Tamperelaisen Wömit Angelin ura on edennyt jo neljänteen täyspitkään albumiin ”Under Sadistic Pressure”. Useamman demon, yhden kokoelman sekä EP:n julkaissut yhtye on siis ollut tuottelias vuonna 2010 alkaneella urallaan.
Bändi luokittelee itse musiikkinsa misantrooppiseksi sado-punkiksi ja käskee saatekirjeessä kaikkien painua vittuun. Kyseessä on vihainen puolituntinen black/thrash metallin ja punkin epäpyhää siitosta. Rujon jäljen perusteella Wömit Angel voisi olla esimerkiksi Barathrumin unohdettu lehtolapsi, joka uskoo siihen, ettei väkivalta ratkaise ongelmia vaan se poistaa ne.
Tamperelaiset murjovat biisinsä läpi ilman suurempia hienouksia. Mutkat vedetään suosiolla suoriksi riuskalla otteella sopivan räkäisen soundimaailman tehdessä oikeutta materiaalin raakuudelle. Tältä osin kaikki on hyvin, mutta itse albumin sisältö jättää suurelta osin toivomisen varaa.
Kappalemateriaali on harmittavan tasapaksua, eikä koukkuja ole tarpeeksi. Lyöntien takaa löytyy kyllä runsaasti voimaa, mutta osumatarkkuus on luokkaa ”aamu neljältä nakkikioskin jonossa”. Armottomasti huidotaan, mutta maaliin ei meinata osua millään.
Levyn parhaat vedot kuullaan loppupuolella ”Flesh Necrotic Lunacyn” ja päätöspalaksi säästetyn nimibiisin muodossa. Molemmissa on hyvää sekä tiukkaa otetta ja erityisesti nimikkobiisin keskitempoinen myllytys toimii hienosti. Näistä onnistumisista huolimatta ”Under Sadistic Pressure” jää vaisuksi kokonaisuudeksi, josta ei jää paljoa mieleen.
6+/10
Miika Manninen
1.Religion Latex Suffocate
2.Slaughterburster
3.Paindomain
4.Doom To The Unknown World
5.Impaled
6.Diabolical Aftermateria
7.Sadocommand
8.Flesh Necrotic Lunacy
9.Ominous Bloodletting Ritual
10.Under Sadistic Pressure
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}