Epica – Omega (2021)

MAINOS:




Epica on kuulunut jo kauan sinfonisen metallin repertuaarissa neljän suuren joukkoon Nightwishin, Within Temptationin ja Delainin ohella. Siinä missä muut yhtyeet ovat kokeilleet jo hieman erilaisia tyylisuuntauksia, Epica on jatkanut häikäilemätöntä voittokulkuaan genren tällä hetkellä kenties kaikkein kirkkaimpana tähtenä.

”Omega”, tyylitellysti ”Ωmega”, on erittäin monipuolinen sekä kuuntelijaa toden teolla haastava albumi. Mahtipontisuutta ei levyltä puutu ja Prahan filharmonista orkesteria on hyödynnetty laajalla skaalalla.

Epica kommentoi ”Omega”-nimen taustaa:

The name ’Omega’ is actually referring to the Omega Point, where you have the Big Bang, the creation of universe. Omega is the end, where basically everything comes together, spiritually and science.

”Omegaa” ennakoineet singlet ”Abyss Of Time – Countdown To Singularity”, ”Freedom – The Wolves Within” ja “Rivers” ovat pitkäsoiton ”yksinkertaisimmat” kappaleet ja jo edellä mainituissa riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa.

Levy käynnistyy rauhallisella ja kauniilla ”Alpha – Anteludium” -introlla. Erilaisten soittimien tulevan vyöryvän äänivallin pystyy aistimaan helposti. Ensimmäiseksi singlelohkaisuksi valikoitui ”Abyss Of Time – Countdown To Singularity” ja wau, millä tavalla kappale soikaan! Epicalla on hyvin ominainen soundi, eikä yhtyeestä voi erehtyä biisin pauhatessa kaiuttimista. Bändi näyttää kaapin paikan heti, sävellyksen ollessa melodinen ja päähän soimaan jäävä. Sointi on mukavan raskasta ja erityisesti c-osa on häijyä kuultavaa myös raskaamman musiikin kannattajille. Laulajakitaristi Mark Jansen pitää mallikkaasti huolen siitä, ettei örinän ystävien tarvitse pettyä. Simone Simonsin ja Jansenin laulut nivoutuvat saumattomasti yhteen.

Alkupään parhaimmistoa edustavat ehdottomasti myös ”The Skeleton Key” sekä ”Seal Of Solomon”. Ensimmäiseksi mainittu, pääosin basisti Rob van der Loon säveltämä ja Simonsin sanoittama kappale syöksyy tajuntaan lyhyen pianointron saattelemana. Albumin julkaisupäivänä lyriikkavideona julkaistu biisi sisältää erittäin kiehtovan kappalerakenteen Simonsin laulun ollessa leijaileva ja tarinoiva, jotain uutta ja erilaista mitä ei ole oikein aiemmin tullut kuultua. Bändin jäsenten vahvuudet tällä albumilla nousevat kirkkaasti loistoonsa ja erityisesti kappaleen bassolinjat kuuluvat voimakkaasti sekä puhtaasti kuulostaen erittäin hyvältä, paketin ollessa hyvin tasapainoinen. Suunnilleen kolmen minuutin paikkeilla on saavutettu jo kaikki, mitä täydellisen erilaiselta biisiltä vaaditaan, mutta mitä vielä: lapsikuorot astuvat esiin ja tuovat mieleen vivahteita myös esimerkiksi Kamelotista. ”The Skeleton Key” on yksi levyn koukuttavimmista vedoista, jonka pariin täytyy palata aina uudestaan ja uudestaan.

Simone Simons kommentoi:

Welcome to the ’Skeleton Key’ multi-layered dreamworld. Do not forget to bring your Skeleton Key to unlock all the secrets within yourself! I hope this song will haunt you until we can see each other again.

Itämaisia vivahteita sisältävä, albumin kannestakin löytyvään legendaariseen arabialaiseen symboliin viittaava ”Seal Of Solomon” on silkkaa korvakarkkia kuorojen vallitessa jälleen voimakkaina. Bändin soitto etenee hämmästyttävän raskaasti tuplabasarirummuilla höystettynä. Yhtyeen perustaja ja musiikillinen sielu Jansen laulaa kuin viimeistä päivää Simonsin täydentäessä lyriikoita tavalla, joka kohottaa ihon kananlihalle.

Kuva: Hannu Juutilainen

Rumpali Ariën van Weesenbeekin pääosin säveltämä ”Gaia” takaa hurjan äänivallin ja vahvan kertosäkeen. Laulun ja sävellyksen suhde pitää vastustamattomasti otteessaan. Arabiankielisellä laululla täydennetty kosketinsoittaja Coen Janssenin taidonnäyte ”Code Of Life” jatkaa pitkän intron saattelemana itämaista linjaa ja tuo elävästi mieleen erilaiset karnevaalit ja juhlat. Kappale vie kuuntelijan erilaisiin maailmoihin ja vain mielikuvitus on rajana. Itselläni mieleen tulivat Saharan aavikot ja tunisialaisen Myrathin laulaja Zaher Zorgati tulkitsee biisissä omat arabiankieliset osuutensa.

Mahtipontinen, vauhdikas ja tarttuvan kertosäkeen omaava ”Freedom – The Wolves Within” kertoo susien mielenkiintoisen tarinan kaukaa menneisyydestä.

Mark Jansen kertoo kappaleesta:

This song is based on an old story of a fight between two wolves. A wise Cherokee is discussing life with his grandson: He tells the boy ”There is a fight going on inside of me between two wolves.” One wolf is evil, he embodies anger, envy, sorrow, regret, greed, arrogance, self-pity, guilt, resentment, inferiority, lies, false pride, superiority, and ego. The other wolf is good, joyful, peaceful, and embodies love, hope, serenity, humility, kindness, benevolence, empathy, generosity, truth, compassion, and faith. We all have the same fight going on inside of us and the outcome of this battle will reflect on the outer world. The boy gets curious and asks his grandfather which wolf will win? The old Cherokee simply answers, “The one you feed the most.” What we want to be and what we want to reflect on the world around us depends on which wolf we feed and the degree of control we have over our inner wolves. Will we manage to control them, or will they control us?

”Design Your Universe” -levyltä startannut, “The Quantum Enigma” –albumin kautta kulkenut “Kingdom Of Heaven” -saaga saavuttaa ”Omegalla” trilogian viimeisen osan. Yli kolmentoista minuutin mitassaan ”Kingdom Of Heaven Part 3 – The Antediluvian Universe” on erittäin herkullinen ja kutkuttava teos, josta ei puutu vauhtia eikä lukuisia käännekohtia. Kappale on kuin elokuvan soundtrackiltä, sisältäen peräti kuusi vaihtuvaa keskenään todella erilaista osaa.

Epica kuvailee kappaletta:

Everything in the universe is fated towards a final point of unification. It is the end of our ’Kingdom Of Heaven’ series. So, this is the third and final ’Kingdom Of Heaven’ song. It is our eighth studio album. The number eight is also very spiritual because if you put it on the side, it is the infinity symbol. ’Kingdom Of Heaven’ is about life after death, and it is also number eight on the album. So, there is a lot of hidden symbolism on the album and in the artwork. The big life question, ’What is the true meaning of life?’ How do we navigate through life within ourselves? We are all ’yin and yang.’ We are all made of light and dark. We all have this labyrinth within ourselves in which we must navigate ourselves. We hopefully find our way out of the labyrinth and don’t get lost within the labyrinth of ourselves.

”Kingdom Of Heaven” kuvastaa Epicaa parhaimmillaan eikä leveältä hymynkaarelta voi välttyä kuunnellessa tätä ilotulitusta kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisen osion ”Ātman” ajaksi tekee mieli sulkea silmät ja kuunnella rauhoittavia säveliä, kuin nuotion äärellä. ”Sri Yantra” -osiossa bändi päästetään irti käsittämättömän voimakkaalla ja tunteikkaalla sävellyksellä. ”Halls Of Amenti” -osiossa voi kuulla Nightwishin ”Slow Love Slown” mieleen tuovan hämyisen pianobaarin, josta siirrytään saumattomasti aivan toisiin ulottuvuuksiin. Musiikin voi kuvitella vaikkapa fantasiaelokuvaan, jossa tapahtumapaikat ja erilaiset maailmat vaihtuvat tiuhaan.

Neljäntenä kuultava ”Duality” räjäyttää pankin, ja kyseessä on parhaita Epican riffejä koskaan! ”The Chikhai Bardo – Navigating The Afterlife Realms” tuo niin ikään mieleen Nightwishin ”Imaginaerum” -pitkäsoiton, tällä kertaa etäisesti ”Scaretale”-kappaleen, Epican viedessä osion hyvin synkkiin tunnelmiin. Simonsin noitamainen laulu sekä Mark Jansenin silkat death metal -osiot kuoleman aiheista pysäyttävät kuuntelemaan. Mahtuupa osioon vielä myös GhostinMiasman” jollain pirullisella tavalla mieleen tuova soolo-osuus.

Kuva: Hannu Juutilainen

The Flower Of Life – The Cosmic Spiral” palauttaa kuuntelijan hieman helpompiin maisemiin päättäen tämän giganttisen kappaleen kauniiseen tunnelmaan. Nopeat temponvaihdokset, nerokas raskauden sekä melodisuuden yhdistely ja orkesterin käyttö tekevät tämän teoksen kuuntelusta silkkaa riemuvoittoa. Tätä taidepläjäystä kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä pitkästä yli kymmenen minuutin mitastaan huolimatta.

Nätille balladille on aina paikkansa. Täytyy sanoa, että Epica-suosikkini ”Chasing The Dragonin” ohella ”Rivers” on yksi kauneimpia kappaleita, joita olen kuullut. Sopraano Simonsin ääni on miksattu pinnalle ja hän laulaa kappaleen kuin enkeli. Pianosäesteisen kappaleen kertosäkeen melodiasta tulee positiivisella tavalla mieleen Exit Edenin cover Shontellen ”Impossible”-biisistä.

Simone Simons kommentoi:

Our third single ’Rivers’ symbolizes the calmness and at the same time the uncertainty in life, the ebb and flow. The calm water represents peace, and a strong river stream means that you have to face challenges and swim against the tide of life.

Kitaristi Isaac Delahayen pääosin kirjoittama ”Synergize – Manic Manifest” kuulostaa leikkisältä ja nostattaa vauhdikkaan tunnelman takaisin kattoon. Kappaleesta huokuu soittamisen ja laulamisen tietynlainen ilo sekä riemu, ja voin kuvitella kuinka hauskaa Epicalla on ollut tätä tiivistä kappaletta säveltäessä ja soittaessa. Simons esittelee lopuksi oopperaääntään ja klassista laulua pitkän outron muodossa.

Lyhyt ”Twilight Reverie – The Hypnagogic State” tuo mieleen monet Amberian Dawnin sekä Dark Sarahin kappaleet. Kappaleen puheosuuden tulkitsee kanadalaisesta The Agonistista tuttu Vicky Psarakis. Melodiakulku lainaa jonkin verran kohtia ”Abyss Of Timelta” ja levyllä kuullaan myös muualla hauskoja viittauksia toisiin biiseihin.

Kolmeen osaan jaettu ”Omega – Sovereign Of The Sun Spheres” saatellaan kehään vaikuttavien torvien saattelemina. Coen Janssenin ja orkesterin hankalat melodiakulut pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti, vaikka kappaleen seitsemän minuutin mitta alkaa hieman puuduttaa kaiken jo kuullun musiikillisen vyöryn jälkeen. ”The Omega Pointin” jälkeen kuultava ”The Hounds Of The Barrier” on raskas osuus jo ennestään melko raskaaseen kappaleeseen, erityisesti Delahayen ja Mark Jansenin kitaratyöskentelyn ansiosta. ”The Apocalypse Of The Illuminated Soulin” torvet kertaavat kappaleen kulun ja ”Omega” päättyy kaihoisaan tunnelmaan.

Alphan ja Omegan välille mahtui yhtä sun toista vuoristorataa. Mitä jäi käteen? Epica vuosimallia 2021 ei ylitä itseään, mutta takaa silti varmat kylmät väreet monissa riemastuttavissa kohdissa. Pienen pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä olevalta levyltä ei ehkä löydy ”Cry For The Moonin”, ”Sancta Terran”, ”Unchain Utopian” tai ”Beyond The Matrixin” kaltaista hittiä, mutta toisaalta albumi ei sisällä selkeää väliinputoajaa.

Oli ilo huomata, kuinka tasaisesti levyn sävellystyö jakautui yhtyeen kesken, eikä yhdenkään biisin tekijätietoihin ole merkitty vain yhtä jäsentä. Tekijät pääsevät kunnolla oikeuksiinsa, koska sekä erilaiset soittimet, kuorot että laulut kuuluvat kokonaisuudesta hienolla tavalla eroteltuina. Toisaalta lyhyet soolo-osuudet alkavat erottua muun musiikin joukosta vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen, ja tuntuu, että päivä päivältä albumista löytää jotain uutta ihmeteltävää.

Kuva: Epica

Mark Jansen kertoo albumikokonaisuudesta seuraavaa:

I am very proud of this album, as I am convinced, we have written a very refreshing and well-balanced album even after so many years of existence. Our strength is that we have many great songwriters in one band. We have managed to combine each other’s strongest qualities and select the best songs. It was a fruitful period of spending time together to work as one team on those tracks. I think this has made the biggest difference compared to our previous albums. Still using the advantages of comfortably sending files by the Internet to each other but combining that with coming physically together again to work on all the tracks. I think I have listened to ’Omega’ about 50 times already and still can’t get enough of it!

Omegan earbook-version mukana tullut akustinen neljän biisin EP, sekä albumin orkestraaliset ja instrumentaaliset versiot täydentävät paketin ja helpottavat kokonaisuuden kuuntelua. Aivan täydellinen kokonaisuus ”Omega” ei ole, koska hieman tiivistämällä kokonaisuudesta olisi tullut mahdollisesti vielä parempi. On sääli, jos näin hienoja sävellyksiä ei päästä vielä hetkeen kuulemaan livenä.

9/10

Riku Juutilainen

1. Alpha – Anteludium
2. Abyss Of Time – Countdown To Singularity
3. The Skeleton Key
4. Seal Of Solomon
5. Gaia
6. Code Of Life
7. Freedom – The Wolves Within
8. Kingdom Of Heaven Part 3 – The Antediluvian Universe
9. Rivers
10. Synergize – Manic Manifest
11. Twilight Reverie – The Hypnagogic State
12. Omega – Sovereign Of The Sun Spheres

Toimittaja | + artikkelit

Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.