Lahtelainen Hammered Overkill sylkäisi viime vuonna ulos debyyttinsä ”Devil´s Musicin” ja raa’alla otteella toteutettu albumi saakin seuraa ”All Hell Breaks Loosesta” reilua vuotta myöhemmin.
Henri Halme on jälleen kynäillyt debyytin tapaan 9 uutta sävellystä kasaan ja juoni on hyvin pitkälti sama kuin vuosi sitten, mutta nyt ollaan lisätty raskauskerrointa aavistus. ”Devil´s Musicilla” läsnä ollut rock´n´roll-vivahde on jäänyt huomattavasti pienempään rooliin ja nyt otetataan sen sijaan välillä käyttöön jopa thrash-tyyppistä ”niskaperseotetta”. Täytyy myöntää, että kehityssuunta ei missään nimessä ole huono ja biiseihin onkin saatu hieman tuoretta variaatiota debyyttiin nähden.
Levyn äänimaailma on lähes samanmoinen, kuin debyytilläkin, mutta tällä kertaa aavistuksen selkeämpi. Kuitenkaan mihinkään liialliseen hifistelymeininkiin ei olla menty, ei todellakaan vaan soundit ovat sopivan ”räkäiset” ja tämä palvelee edelleenkin bändiä oikein hyvin.
Albumin biisimateriaali on debyyttiin verrattuna pykälän verran parempaa ja levyn kestosta on raavittu muutama minuutti pois. Tämä onkin ollut ehdottomasti hyvä ratkaisu, sillä ”Devil´s Music” sisälsi muutamia puuduttavia hetkiä ja levy tuntui jopa hieman liian pitkältä. Nyt Halme runnoo 9 biisiä vajaaseen 31 minuuttiin ja kokonaisuus on selkeästi ehjempi sekä toimivampi.
”All Hell Breaks Loose” lähtee vahvasti käyntiin ”Napalm to the Bone”/”Rot in Hell”/”Hammerhead”-kolmikon myötä ja kaikki biisit kuuluvatkin levyn kärkikastiin. Rouhiviin sävellyksiin on saatu hieman tarttuvuutta mukaan ja kolmikko todistaakin, että Halmeen sävellyskynä on kehittynyt debyytistä. ”Devil´s Musicin” tapaan lupaavan alun jälkeen kuitenkin taso pääsee laskemaan, mutta nyt ei sukelleta niin paljoa kuin viime kerralla ja mielenkiinto pysyy edelleen yllä levyn vyöryessä eteenpäin. Mitään kuuntelukelvotonta tuotosta ei alun jälkeen tarjota, mutta muutama kappale levyn keskivaiheilla jää hieman kasvottomaksi, eivätkä ne jätä itsestään kummoisia muistijälkiä.
Loppupuolella otetaan kuitenkin ryhtiliike ja ”We Are (the Legion)” monottaakin jälleen levyn henkiin pienen taantuman jälkeen. Debyytin tapaan myös levyn päätöskaksikko onnistuu keskikastia paremmin ja aggressiivisesti päällekäyvä ”I Like the Way You Die” onkin rullaavan sävellyksensä ansiosta varsin toimiva biisi. Levyn päättää vajaat kaksi minuuttia kellottava vihainen punkrymistely ”Napalm Overkill”, joka jää mukavasti takaraivoon potkimaan.
Hammered Overkill on mennyt selkeästi eteenpäin kuluneen vuoden aikana ja ”All Hell Breaks Loose” on ehdottomasti edeltäjäänsä vahvempi julkaisu. Biiseissä on enemmän tarttumapintaa ja jo aiemmin mainuttu thrash-mauste on tervetullut lisä bändin repertuaariin. Ihan ei kuitenkaan vielä olla sillä tasolla, että voitaisiin puhua ”vuoden levy”-kandidaatista.
7-/10
Miika Manninen
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 - levyarvio. Miika Manninen, Metalliluola.){kind=link}