoin yksittäinen hetki.

Toisella puoliskolla on paljon todistettavaa, sillä alku on mainio. Eikä kyyti paljoa kalpene, sillä ruutia on vielä jäljellä. Pientä uupumista tosin tulee esiin, eikä kaikista kappaleista löydy enää yhtä suurta latausta mutta silti tarjolla on laadukasta materiaalia.

Erityisesti ”The Departed (Sun Is Going Down)”/”I Live For Your Pain”/”Immortal”-kolmikko nousee levyn kärkipään tuntumaan. Biisien raskas ja tunnelmoivampi lähestymistapa toimivat komeasti. Myös päätösbiisiksi valikoitunut, lähes 9-minuuttinen nimikkoraita on viimeisen päälle laadukas sävellys.

”The Dark Ride” on tietyllä tavalla outolintu Helloweenin tuotannossa ja askel suuntaan, jossa bändi ei ollut aiemmin käynyt. Kokeilu on näin pari vuosikymmentä myöhemmin tarkasteltuna onnistunut ja on jopa yllättävää, ettei yhtye ole suoranaisesti palannut tälle alueelle uudelleen. Biiseissä on edelleen samaa viehätysvoimaa, joka veti heti puoleensa albumin ilmestyttyä ja kokonaisuuden pyöräyttää mielellään alusta loppuun. Muutaman raidan kohdalla tuntuu puutumista tai ne tuntuvat turhan tavanomaisilta. Tästä huolimatta saksalaisten uuden vuosituhannen avausisku on viihdyttävä, tehokas ja toimiva.

8½/10

Miika Manninen

1. Beyond The Portal
2. Mr. Torture
3. All Over The Nations
4. Escalation 666
5. Mirror Mirror
6. If I Could Fly
7. Salvation
8. The Departed (Sun Is Going Down)
9. I Live For Your Pain
10. We Damn The Night
11. Immortal
12. The Dark Ride

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here